Loma 5/5 Päivä kun satoi..

Life Time Story

 

Viimeinen päivämme Tallinnassa kului shoppaillen. Lähdimme omalla porukalla päiväksi Kristine-kauppakeskukseen. Tämä oli Kapulle luvattu syntymäpäivälahja ja muutenkin oli tarkoitus löytää vaatetta Henelle. Ja tykkäänhän nyt sentään itsekin shoppailla. Matka vanhasta kaupungista kävellen kesti vain noin 20-30 minuuttia ja saimme nähdä samalla myös (meille) uutta osaa kaupungista. Ja kun kuitenkin nautimme näistä kävelyistä reissuillamme kaikista eniten. Kristinessä on 170 myymälää ja 18 ravintolaa/kahvilaa.

Me shoppailimme ja söimme lounaan ja shoppailimme lisää sekä lopuksi vietimme vielä herkuttelukahvituokion, jonka jälkeen sateen yllättäessä jouduimme menemään taksilla 'kotia'. Muuten olisi ollut tarkoitus napsia tulomatkalla muutamia kuvia kaupungista. Illalla kävimme ystäväperheen kanssa viimeisellä illallisella yhdessä Raatihuoneen toriaukealla olevista ravintoloista. Ruoka oli hyvää ja jälkkäri parasta. Sen jälkeen kiertelimme vielä pikkupuoteja vanhassa kaupungissa ja aloimme valmistautumaan seuraavan aamun kotimatkaan. Joka tuli kestämään aamusta iltaan.

Lämpötilamme päivittäin.

Sisäpiha-taidetta

Äiti söi jätskit ja Vipe marjat. Taisipa syödä marjat naapuripöydästäkin. Mahdoton marjasuu.

Matka meni todella hyvin, oli hyvä että suunnittelimme hyväksi havaittuun tapaamme jokaiselle päivälle vain yhden isomman tapahtuman ja siihen limittyi sitten pienemmät päivän mittaan, sitämukaa kuin kerettiin ja haluttiin. Vipelle puolesta matkaa reissua alkoi tulemaan vähän reissuväsymystä ja muutenkin tuolla 'kodissa' oli vähän kurja olla sen vuoksi että häntä piti vähän kiellellä koko ajan menemästä kaappeihin sunmuihin paikkoihin missä voisi mennä jotain rikki, tai satuttaa itsensä. Joten täysin ymmärrettävää että pienellä ottaa vähän hermoon moinen. Kuitenkin mielestäni pieninkin jaksoi pääasiassa hyvin ja luulen että ajan myötä kun jatkamme säännöllistä reissuilua, tulee Vipestä samanlainen maailmanmatkaaja kuin isosisaruksensakin molemmat ovat. Olemme kuitenkin aina olleet sitä mieltä että lapsen pitää oppia asioita ja missäs muualla hän niitä oppii kuin paikanpäällä. 
Eli taas on Vipe jotain oppinut. Ja me vanhemmatkin. Paljon.

Sen voin sanoa että Tallinna kutsuu meitä vieläkin. Emme miehen kanssa saaneet siitä vieläkään tarpeeksemme. Haluamme käydä siellä ainakin vielä kahdestaan ja ehkä vielä lastenkin kanssa. Siellä on vielä paljon asioita joita haluamme nähdä, katsotaan milloin tulee Tallinna kolm.

Tämän reissun nimeksi muodostui Tallinna kanapallid, sitä sen enempää selittämättä. Ihan täysin se ei kuvaa kokonaisreissuamme koska olimme myös Keravalla reissun alkupäivät mutta on sen verran hullu nimi että menee se siltikin läpi minun tiukan seulonnan.

Siispä, Kanapallid vaan!

Seurueemme.

******

Ja loppuun vielä haluan toivottaa 

rakkaalle 12-vuotiaalle strategiamestarilleni

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!

 

Kommentoi