Ladataan...
Life Time Story

Vuoden parhaat, pari per/kk, kuvina.

Tammikuu:

Mökkeiltiin 'pikkusiskon' porukan kanssa mielettömän mukavalla mökillä Kaavilla. Pakkasta oli about 30c.

Saatiin kylppäri valmiiksi ja samalla sinetöityi koko syksyn kestänyt remppa!

Helmikuu:

Juotiin kuumia kaakaoita luonnon helmassa.

Käytiin museossa ja suuri mammutti oli vähän jännittävä.

Maaliskuu:

Vietettiin talvilomaa Kolilla.

Uitiin avannossa.

Vietettiin pääsiäistä sukulaisten kera.

Huhtikuu:

Aloitin yhteistyön IKEA:n kanssa. Nautittiin yrttien kasvatuksesta niin paljon, ihana yhteistyö!

Ulkoiltiin keväisessä luonnossa niin paljon kuin vain kerettiin. 

Aloitin yhteistyön myös Tokmannin kanssa, puutarhan merkeissä sekin. Oli oikein mukavia hetkiä aina kesään asti.

Toukokuu:

Tytär täytti 20 vuotta!

Vietettiin paljon aikaa terassilla, ilma oli tosi lämmin.

Järjestettiin yhdet ihan mielettömät naaamiaisjuhlat! Yksi vuoden parhaista asioista♥

Kesäkuu:

Juostiin 10km Pullukan kanssa.

Vietettiin erilainen juhannus.

Patikoitiin pieniä luontoretkiä.

Tehtiin kesäreissu Ähtäriin.

Heinäkuu:

Vaellettiin Ruunaan kierros. 

Katsottiin laiturilta yks aika upea auringonlasku♥

Näin ystäviä♥

Vietettiin kihlajaiset♥

Kävin katsomassa usean kesäteatterin.

Elokuu:

Mökkeiltiin Liperissä.

Tsekattiin tapahtumia aina suurmarkkinoista elonkorjuujuhliin.

Syyskuuu:

Treffattiin Porvoossa♥

Assistentit.

Vierailtiin ihanissa häissä♥

Mökkeiltiin Karttulassa.

Mökkeilttin Valtimolla.

Lokakuu:

Vietin syntymäpäiviäni perheen kera♥

Hoidettiin hevosta.

Juhlittiin eläkeläistä isolla porukalla, taas mökillä♥

Marraskuu:

Jatkettiin hallowenina naamiasteemaa Heinolassa... tai siis nuo jatkoi..

Nautittiin taaperon kanssa lumesta ihan sikana♥

Joulukuu:

Joulukuu on niin lähimuistissa että jätän siitä vaan tämän TILHIkuvan koska se on yksi rakkaimpia muistoja joulukuulta kera rakkaimman ystävän♥

Ajattelin että olisi helppoa etsiä albumeista pari kuvaa per kuukausi- sellaiset tärkeimmät- No joo, ei ollut. Olisi niin paljon ihania tapahtumia ja ihmisiä tarjolla että helposti kymmenkertaistaisin nämä kuvat. Lisäksi on todella paljon tapahtunut ilman kameraa, pienen pieniä tärkeitä hetkiä. Ne ovatkin vain omassa hatarassa muistissani - ja onneksi usein jonkun muunkin. Varmuuskopiot on tärkeitä♥ Siispä toivon että esim. sekä minulla että serkullani pysyy viime vuoden talviretkeni hänen luonaan muistissa, samoin ystävän vierailu samaan syssyyn, kihlapäivä miehen kanssa ja niin monta ihanaa juttua ensimmäiseltä puolelta vuodelta, koska ne kaikki puhelimen kuvat menivät rikkoutuneen tietokoneen mukana.

Niin, siitäkään hetkestä ei ole kuvaa kun kaadoin sen viinin sen tietokoneen päälle. Auts.

