Ladataan...
Life Time Story

Kummallinen päivä. 
Aamuisella pikapuistoreissulla ryhdyimme yllättäen suunnittelemaan tulevaa kesän reissuamme. Kotiin kun päästiin niin otettiin netti mukaan suunnitteluun. Aamu menikin oikein lennokkaasti täysi kahvipannu huveten kun elimme parin viikon päästä lähestyvää kesän kohokohtaa. Lomasta on varmasti tulossa huikea, rento mutta lennokas. Suunnitelmia on sekä sateisten että aurinkoisten päivien varalle.
Sitä odotellessa lähdimme kuluttamaan sunnuntaita kameran ja V:n kera puistoon ja satama-alueelle.


Mutta yllättäen ei kummallakaan, minulla eikä miehelläni, löytynyt kummoisia valokuvainspiraatioita. Siirtelimme vaan kameraa toiselta toiselle. 
Jotakin kuitenkin aikaiseksi saimme mutta kotiin päästyämme ihmettelimme molemmat että mikä kumma mahtoi vikana olla. Itse kun en oikein blogiin astikaan löytänyt minkäänlaista inspiraatiota.
Päädyimme siihen että aamuinen reissu-innostus vei mehut kummaltakin! Voikohan oikeasti käydä niin?

Juuri kun asiaa pohdimme ja melkein sunnuntaimasennustakin oli ilmassa, soitti yllättäen miehen sisko parahiksi, ja kyseli keitettäiskö kahvit.
No keitetään!
Sitten soitti jo miehen kaverikin voisiko piipahtaa tyttönsä kanssa.
No voitte!
Ja siinä meni seuraavat tunnit vähintään yhtä lennokkaasti kuin aamukin.

Ja voi että teki hyvää!

Nyt on ruoka tuloillaan, illalle hankittu popparit ja leffa ja blogikin sai aiheen ja inspiraation!

Pienestä se elämä ja hyvä mieli kiinni on... yleensä ihmisistä. Olipas vaan yllättäen mahtava sunnuntai!

 

Ladataan...
Life Time Story

Meidän lasten suuret ikäerot mahdollistavat esimerkiksi seuraavaa:
Tyttäreni (K) suunnittelee aamulla poikaystävänsä kanssa lähtevänsä ravintolaan (Raxiin) syömään ja sen jälkeen uimarannalle sekä sunmuita menoja.
Poikani(H) kiinnostuu päivänkulusta (varsinkin Raxista) ja kysyy K:lta saako lähteä mukaan, ja sisko myöntyy jos veli saa rahan.
Sai.
Lähtivät. 

Olemme aina koittaneet kasvattaa lapsiamme siten että toistaan täytyy kunnioittaa. He myös asuvat samassa huoneessa joten toimeen on tultava.
Ja hehän tulevat, paremmin kuin hyvin. He ovat aina tehneet asioita yhdessä. Sekä kotona että reissussa.
Kun toisella on kaveri käymässä tai yökylässä niin toinen antaa rauhan (yleensä...) ja mm. nukkuu tarvittaessa meidän huoneessa. Samoin tietokoneen ja television käytön ovat joutuneet neuvottelemaan niin että molemmat ovat tyytyväisiä.
Toki heillä on myös riitoja, mutta ei ole montaa kertaa meidän vanhempien tarvinnut olla mitään hirmu sotia ratkomassa. Pieni naljailu ja sisarusriitelyhän kuuluuu asiaan.
Ja jos minä vähänkin osaan lukea asioita oikein niin heidän suhde on viime aikoina jopa parantunut ja paranee päivä päivältä. Ehkä molempien vanheneminen tekee sen?

Olemme siis jotakuinkin onnistuneet. He tykkäävät toisistaan ja viihtyvät toistensa kanssa. 

Mikään muu ei ole minulle tärkeämpää kuin se että tämä meidän pieni perhe kunnioittaa toinen toistaan, sekä nyt, että aikuisena.
Että läheisyys ja rakkaus tuntuu ja näkyy arjen pienissä asioissa. Luulen (ja toivon) että sama linja jatkuu V:n kanssa, että hänellä onkin sitten jo kaksi innokasta isosisarusta seurana erilaisiin tapahtumiin. 

Lisäksi meidän lottovoitto on se että K:n poikaystävä on samanhenkinen. Hänellä itselläänkin on sisaruksia ja on oppinut kotonaan samat arvot, myös tässä asiassa. He tulevat H:n kanssa hyvin toimeen. K onkin sanonut että he ovat ihan samanlaisia. 

Joten, lapset siis söivät tänään ulkona...
ja niin söivät äiti ja isikin...
omalla takapihalla...
kalleimmat ja maukkaimmat pihvit mitä kaupasta sai kera makoisien lisukkeiden. Ja oluen. 

On siis ihan kiva kun lapset käyvät joskus syömässä ulkona ja jättävät meidän aikuiset tänne kotiin syömään kotiruokaa keskenään ;)

Ladataan...
Life Time Story

Suuntasimme tänään iltalenkille trendikkäästi avojaloin.(.. luin trendikkyydestä vähän aikaa sitten MeNaiset-lehdestä ) Emme kuitenkaan siksi että se olisi niin trendikästä vaan siksi että se tuntuu hyvältä. Jälkeenpäin on tunne kuin olisi käynyt perusteellisessa jalkahieronnassa.
Itse huomaan eron vielä seuraavana aamunakin, jalat eivät ole niin tukossa kuin normaalisti.

'Kun liikkuu paljain jaloin vaihtelevassa maastossa, jalkapohjan tuntoaisti herkistyy ja jalkaterän pienet lihakset voimistuvat. Tasapaino ja jalkaterän asentotunto paranevat, ja jalkaterän ja alaraajojen altistuminen erilaisille vammoille vähenee. Samalla pohjelihakset venyvät ja vahvistuvat.'

'Paljain jaloin kävely on ihmiselle luontainen tapa liikkua. Kansoilla, jotka ovat kulkeneet avojaloin, on huomattavan vähän jalkaterän sairauksia ja virheasentoja'

'Jalkaterän 31 lihasta ovat pieniä mutta tärkeitä. Ne tukevat jalkaholvia ja säätelevät varpaiden toimintaa. Jos lihaksia ei käytä, ne surkastuvat ja toimivat entistä huonommin'

-- Lisää tietoutta voi lukea täältä --

Joten tosiaankin voin suositella tätä 'trendikävelyä' kaikille. Itselleni tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta..eikä viimeinen..

Lenkillä V tapasi sorsia, kävi iltauinnilla sekä sai isin avustuksella äidin tajuamaan että viihtyy nykyään vaunuissa paremmin naama menosuuntaan eli kohti maisemia ja mielenkiintoisia tapahtumia eikä ihanaa ja turvallista Äitiä! Mä en kestä tätä. No, äiti on valmis kaikkeen lapsensa vuoksi, siispä V näkee tästä lähtien maisemia. (..ehkä hän väsyneenä vielä haluaa katsella äitiä?? Onneksi rattaissamme saa käännettyä yhdessä hujauksessa suuntaa..!)

 

 

Pages