Ladataan...
Lentoaskeleita

Bongasin facebookista jälleen tällaisen kiertävän "25 asiaa minusta" -haasteen. Viimeksi näitä sai lukea muutama vuosi sitten, mutta nyt kaverini ovat intoutuneet jälleen listaamaan pieniä paljastuksia itsestään. Ajattelin, että tämä voisi olla hauska juttu myös täällä blogimaailmassa! 

Täältä pesee!

1. Olen 174 senttiä pitkä, ja olen vasta nyt alkanut käyttämään korkkareita ilman "olenkohan nyt liian pitkä" -stressiä. Mikähän mahtoi mielestäni olla sitten sopiva pituus? :D

2. Rakastan irtokarkkeja, erityisesti lakritsia. Termi karkkiähky ei saavuta minua kovin helposti. 

3. Inhoan sanoja mässy (pitää sanoa että nyt tekisi mieli jotain herkkua, ei saa sanoa että "haetaan jotain mässyy") biitti (se on pala, PALA!) ja tyytskäri (hyi).

4. Suhtaudun aina epäileväisesti kaikkeen uuteen elektroniikkaan, mutta hetken pälyiltyäni saatan innostua. Esimerkiksi e-kirjojen vastainen julistukseni on alkanut rakoilla mieheni hankkiman tabletin myötä. Ei tarvitse sytyttää lukuvaloa = herättää muita, vaikka minä en unta saisikaan!

5. Olen kateellinen kaikille, joilla on sellainen luontainen hääräämis/siivousvietti. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka ihan huvikseen ottavat pölyrätin käteen ja silittävät välittömästi puhtaat pyykit, koska eivät vain osaa olla tekemättä mitään? No, minussa ei kyllä ole tälläista puolta, valitettavasti...

6. En ole koskaan katsonut ainuttakaan James Bond -elokuvaa.

7. Minulla ei ole sisaruksia, mutta olen kyllä hyvin kaukana ainoan lapsen stereotypiasta (joka on mielestäni ennakkoluulona ihan pyllystä). Eli en ole ikinä kylpenyt lahjoissa tai saanut asioita sormeani osoittelemalla. :D Ihan samaan tapaan sain vinkua yläasteella puoli vuotta Miss sixty -tikkauksella varustettua takapuolta kuin sisarukselliset kaveritkin.

8. Vietin viisi vuotta kasvissyöjänä, mutta nyt olen syönyt jälleen lihatuotteita muutaman vuoden. No okei, sorruin muutamaan otteeseen haukkaamaan kinkkupizzasta baari-illan jälkeen. 

9. Olen hiukan liian kiltti, mutta nykyään opettelen pitämään puoliani paremmin. Jonkin verran olen jopa edistynyt tässä projektissani. Muutaman kerran olen joutunut tässä asiassa toimimaan sen kuuluisan kantapään kautta.

10. Fanitan (salaa) jonkin verran Twilightia (krhm. esimerkiksi Äititerapiaa -postauksessa mainitsin vain olleeni elokuvissa, leffaa sen paremmin esittelemättä. No Breaking Dawnin kakkosen ensi-illassahan minä olin, tshihih) kaikesta korniudestaan huolimatta. Tarkastelen tätä teinivamppyyri-ilmiötä ihan kirjallis/sosiologisesta näkökulmasta... Joo joo!  ;) No leffa oli aika paksu, myönnetään, mutta en vain silti voi olla jotenkin tykkäämättä.

11. Jos voisin valita pääaineeni ihan vain tunnepohjalta, sen kummin työllistymismahdollisuuksia tai edessä häämöttävää asuntolainaa huomioimatta, opiskelisin sosiaaliantropologiaa. Nykyinen pääaineenikin on kyllä valittu enemmän tunteella kuin edellämainittuja seikkoja laskeskellen.

12. Kärsin araknofobiasta. Minun kanssa matkustaminen on varmaan aika rentouttavaa, kun matkakumppanini täytyy tarkistaa vessat ja sängyt ennen kuin uskallan koskea mihinkään.

13. Alice Munro taitaa olla lempikirjailijani. 

14. Edith Södergran on suosikkirunoilijani, tästä ei epäilystäkään. 

15. Minun täytyy pakkomielteisesti tarkistaa että hella ja kahvinkeitin ovat pois päältä lähtiessäni asunnosta. Jos en tee tarkistuskierrostani, minun on pakko palata kotiin tekemään se.