Takana on aika ihana, rikas ja jännä vuosi. Niin kuvina kuin muutenkin. Ystäviä, elämää ja yllätyksiä. Suunniteltuja juttuja, elämyksiä ja extemporeita. Luontoa ja kulttuuria. Lapsia ja aikuisia. Parisuhdetta. Mysteereitä ja matkusteluja.

Aikalailla samanlaisia asioita toivon uuteenkin vuoteen. Sinne onkin suunnitteilla ja tiedossa jo niin mielettömiä juttuja että jotenkin tuntuu että hyvä on tulossa - kihelmöi oikein. Toivon erityisesti siis terveyttä ensi vuoteen, ja sitä sitten oikein roppakaupalla, meille ja kaikille läheisille!

Oikein hyvää uuden vuoden juhlintaa kaikille!
Minna/lts

 

Ladataan...
Life Time Story

 

Joulu oli juuri niin ihana kuin sen olettaa saattoi. Tuli syötyä pienen kylän edestä ja lahjojakin sain enemmän kuin aikuisiällä ikinä aikaisemmin. Ihanasti ajateltuja paketteja juuri minulle. Lapsilta, vanhemmilta, miehiltä ja ystäviltä. Yksi lahja, joka ei ollut materiaa, oli kuitenkin ehkä ylitse muiden. Se oli pyyntö - ja suostumukseni -  asiaan, joka antaa ensi vuodelle oikein mukavaa säpinää ja liikuttumista.  Sen ansiosta tuli tirautettua pienet itkut jouluaattonakin. Nautin suunnattomasti myös materiaalisista lahjoista koska tiedän että suurin osa niistä on ikupelejä. Ja olimme miehen kanssa myös erityisen riemuissaan ystäviemme reaktioista heille antamistamme lahjoista. Elämä on yhtä mysteeriä, hih hih! Joulun päivinä tuli myös laiskoteltua. Niin totaalisesti ettemme jaksaneet lähteä edes kummipojan syntymäpäiville. Kotoilimme, löllöttelimme, rakensimme legoja, saunoimme, söimme ja poltimme kynttilöitä. 

Tapanina tapamme mukaan sai joulukoristeet kyytiä. Na pakattiin varovasti ja nätisti laatikoihin odottamaan ensi vuotta. Ja niin koti tyhjeni ja puhdistui ottamaan vastaan uutta arkea, joka alkoi tänään. Paitsi ettei oikein alkanutkaan koska meillä kaikilla on yllättäen huomenna vapaapäivä. Kävimme miehen kanssa lyhyet aamut töissä ja nautiskelemme taas koti-illasta. Ja huomisen yhteisen vapaapäivän, jonka saimme pitkästä aikaa, hyödynnämme pitämällä pitkästä aikaa kunnon perhepäivän. Tiedossa on sporttia ja kulttuuria. Sitten vasta alkaa arki, ainakin osittain, koska lauantaina poksautamme taas. Ainakin shampanjan ja muutaman raketin. Vuoden 2017 kunniaksi. 

Mutta niinhän se on että arkea jaksaa kun on juhlaakin välissä. Pitää paikkansa!

Allaoleva kuva kertoo meidän jouluaaton tunnelman; pienen miehen jännitys kun joulupukki vihdoin tuli, se on se syy miksi joulua tehdään. Lapsi.
Makoisia välipäiviä toivotellen,
Minna/lts

Ladataan...
Life Time Story

 

Meillä ei pukeuduta jouluaattona yhteneviin asuihin - tai edes juhla-asuihin. Ei todellakaan. Laitamme ylle mahdollisimman kotoisat ja rennot vaatteet, villasukat on ne tärkeimmät. Päässämme on tonttulakit - punaiset, raidalliset tai vihreät, tai porinsarvetkin. Illemmalla, jo heti saunan jälkeen, oloasut vaihtuvat pyjamiin. Pöydässämme ei istuta nätisti rivissä, niin kuin ei aterimetkaan jälkiruokalusikkoineen kaikkineen, vaan mahdollisimman mukavassa asennossa fiiliksestä nauttien. Kattauksen kynttilät ja servetit eivät ole sävy sävyyn ja astiatkin on sekalaista seurakuntaa. Eihän meillä ole juhla-astiastoa olemassakaan.

