Ladataan...
Lentoaskeleita

Viimeinkin. Tänään koin yhden maailman parhaista tunteista, kun sain napsauttaa print-nappulaa ja tulostaa kahdeksansivuisen analyysini. Se valmistui sittenkin, vaikka keskittymiskykyni oli tässä vaiheessa kevätlukukautta jo pikkulapsen luokkaa, ja kiinnostukseni kouluhommiin lähenteli miinuslukemia. Ai että miten kivaa oli napauttaa vielä tulostimen jäljiltä kuumat paperit nitojalla yhteen ja jättää työni opettajan pöydälle. Se oli siinä!

Tähän asti loma on maistunut grillipihveiltä, tuoksunut ukkossateen jälkeiseltä ilmalta ja kuraiselta koiralta. Istuskelin saunan jälkeen pyyhe päällä pihatuolissa ja tunsin oloni kevyeksi. Ollaan taas anoppilassa, sillä huomenna juhlitaan erään pienen tyllerön 1-vuotissynttäreitä täällä päin. Mikäs täällä maalla ollessa.

Vein pojan hoitotädeille kiitokseksi keltaiset gerberat ja lahjakortit kahvilaan. Tämä kevät on ollut todella vaikea, ja olen käynyt ihan hirmuisen tunneskaalan läpi pojan päiväkodin aloittamisesta, opiskeluista ja kaikesta vielä niiden mukanaan tuomasta, mutta näiden naisten ansiosta tiesin joka aamu päiväkodin porteilla että pojasta pidetään hyvää huolta. Miten hyvältä tuntuikaan jättää poika lämpimien ja turvallisten ihmisten hoitoon, joilta riitti varmasti syliä ja huomiota.

Vaikka tämä kevät kaikkine muutoksineen melko raskas olikin, olen silti tosi tyytyväinen ratkaisuuni jatkaa opiskeluja jo nyt. Ajattelin tehdä jossain välissä sellaisen "opiskelu ja äitiys" -postauksen, sillä syksyllä varmaan moni on varmaan samassa uudessa tilanteessa.

Ette tiedä miten suuri kiusaus minun olisi linkittää tähän loppuun youtubesta Lana Del Rey`n Ride, mutta olenkohan pommittanut teitä biisilinkeilläni jo viikkokiintiön täyteen? ;)

Luvatkaahan tehdä pelkkiä kesäjuttuja koko viikonloppu!

 

 

Ladataan...
Lentoaskeleita

Tulin moikkaamaan nopeasti, sillä pidän juuri pientä lukubreikkiä tässä! Tunsin tarvitsevani supervoimia loppukirilleni, joten heitin ajatukseni jonkinlaisesta häiden alaisesta elämäntaparemontista roskiin vielä täksi illaksi, ja hankin ainakin kunnon eväät. ;) Jos yhtään lohduttaisi tässä vimmaisesti naputtaessani esseeanalyysitutkielmaani (mikä nyt lie), että pakastin on täynnä jätskiä.

Ja lohduttaahan se. Lukubreikit ovat ainakin minun työskentelylleni elintärkeitä. Eilen illalla olin näppäillyt wordia vähän turhankin pitkään ilman taukoja, ja oli kyllä lopputuloskin sitten aika sen näköistä. Ihmettelin tänään tekstiä lukiessani monessa kohdassa, että olenko ollut kenties humalassa sitä kirjoittaessani, mitä ihmettä yritän oikein sanoa. :D

Toinen asia, mikä pyyhkii kaikki lohdutuksentarpeet pois on se, etten voi uskoa tämän pitkän kevään olevan oikeasti näin loppusuoralla. Tämä ilta tuntui todella kaukaiselta kangastukselta joskus helmi/maaliskuun kylminä päivinä, kun työnsin rattaita aamuisin lumihangessa kohti päiväkotia ihan silmät ristissä. Aika paljon kaikenlaista tähän on mahtunut, mutta vaikka tämä mikälietutkielmani ei vielä ihan kasassa olekaan, on minulla nyt jo voittajafiilis. Me tehtiin se!

Huomenna kello kuusitoista kahdeksansivuinen paperinivaska on siistissä paketissa opettajani pöydällä, ja tämä tyttö kesälomalla. Ja ehkä myös selkähieronnan tarpeessa työergonomiastani päätellen. 

Tännekin ilmestyy varmasti taas hiukan rennompaa jutustelua kuin näitä "apua minulla on niin paljon tehtävää"-höpinöitä.

Kiitos kaikille tsemppareille! <3

Pages