16. Olen maailman surkein Trivial Pursuitissa.

17. Olen nähnyt Forest Gumpin ehkä seitsemän kertaa, ja alan itkeä jo alkuteksteissä. 

18. Mieheni väittää, että liioittelen usein kertoessani jotain juttua. Mutta en.

19. Meillä soi Spotify kyllä ihan koko rahan edestä, en voi elää ilman taustamusiikkia. Olen melko kaikkiruokainen erilaisten genrejen suhteen, saatan kuunnella jonain päivänä rockia ja toisena jo fiilistelenkin Lana del Reytä.

20. Tatuoinnit kiehtovat minua. 

21. Olen aina halunnut matkustaa Afrikkaan. Pakkomielteeni kyseiseen mantereeseen alkoi lukiossa, kun kahlasin lähikirjaston kaikki Afrikka-aiheiset kirjat läpi. Toisin sanoen minun Afrikkakuvani on romantisoitu ja luultavasti kaukana todellisuudesta. Ehkä silti vielä joskus...

22. Saatan purskahtaa nauruun epäsopivissa tilanteissa. Tieto siitä, että nyt ei saa nauraa, saa minut ainakin nauramaan. Väsyneenä saan erittäin levottomia naurukohtauksia vähän joka asiasta. Myös tilanteissa, joissa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, niissäkin minä nauran. 

23. Tilaan aina jotain muotilehteä. 

24. Liiallinen kiltteyteni ei ulotu minun läheisiäni huonosti kohteleviin ihmisiin. 

25. Kinuin koko lapsuuteni koiraa. Pidin vanhemmilleni power point -esityksiä otsikolla "Miksi meille pitäisi ottaa koira?". Uhosin ottavani koiran heti kun muuttaisin omilleni, ja parin vuoden kuluttua lapsuudenkodistani muuttamisesta meille muuttikin näyttelyhommista eläköitynyt kääpiösnautseriherra. <3

Nyt kaikki jotka lukivat tämän loppuun kuulolle: haastan teidät listaamaan 25 asiaa itsestänne! Näitä on aina niin hauska lukea, ja tulee samalla lily-kaverit vielä vähän paremmin tutuiksi. :)

Ladataan...

Ladataan...
Lentoaskeleita

Asuntomme lattioita pitkin kiitää nykyään koiran lisäksi toinen neljällä tassulla kulkeva otus, joka jokeltelee ja kiljuu riemunkiljahduksia mennessään. Maailma on kerrassaan ihmeellinen, kun voi lähteä olohuoneesta tutkimusmatkalle makuuhuoneeseen tai kurkistella eteisen kummallisuuksia.

Vauva päätti viikossa ryhtyä konttaamaan, nousta itse istumaan ja kiivetä seisomaan sohvaa vasten. Tämän seurauksena olemme joutuneet uudenlaisen sisustustehtävän eteen. Tv-taso on nyt riisuttu Iittalan kivilyhdyistä, johdot piilotettu parhaan mukaan ja imurointia tehostettu. Kaikkein mielenkiintoisin juttu näyttäisi olevan koiran vesikuppi, mutta sitä ei voi oikein piilottaakaan. Olemme päässeet miehen kanssa testaamaan nopeuttamme jo moneen otteeseen, mutta vauva on ehtinyt mm. maistamaan koiran luuta, tietokoneen johtoa ja vetämään sohvalta objektin sisältävän kameralaukun lattialle. 

Meno on aika hurjaa, ja äidin sydän on jättänyt muutaman lyönnin väliin vauvan muksahtaessa selälleen kesken seisomisharjoituksia (istuin vieressä, miten ihmeessä en ehtinyt nappaamaan kiinni!?!:( ). Varsinkin väsyneenä vauvan koordinaatio vielä pettää, ja esimerkiksi eilen määrätietoinen konttaaminen auttamaan pyykkejä kuivumaan laittavaa isiä päättyi ääneen tömps tömps tömps -muks

Kaiken tämän seurauksena esittelen meidän supertyylikkään uutuusasusteen nro:1: taaperokypärän! Tämä pehmentää edes hiukan yllättäviä vahinkoja, mutta melkoisen pelottavalta tuntuu silti seurata hurjapäämme touhuilua. Reppanan polvet ovat aivan mustelmilla. Silmää ei voi kyllä kääntää sekunniksikaan! 

Pages