Ladataan...
Lempiruoka

Yllätyksekseni kävin vauvavuoden aikana ulkona syömässä useammin kuin koskaan. Useimmiten aamiaisella, lounaalla, brunssilla tai kahvilla, nyt kun oli arkipäivisinkin aikaa. Mutta kävimme kyllä syömässä ravintoloissa myös iltaisin.

Toiveet, vaatimukset ja tilanteet muuttuivat vuoden aikana monta kertaa. Ihan alussa, kun rytminä oli rytmittömyys, tärkeintä oli lastenvaunujen mahtuminen lähelle pöytää. Plussaa oli, jos ravintolassa imettäminen tuntui luontevalta. Kovin intiimeihin ravintoloihin varasin maidon mukaan tuttipullossa ihan oman mukavuuteni vuoksi. Jossain vaiheessa vaunut pystyi jättämään ulos ja syöttötuoli muuttui tärkeäksi. Tämä lisäsi ravintolavalikoimaa huimasti. Vauvalle pakattiin purkkiin mukaan omat eväät ja reppuun maito & tuttipullo.

Seuraavassa vaiheessa vauva alkoi jo maistella ravintolan ruokia, mutta omat eväät sekä maito ja tuttipullo tai nokkamuki kulkivat vielä matkassa. Vähitellen omat eväät jäivät vähemmälle, koska useimmiten vanhempien lautaselta löytyi jotain syötäväksi sopivaa. Se myös kiinnosti lasta huomattavasti eväitä enemmän. Viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä pakata mukaan myös jotain viihdykettä. Helistin, naksut, äidin lompakko ja avaimet toimivat meillä aika hyvin.

Pääasiassa olen suosinut rentoja paikkoja, joissa lapsen kanssa on helppo olla, eikä pieni huutelu tai käninä haittaa liikaa. Kaksi tuntia tuntuu olevan useimmiten se maksimi aika, jonka vauva on jaksanut ravintolassa hengailla. Siinä ajassa olen ehtinyt parhaimmillaan syödä kuuden ruokalajin menun. Ihan hyvä saavutus! Kotimaan lisäksi ravintoloista on nautittu Tallinnassa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Italiassa. Milloinkaan emme ole tunteneet olevamme ei-toivottuja asiakkaita lapsen vuoksi ja tilaa on aina yritetty järjestää. Itseäni harmittaa pöydän kaaoottisuus, kun kauniin kattauksen ja annosten joukkoon nostetaan tuttipullo, pino lautasliinoja, lelu ja muuta sälää. Lopussa pidän aina huolen siitä, että siivoan pöydän ja lattian jäljiltämme, jää toivottavasti hyvä fiilis ravintolaankin.

Mieleeni on jäänyt erityisesti ihana mies Tukholmassa. Hän oli valmis vaihtamaan oman paikkansa, jotta me saimme vauvan kantokopan mahtumaan kätevästi pieneen ravintolaan. Ja se maaliskuinen ilta Oulussa ravintola Puistolassa, kun pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme syömään vauvan nukkuma-ajan iskiessä päälle. Henkilökunta luki avokeittiöstä tilanteen täysin oikein ja ruoat tulivat ripeästi pöytään, eikä alku- ja pääruoan väliin jätetty sulattelutaukoa. Vuoden aikana lounaspaikka suosikikseni nousi Silvoplee, jonne mahtuu aina vaunujen kanssa, jossa on runsaasti syöttötuoleja ja jonka noutopöydästä löytyi hyvin natusteltavaa myös vauvalle. Myös Siltanen on ihanan tilava ja vuodenajan salliessa terassi tuo vielä lisää mahdollisuuksia.

Ladataan...
Lempiruoka

Olimme viime keskiviikkona Tallinnassa. Ei paljon ihanampaa olisi voinut olla, aurinko paistoi, ruokapaikat täyttivät suuret odotukset ja nyt on jalatkin pehmeät ja varpaankynnet lakattu hoidon jäljiltä. Aikaa vain olisi voinut olla paljon, paljon enemmän. Kivoja ruokapaikkoja ja kahviloita olisi riittänyt, enkä ehtinyt luuhata ruokakaupan hyllyjen välissä lainkaan tarpeekseni. Jo pelkästään aamiaispaikassamme NOPissa olisin voinut istua tuntikausia.

Se oli kyllä minun unelmieni paikka. Linda Linen terminaalilta käveli ravintolaan parikymmentä minuuttia. Vanhassa puutalossa sijaitsevassa ravintolassa oli kivojen sisätilojen lisäksi aivan mahtava sisäpiha, jonne mekin istahdimme. Aamupalaa sai puoleenpäivän asti ja valinnan vaikeus iski listaa lukiessa. Päätöksen jälkeen pöytään kannettiin munakokkelia & halloumia, avokadoleipiä, terveysshotti, mehua & kahvia. Lastenkin listalla olisi ollut kaikkea kivaa lehtikaalisipseistä lähtien. Louna viihtyi pihan hiekkalaatikolla ja me saimme syödä rauhassa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin kruunannut aamupalan kuohuvalla. Aamiaisajan jälkeen NOPista saa ruokaa ja kakkuja ja muita kahvilajuttuja löytyy myös. Ja mainitsinko jo, että NOPissa on myös luomukauppa ja myynnissä ruokalehtiä. Niin unelmapaikka kuin vain voi olla!

Ladataan...
Lempiruoka

 

Yksi suosikki kahviloistani, Galleria Keidas, on muuttanut nimensä Gastro Cafe Kallioksi ja samalla aukioloajat ovat muuttuneet. Lounaan ja viikonloppuaamiaisen lisäksi tarjolla ollut arkiaamiainen on korvattu illallisella. Kahvila muuttuu sympaattiseksi, rennoksi bistrohenkiseksi ravintolaksi iltaisin aina keskiviikosta lauantaihin. Tämä on juuri sellainen paikka, jonka ikkunan takana aina kuikuilee ihastuksissaan.

Varasin meille pöydän ennakkoon, jotta sain ilmoitettua pienestä ruokailijasta ja syöttötuolin tarpeesta. Muutama seurue käveli ravintolaan myös suoraan kadulta ilman varausta. Lista oli minun makuuni sopivan kompakti ja tarjolla oli vähän harvinaisempiakin juttuja kuten savuankeriasta ja sianpääsylttyä. Tilasimme molemmille alku- ja pääruoat ja jaoimme juustot ja jälkkärin. Parsaa, savuankeriasta, kultaotsa-ahventa, kevätkananpoikaa, Helsingin Meijeriliikkeen tuhkajuustoa ja raparperia. Saimme eteemme hyviä makuja rennolla otteella. Meidän suosikeiksi nousivat alkuruoat ja jälkkäri sekä juusto, jota emme kumpikaan olleet syöneet ennen. Uudet juustotuttavuudet ovat aina tervetulleita tämän naisen elämään. Louna rakastui paikan leipään, kuten vanhempansakin ja maisteli meidän annoksia innokkaasti. Omat eväät eivät sitten olleetkaan niin kiinnostavia.

 

Pages