On päiviä ja sitten on päiviä

Lentoaskeleita

Jotkut puhuvat toisiaan keräävistä energioista, siitä kuinka negatiiviset asiat seuraavat toisiaan ja samoin ne positiiviset. No tähän päivään on mahtunut nyt sellaisen luokan energioita, etten tiedä enää pitäisikö itkeä vai nauraa. Ainakin ne ovat seuranneet kiltisti toisiaan, se on varma. Ehkä olisi sitä kuuluisaa "vuosien kerryttämää viisautta" vetää peitto korviin jo aamulla, jos jokainen asia lähtee menemään ihan päin peetä. Paitsi että sen peiton vieressä todennäköisesti itkee joku tai sitä peittoa revitään pois, jos sattuu olemaan äiti. 

Otetaan esimerkkinä pätkä aamustamme: Erittäin katkonaisen yön jälkeen syömme pojan kanssa yhdessä aamupalaa. Puuron lusikointi alkaa mennä vähän venkoiluksi, joka jatkuu hampaidenpesun lähestyessä. Minä otan käyttöön jokaisen vähänkään väsähtäneen äidin kyseenalaisen kikkakolmosen eli kiristyksen. Aamupiiretty jää katsomatta, jos hampaidenharjaus lyödään ranttaliksi. Sitten kuitenkin töppään laittamalla itse hammastahnaa siihen hammasharjaan, enkä suostu pesemään hammastahnoja pois, että poika saisi itse pruutata tahnansa. Virhe! Tästä seuraa niin suuri tulistuminen, että saan kunnon iskun hammasharjasta käteeni. Poika pelästyy itsekin ja pyytää anteeksi, sovitaan koko juttu, mutta tässä vaiheessa seuraa se kiristyksen kääntöpuoli, eli uhkailujen pakollinen käytäntöönpaneminen. Ryhmä Hau jää katsomatta ja suru on valloillaan, kaikilla on paha mieli ja tunnen oloni ilkimykseksi. 

Tapahtumaketju on saanut alkunsa ja siihen alkaa liittyä myös ulkopuolisia tekijöitä yksi toisensa jälkeen, esimerkiksi väärin kalenteriin merkkaamani lääkäriaika (tosi harmillinen moka, sillä tiedän millaiset jonot terveyskeskuksissa on). Säästän teidät lopuilta yksityiskohdilta, mutta huhhuh sanonpa vaan. Ei yksinään suuria juttuja, mutta yhdessä lumipallosta lumivuoreksi-efekti on valmis.

Noin kello kaksitoista avaudun aamupäivästä muutamille lilyläisille facebookissa ja saan oivan neuvon syödä kaakaojauhetta. Tämän johdosta nimittäin muistan onneksi, että pakastimessa on ristiäisistä ylijääneitä mokkapaloja. Keitän kahvit ja hengitän syvään. Myöhemmin jatkan kahvinjuontia kampaajan penkissä ja sanon kotimatkalla miehelleni, että enpä tiedä jopa kumpi oli kivempaa: saada piristystä hiuksiin vai istua kaksi tuntia rauhassa ja juoda kahvini tuolilta pompahtelematta. Kampaajareissu tuntui aivan luksuslomalta.

Nyt jo oikeastaan naurattaa päivän absurdius ja tapahtuipa lopuksi ne kliseiset, eli löysin itseni silittelemästä nukkuvien lapsieni hiuksia kyyneleet silmissä. Ihan tyhmäähän tällaisesta on valittaa, sillä kaikki on oikeasti todella hyvin ja sitä rataa, mutta vitsit kun joskus on vain tällaisia päiviä. 

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Se on se arki ;))

Elina U.
Lentoaskeleita

Heh, niinhän se taitaa olla. :D Paitsi että yleensä minä ihan oikeesti tykkään arjesta, mutta näitäkin päiviä siihen toisinaan valitettavasti mahtuu. ;)

Laura T.
M O L

Voi Rosanna! En tiedä miksi, mutta repesin nauramaan Ryhmä Haun kohdalla. Eikä se ollut vahingoniloa, vaan sellaista lystikästä voi ei-naurua. Onneksi sait kampaajasi kompensoimaan!

Elina U.
Lentoaskeleita

Oikeastaan muakin jo naurattaa, sillä tuohon tapaus Ryhmä Hauhun vaan kiteytyy koko päivän epäonnistumiset. :D Eipä turhaan sanota, että kampaajat joutuvat hiusten laittamisen lisäksi toimimaan toisinaan terapeutteina. ;)

Papris
Odotusta ja opiskelua

Tunnistan noi päivät niiin hyvin! Meillä on tällä hetkellä joku valloittava mäiskitään pikkuveljeä aina kun äitin silmä välttää -vaihe meneillään.. Isoveli on pari päivää viikosta päiväkodissa, jolloin saa huokaista (ja edes vähän siivota). Harmittavaisesti tällä viikolla se on kostautunut ihan ihmeellisenä levottomuutena ja sähläämisenä kotona. Vai onks se vaan tää kevät? Onneks voi olla paljon ulkona, missä se pienen ihmisen valtava energiamäärä ei tunnu niin raskaalta äidistä. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Apua tuo on varmasti tosi tosi hankala tilanne, kun pitää olla koko ajan varpaillaan. Meilläkin isoveli on ollut päiväkodissa tämän toukokuun ajan kolmisen päivää viikossa, tosin ensi viikosta alkaen hän jää kotiin kesäksi. Täytyy sanoa, että mua jännittää tosi paljon, että miten pärjään kahden kanssa kaikki päivät! Mutta eiköhän se ala sujumaan kun saa rutineista kunnolla kiinni? Täälläkin on havaittavissa melkoisia energiamääriä ja juuri mietin, kuinka ankeaa olisi kun nyt olisi ulkona 20h vuorokaudesta pimeää ja 20 astetta pakkasta. :D

Kao Kao

Voi ei, onneksi oli mokkapaloja! Äiti sanoo mulle tollaisten päivien päätteksi, et eikö ole hyvä et kaikki mälsä tapahtui yhtenä päivänä, et saat nauttia toisista. Yleensä näytän sille kieltä. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Lohduttavasti ajateltu äidiltäsi! Totta, onneksi oli mokkapaloja, muuten olisi ollut mielenterveyteni vaakalaudalla. :D

Amma
Why you little!!

Mä jaan tännekin sen oman aamudraamani, ihan vaan muita naurattamaan.

"Mä sain vaan puoli tuntia kotoa lähdön jälkeen viestin, että lapsi itkee edelleen suukkojen perään, kun äitin antamat oli VÄÄRIÄ!!! ... Kolmen sänkyyn annetun suukon jälkeen olin ovella jo lähdössä töihin, palasin takaisin hakemaan auton avaimet toisen takin taskusta, en suostunut menemään kengät jalassa sisälle pussailemaan lasta sänkyyn vaan pyysin häntä tulemaan eteiseen (no ei tietenkään VOI NOUSTA), isänsä haki syliin ja toi eteiseen, niin ei passaanneet ne eteisessä annetut poskipusut. Tää kaksvuotiaan draama on vaan jotain niin uskomatonta.."

Elina U.
Lentoaskeleita

Hihii tää on kyllä niin hauska, mitäs menit töppäilemään väärine suukkoinesi! :D Voi tätä pienten ihmisten draamaa. :D

Kommentoi