Ladataan...
LET US GO

Me alotettiin tää blogi kesän lopulla 2011 Barcelonassa. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Anna jäi Barcaan ja mä tulin takas Suomeen. Kävin koulua ja ihastuin ja rakastuin ja tanssin ja ostin kenkiä ja paitoja ja tomaatteja ja matkustin Amerikkaan ja Saksaan ja vaikka minne. Särjin sydämeni enemmän kuin kerran ja kokosin sen taas uudestaan. Pussailin ja nauroin ja itkin, kävin salilla ja juoksin ja söin pitsaa ja käytin rahani loppuun enemmän kuin kerran. Olin mukana ainakin neljässä leffassa ja valmistuin koulusta. Ikävöin Annaa joka päivä, vaikka vietin ihanaa aikaa ystävien kanssa täällä kylmässä ja kaukana. Ja kaikki nää asiat on kirjattu ylös tähän blogiin. Kuvin ja tuhansin rivein sanoja ja rivien välejä. 

Nyt mä en enää tiedä mitä hittoa mä haluan tehdä ja kenen kanssa ja missä. 

Niinpä oon vaan asunut kotikotona Porissa ja ollut sijaisena ala-asteella ja hoitanut lapsia. Tanssinut ja pussaillut ja itkenyt ja käyttänyt rahat loppuun. 

Sitä ihan samaa. 

Mutta blogia en oo päivittänyt, enkä aio enää päivittää. 

Nyt täytyy löytää mun oma paikka ja jotain mistä voisin pitää kiinni ja joka pitäis musta kiinni. Luultavasti se on lentolippu Barcelonaan ja töitä vaikka  hedelmänmyyjänä. Tai sitten jotain muuta. 

En vaan tiedä mistään mitään, joten en voi myöskään kirjoittaa mistään mitään. 

Kun mun elämä on taas raiteillaan niin ehkä alan pitää omaa blogia jossain. Ilmoitan sitten täällä tai ainakin Instagramissa (@kaisaleena) 

Kiitos Lilyläiset kun otitte meidät heti alusta asti lämpimästi vastaan ja saatiin olla suositeltu blogi ja osa koko tätä juttua <3

Pus ja heippa kaverit, mä lähden nyt kävelylle. 

X Kaisa 

 

Ladataan...
LET US GO

Tuli tänään ystävien kanssa puheeksi erilaiset kriisit elämässä. Lähinnä meillä ne liittyivät urahaaveisiin, joita meillä monilla taitaa olla. Itsekin olen miettinyt lähiaikoina paljon tulevaisuutta ja mihinköhän se mua vielä kuljettaa. Uskon kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä. Aina kun kriiseilen muistan mun ja äidin tanssimuuvin, johon liittyy myös hieno cheerleader-liike, hehe. Tämä muuvi on aina mun ja äidin vakio, kun tulee ongelmia. 

Tämä ulkomailla asuminen on muuten antanut paljon uutta perspektiiviä elämään. Ennen olin paljon suppeakatseisempi ja kuvittelin, että ihmisen on seurattava sitä tiettyä polkua. Olen kuitenkin tämän kahden vuoden aikana tavannut ihmisiä niin erilaisissa elämäntilanteissa, jotka ovat tulleet monista eri lähtökohdista ja elävät erilaista elämää. Enää ei tarvitse olla arvostelemassa, vaikka se polku ei olisi se, minkä itse valitsisi. 

Pus!

Anna

Pages