Ladataan...
Lentoaskeleita

Viikonloppuna

  • Sain kuulla olevani ihan pihalla kaikista poikabändeistä, sekä kattavan youtube -reportaasin tämän hetken "noi on kaikista ihanimpii ja toi on söpöin" -poikayhtyeistä
  • Peruin mielessäni joka sanan Uni (on sittenkin) kaveri -kirjoituksestani, ja totesin sen olleen tarpeettoman uskaliasta retostelua
  • Myönsin tämän olevan hetkittäin oikeesti aika rankkaa
  • Katselin koiramme riemua tyypin pyöriessä selällään ensilumessa ja kuuntelin jään raapimisen aiheuttamaa  onnenmurinaa
  • Nautin ihanan serkkuni seurasta puolitoista vuorokautta
  • Söin lättyjä vanilijajäätelöllä ja vadelmahillolla, pussillisen irtokarkkeja ja munkin, oho (mutta kuka näitä laskee)
  • Huomasin että viime Bob Marleyn -kuuntelukerrasta oli aivan liian pitkä aika, enkä voinut olla hiukan heiluttelematta
  • Valitsimme vuokraelokuvan sen perusteella että siinä näytteli Robert Pattinson, ja valinta oli huono
  • Löysin juuri päähänpinttymäni kriteerit täyttävän parkatakin, ja myyjä huomasi kassalla sen olevan alennuksessa
  • Annoin kanssakulkijoille "näin juostaan rattaiden kanssa ja lauletaan samalla  pientä ankanpoikasta" -näytteen yrittäessäni päästä nopeasti kotiin nälkäisen vauvan kanssa
  • Pujottauduin sunnuntai-iltana kalareissulta palanneen mieheni ja poikittain x-asennossa sängyssämme nukkuvan vauvan välissä olevaan rakoon, ja mietin ettei kukaan voi olla niin onnellinen kuin minä siinä

Huomasin taas kuinka biologisten sisarusten puute ei ole ikinä tarkoittanut sitä ettei minulla olisi siskoja. Ei vuoden 1993 jälkeen kun serkkuni syntyi.

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

Ladataan...
Lentoaskeleita

En olekaan tainnut täällä mainita, että sosekokeilut eivät ole lähteneet meillä käyntiin aivan mutkitta. On nimittäin selvinnyt, että vauvamme on lievästi sanottuna nirso, ja kaiken lisäksi perso makealle (krhm, onkohan äitiinsä tullut). 

Lisäksi hän on hyvin teatraalinen, lähestyvälle lusikalle yökätään usein jo ennen kuin se edes ehtii suuhun. Olen kuulkaas väsännyt soseita tehosekotin suristen tuntikaupalla, sekä kantanut kori kilisten vauvanruokapurkkeja kotiin kaupasta. Yök ja yök vaan. Ainoa, mitä herra ronkeli suvaitsee erikoispuuronsa lisäksi syödä, on kuningatarpiltti. Muutkin soseet menevät siinä tapauksessa joten kuten alas, kunhan lusikan kärjessä on ripaus tätä kuningatarpilttiä (tai jotain muuta makeaa). Vauva taitaa olla jonkinlainen fruit&berries-vegetaristi. Tissimaito on rock vaan eniten.

Havahduimme tässä viime viikolla mieheni kanssa siihen, että eihän meillä ole vieläkään syöttötuolia. Sitterissä vauva heiluu ja keikkuu siihen malliin, että ruokailutilanteen haasteellisuus kohoaa vain entisestään, joten syöttötuoliruokailu oli nyt erittäin tervetullutta tähän talouteen. 

Vertailimme eri syöttötuoleja, ja molemmat olimme alkuun Stokken lapsen mukana kasvavan syöttötuolin kannalla. Päätimme kuitenkin kartoittaa vaihtoehtoja, ja minä sainkin päähänpinttymän näistä perinteisistä syöttötuolimalleista. Muotoilun lisäksi päähänpinttymääni hieman avitti tietysti myös tuolien hinnat. ;) Mies bongasi Vauvatalo Johannan tarjouksen kotimaisista syöttötuoleista, ja niinpä kiikutimme eilen kotiin vauvan uuden ruokailuistuimen. Nappasin seitsemän euron tarjouskorista keltaisen helposti pyyhittävän pehmukkeen tuoliin, ja täytyy sanoa että tykkään! 

Olemme testailleet tuolia nyt pieniä aikoja kerrallaan, ja vauvakin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä uuteen tuoliinsa. Kivaa viettää ruokailuhetkiä koko perhe samaan aikaan pöydän ääressä!

 

Pages