Vanhemmuuden epätasa-arvo

SUPERISÄT ja ihan tavalliset äidit.

Kaksi viikkoa sitten julkaisin *Instagramissa postauksen liittyen epätasa-arvoiseen vanhemmuuteen, ja se sai suuren suosion. Eikä ihme, sillä todella moni pystyi samaistumaan mun ajatukseen siitä, että osallistuva isä on SUPERISÄ, kun taas osallistuva äiti ihan tavallinen äiti.  Tein aiheeseen liittyen storyssa ”pienen” kyselyn, jonka tuloksia käytän tässä postauksessa: mitä on tasa-arvoinen vanhemmuus ja missä tilanteissa näkyy vanhemmuuden epätasa-arvo? 

Kysymykset ovat sellaisia, että oikeastaan jokaisesta niistä saisi tekstiä ulos yhden postauksen verran, joten tässä postauksessa jaan vain vastausprosentit ja oman mielipiteeni lyhyesti – pureudun jatkossa omissa postauksissaan sitten aiheisiin ja niistä herääviin ajatuksiin syvemmin!

Tasa-arvoinen vanhemmuus on.. 

”Molemmat ottaa vastuun lapsista” nousi tässä ylivoimaisesti ykkössijalle. Eikä suotta, olen ihan samaa mieltä. Mutta ehkä haluaisin painottaa vielä että nimenomaan OMATOIMINEN vastuun ottaminen lasten ja kodin hoidosta, oman ajan mahdollistamisesta toiselle vanhemmalle, unensaannin mahdollistamisesta toiselle.. Se on tasa-arvoista vanhemmuutta. Ei niin, että toinen joutuu patistelemaan tekemään jotain, vaan että sitä jotain tehdään ihan omasta aloitteesta.

Tilanteita, joissa vanhemmuuden epätasa-arvo näkyy.. 

Luulenpa, että aika moni voi arvata mikä tässä nousi ykkössijalle.. se oma aika. Siinä missä isällä harvemmin on tästä puutetta, äiti tuskastelee kun elämä tuntuu olevan vain ja ainoastaan lasten ja kodin hoitoa. Isä voi vaan ottaa ja lähteä, sillä kyllähän äiti lapsen/lapset hoitaa, mutta äidin lähteminen vaatiikin pitkää suunnittelua ja usein tulee jotain jonka takia se äidin kovin odotettu ja tarpeellinen oma aika sitten kuitenkin peruuntuu. Isä lähtee ovesta ulos hyvillä mielin eikä jää miettimään miten kotona menee, kun taas äiti taistelee huonoa omaatuntoa vastaan ja tykittää isälle viestiä kyselläkseen tilannetta tasaisin väliajoin.

Voiko tasa-arvoinen vanhemmuus toteutua tilanteessa, jossa toinen vanhemmista on työssäkäyvä, toinen kotona?

88% vastaajista vastasi kyllä – mä oon samaa mieltä. Musta tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutuminen ei vaadi sitä että kumpikin vanhemmista olisi lasten kanssa yhtä paljon.

Kuuluuko työssäkäyvän isän tehdä kotitöitä?

96% vastasi ”no tietysti”- samaa mieltä. Olen monesti sanonut niin, että kukas ne kotityöt tekee sitten kun molemmat vanhemmat on töissä, jos kerta työssäkäyvälle ei kotityöt kuulu.

Kuuluuko kotitöiden tekemisestä kiittää?

Tässä vastaukset jakautuivat tasaisemmin, sillä 48% vastaajista oli sitä mieltä että kyllä täytyy. Tämä aihe on hankala, ei voida puhua edes kaksipiippuisesta – kyllä niitä piippuja on enemmän. Kuinka usein äitiä kiitetään vaikkapa pyykinpesusta tai ruoanlaitosta tai siivoamisesta? Ylipäätänsä mistään? Siinä riittääkin ajateltavaa.

Koetko että äitiyttä arvostetaan vähemmän kuin isyyttä? 

Vastaajista 68% vastasi kyllä – muutama kysymys alempana tälle selitys.

Äitiyttä arvostellaan enemmän kuin isyyttä? 

Vastaajista 94% vastasi kyllä – niin minäkin. Ei ole ainakaan pistänyt silmään, että isyyttä arvosteltaisiin niin rankasti mitä äitiyttä. Iseille lähinnä vain hurrataan kun he osallistuvat arkeen. Isät eivät ole sellaisia silmätikkuja, heidän tekemisiään ei samalla tavalla syynätä tai pidetä silmällä.

Koetko että äideiltä odotetaan enemmän kuin iseiltä? 

Vastaajista 96% vastasi kyllä – samaa mieltä. Äidin pitäisi osata heti kaikki, jaksaa maailman ääriin, omistaa katkeamattomat hermot, pukeutua tietyllä tavalla..

Koetko että äidin työtä pidetään itsestäänselvyytenä? 

Vastaajista 90% vastasi kyllä – tämän voi liittää vahvasti tuohon ensimmäiseen kysymykseen.

Koetko että äitien tekemiin virheisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin isien? 

Vastaajista 93% vastasi kyllä – samaa mieltä. Äidin tehdessä virheen hän on p*ska äiti, isän tehdessä virheen kohautetaan vain olkia.

Kumman elämä muuttuu enemmän lapsen myötä?

96% vastaajista oli sitä mieltä että äidin, ja sitä mieltä olen minäkin. Siinä missä äiti luopuu oikeastaan kaikesta mikä ei liity lapseen, isä voi jatkaa elämäänsä lähestulkoon normaalisti. Ja tämän aiheen puiminenhan voidaan aloittaa ihan jo sieltä raskausajasta – äidin kroppa on se joka muuttuu kantaessaan jälkikasvua kohdussaan ja saattaessaan hänet tähän maailmaan.

Viimeinen kysymys oli: Toteutuuko teidän perheessä tasa-arvoinen vanhemmuus? 

45% vastaajista vastasi kyllä. 55% vastasi reilusti ei, ja mä voin myös vastata että ei – valitettavasti. Tää on kuitenkin aihe, josta me M’n kanssa käydään usein keskustelua – mulle on todella tärkeää, että vanhemmuus ja vastuu arjen pyöärittämisestä ei jää yksin toisen harteille, niin kuin on monesti käynyt.  Asiaa siis työstetään, pikkuhiljaa.

Heräsikö sulle tästä postauksesta jotain ajatuksia? Keskustellaan kommenteissa!

<3 Tiia Krista Annika

perhe tasa-arvo vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *