Kameralla

Life Time Story

Mies hommasi joku aika sitten uuden kameran. Hän vaihtoi viimeisenkin Nikonin Olympukseen ja näin ollen emme enää ole Nikonilaisia vaan kahden Olympuksen voimin olemme vaihtaneet leiriä. Nikonista jäi jäljelle vain Nikon-kahvikuppi jonka joskus löysin miehelle kirpputorilta. Pitänee ruveta metsästämäään Olympus-kahvikuppia. Näin siinä voi käydä että se ensimmäinen täydelliseksi koettu merkki jääkin paitsioon uuden saadessa jalansijaa. Minäkin olen jo pitkään kuvannut tuolla toisella Olympuksella kun se vaan on niin paljon näppärämpi ja pienempi kuin Nikon oli. Nikon painoi tuhottomasti ja varsinkin pitkän optiikan kanssa se oli aika hankala yhdistelmä lapsen kanssa. Pikkuruinen Olympus roikkuu helposti kaulalla ja on siromman näköinenkin. Ja lisäksi, toiminnot ja tekniikat ovat ilmeisesti paremmat. Niitä en minä lähde sen paremmin kommentoimaan mutta uskon miestäni. Joten tässäpä pieni pläjäys kotoa uudella kameralla otettuina, tosin mikään kamera ei pelasta kuvien viimeistä tasoa näinä hämärinä talvipäivinä. Oi miten ihana kun tulee taas kesä ja kevät ja pääsee kuvailemaan, koska ei valokuva suotta ole nimeään saanut. Valoa se tarvitsee täydelliseen onnistumiseen.

Valoa odotellessa on hyvä tutustua uuteen kameraan ja minulle onkin kuulemma tänä iltana tulossa kurssi, joka tekniikka-opetuksen lisäksi sisältää hartihieronnan, aikas hyvä kurssi siis. Lisäksi olemme ystävä-pariskunnan kanssa suunnitelleet kesäksi kivaa valokuvauskurssi-ideaa jossa miehet pitäisi meille naisille valokuvaamisen kurssin ja antaisivat tehtäviä. Sitten me parhaamme mukaan ne suorittaisimme ja kurssin loppujuhlassa valmiit tekeleet esiteltäisiin ja saisimme tottakai arvosanat ja diplomit. Ui, sitä odotellessa, hihi!

Uudella kameralla innolla räpsimään,
Minna/lts

Kommentoi