Ladataan...
Life Time Story

Turkin jälkeen on jo hyvä palata kotiin, ihanaan kotikoloon.

Kotiutuminen onkin ollut aika vauhdikas. Tehtiin jo ensimmäiset siirrot koskien remppasyksyä, kansainvälisillä suurmarkkinoilla pyöriessä kerättiin lauantain ruokapöytään gourmettia ja sunnuntaina kävästiin viemässä tyttö opiskelupaikkaansa. (Siellä oli yksi tämän äidin hurmoskauppa, siitä ehkä myöhemmin jotain.) Lisäksi on tietysti alkanut työt, koulut ja päiväkodit täydella tohinalla. Siinä sivussa järkätään pojan synttäreitä, hoidetaan pihaa (tomaattisato senkun paisuu) ja sitten vielä se remppa kummittelee koko ajan aivolohkoja, milloin milloin, milloin!?

Tämän kaiken keskellä tuntuu että ihan kuin kroppakin yrittäisi sanoa itseään irti ja jonkinmoista tautia pukata, mutta en kyllä anna periksi!

Arki on alkanut,
jippijai, 
Minna/lts

Ladataan...
Life Time Story

Napsimme Turkissa normaalia lomareissua vähemmän kuvia. Sen selittää paljolti se että yhtä minigolfreissua ja tippukiviluolakäyntiä lukuunottamatta vietimme todellakin aikamme rannalla, altaalla ja syömässä. Niistä hetkistä ei montaa samantyylistä kuvaa jaksa ottaa, joskin aaltokuvaus oli tietysti mielenkiintoista. 

Kuitenkin määrän korvaa laatu. En tarkoita että kuvat olisi laadukkaita tarkkuuksilta sunmuilla valokuvaustekniikoilla mitattuna vaan valokuvauksellisesti. Kuvat on juuri sitä mitä lähdimme matkalta hakemaaan. Paikallisten elämää ja ympäristöä. Turkin tilanteita ja tunnelmia. 

Fiilistä isolla Äffällä.

Niitä saimme iltatoreilta ja kaduilla kulkiessamme. Yksi mielenkiintoinen hetki oli sunnuntaiaamu kun olimme todella ajoissa liikenteessä, menossa rannalle. Muut turistit varmasti vielä nukkui tai notkui hotellin aamupalalla mutta mepäs olimme jo seurailemassa paikallisten hidasta (Turkin malliin) päivän aloittamista. Toiset heittelivät pakettiauton katolta vesipullomönttejä raflojen eteen, yhdet kantelivat hedelmiä ja vihanneksia kauppaansa. Yksi joi kahvia/teetä kävellessään ajatuksissaan töihin ja yksi täytti rinkiläkioskiaan. Joku keräsi kaduilta koreja skootterinsa kyytiin. Kissat ja koirat kulkivat laiskana tai makoilivat varjoissa. Oli niin mielenkiintoisen ihana tunnelma. Samoja tilanteita toki oli kaikkina muinakin päivinä mutta sunnuntaiaamuna sen aisti ihan eri tavalla.

Reissussa oli kiva kuvata ja kuvista löytää aina uudelleen ja uudelleen sen tunnelman jonka siellä koki. Pikkuhiljaa sitä tässä löytää valokuvauksen salaisesta maailmasta sen opin että kuvaa tunnelman eikä sen teon. Se on aika mahtavuutta.

Tämän verran tällä kertaa Turkista, 
sinne vielä joskus palaamme, kolmannenkin kerran.
See you, 
Minna/lts

Ladataan...
Life Time Story

Jo lähtiessämme Turkkiin tiesimme toki siellä olevista mielenosoituksista ja muista tapahtumista. Vitsailinkin monen kanssa että lupaan olla menemättä sellaiseen mukaan, etten ota Vipeä kainaloon ja marssi muiden mukana jotain turkiskia huutaen.

No, eipä olisi silti uskottu että sittenkin joudutaan näkemään ja kokemaan tälläinen tilanne. Olimme sunnuntaina keskustassa kun yllättäen pääkadun autotietä pitkin marssi ihan mieletön letka ihmisiä, Turkin liput liehuen ja ylläri, turkiskia huudellen. Ensin katselimme aikamme meininkiä kunnes tajusimme että he ihan oikeasti tulee kovaa vauhtia lähemmäksi ja meno on aika hurjaa, lähdimme kauemmaksi kävelemään ja näimme sitten että poliisit ohjasivat 'seurueen' sivukadulle. Kävelimme aikamme toisella puolella kaupunkia kunnes palasimme syömään ja kuinkas ollakaan, kesken syönnin juuri viereisellä sivukadulla alkoi samainen porukka mellakoimaan 'ihan hulluna'. Katsoimme parhaaksi lähteä kohti hotellia, nappasimme pari kuvaa ja juuri silloin poliisikin, joita oli paljon, (yksi sellainen veden ruiskimisautokin), huuteli kaiuttimista jotain, luultavammin hajaantumiskäskyn.

Kävelimme hotellille ja kerroimme parhaamme mukaan teinille tilannetta ja samalla katselimme kun kauppojen henkilökunta virittelee lippuja myymälöiden ikkunoihin, sama ilmiö tapahtuu monella turkkilaisella parvekkeella. Siinä vaiheessa laitoimme Suomeen viestiä että 'Hmmm, onko uutisissa mitään että olisi jotain erikoista täällä tapahtumassa'  Se oli kyllä jännittävin hetki, se lippujen teippailu. Lippuja oli ihan joka paikassa, siis ihan joka paikassa.

Matkatoimistomme piti sittemmin meidät ajan tasalla tosi hyvin ja seuraavana päivänä oli jo ihan normaali rytmi päällä meilläkin. Kuulimme sitten muutamia 'kauhutarinoita' meidänkin hotellimme ihmisistä, joista mm. muutama tyttö oli ollut mellakkakadun ravintolassa ja paennut ravintoloitsijoiden kanssa yläkertaan jossa tyttöjä oli luonnollisesti hieman pelottanut..

Pienen pieniä mahapyörteitä koin myös aiemmin. Miehet lähtivät reklamoimaan Henen ostamasta shakkilaudasta liikkeeseen ja me jäimme pikku-ukon kanssa kiertelemään maalaismarkkinoille. Oli ilta, oli perjantai. Liikkellä oli ihan tajuttomasti porukkaa ja me siellä paikallisten joukossa suikkeloitiin varmaan aika ei-sinne-kuuluvien-näköisenä -ja minä vielä napsin ihan intona valokuvia, jotenkin kun vaan on parasta napsia niitä kuvia aidoista tilanteista ja ihmisistä eikä mistään hotellialueelta. No, jälkeenpäin tuli ne mahapyörteet kun tajusin että kun tuolla nyt oli menossa muutenkin aika oudot ajat niin minun kuvailusta ei olisi pakosti pidetty hirveästi.. No, selvisimme hengissä siitäkin..

Kuin myös isoista aalloista joissa pojat tekivät kupperiskeikkaa- ei kuitenkaan katkennut niskat eikä jalat keneltäkään vaikka läheltä piti tilanteita oli.

Jännä, jännenpi, Turkki,
still loving you, 
Minna/lts

Pages