Hopeita pöydässämme sentään on. Häälahjaksi saatuja ottimia, anopilta saatu voiveitsi ja juuri äskettäin miehen työurastaan saadut arvokkaat salaatinottimet sekä jotain Villeroy&Bochia omasta takaa - tosin näitä kaikkia käytetään myös arjessa. Pöydässä sentään on Finlaysonin tummansininen lakana tummansininen pöytäliina ja pientä fiilistä tuovaa joulusomistusta -lähinnä kynttilää. Ja ehdottomasti aikoinaan äidiltä saaduista punaisista kristallilaseista juomme joulun juomat. Niitä käytetään vain jouluna. Ne on saatu erityisjouluna ja niillä on suuren suuri muistoarvo♥

Meillä ei stressaa ruoasta äiti eikä isä. Me tehdään yhdessä niitä ruokia joista tykätään. Paljon on ihan perinteistä jouluruokaa mutta kumpikaan vanhemmista ei hikoile keittiössä ahdistuneena vaan ateria valmisteaan yhdessä ja kaikki tekee omat bravuuurinsa. Hörinää ja pörinää riittää kyökissä mutta se on samalla mukavaa yhdessäoloa. Niitä ei tehdä mistä ei tykätä, vaikka ne miten 'kuuluisi jouluun'. Aamun riisipuuronkaan kanssa ei paljon pingoteta. Jos ei ole mantelia, niin laitetaan puuron sekaan vaikka pistaasipähkinä, yhtenä jouluna jopa chilipähkinä - sen sai teini. Yhtenä aattoaamuna huomasimme ettei meillä ole lainkaan puuroriisiä, siispä teimme mannapuuron - ja sekaan pähkinä. Hyvin maistui♥

Lapsethan on jouluna jännittyneitä ja räjähdysalttiita. Heissä on virtaa kuin pienessä traktorissa ja kaikki on niin jännää. Silti meillä joulupukin tuloa venytetään iltaan saakka. Meitä vanhempia ei haittaa lasten jännitys - päinvastoin me oikein ruokimme sitä. 'Elämme jännittäviä aikoja' Meidän mielestä se nimenomaan kuuluu jouluun. Pitää saada jännittää. Meillä käy joulupukki ja meidän ei tarvitse jännätä sitä onko pukki raitis tai muuten sopiva, koska meillä 'iskä lähtee viemään roskista/viemään veljelle vara-avaimet/sammuttamaan kahvinkeittimen/hakemaan sinappia' jne.

Ja jos kävisi niin että lapsi tunnistaisi isin jotenkin niin sitten tunnistaisi. Me emme stressaa siitäkään. Joskus aikoinaan olin itsekin joulupukkina ja tytär tunnisti myöhemmin valokuvasta että joulupukilla on äitin kaulahuivi. Vastattiin vain että niinpäs onkin. On myös joskus ukin tai kaverin ollessa joulupukkina, lapset tunnistaneet hänen ääntään. Emme ole kieltäneet emmekä myöntäneet. Joulun mystiikka riittää lapsille. Me myös kerromme ikä huomioiden mikä lahja on kummilta ja mikä mummilta. Emme salaile. Kun taas meidän hankimat lahjamme sitten on joulupukilta. Näin lapset myös oppii sen että läheisetkin ovat joulussa mukana. Yksikään lapsistamme ei ole pettynyt tällä kuviolla koskaan.

Ennen joulupukkia meillä käydään hautakierros, josta itseasiassa on tullut lapsillekin jo tosi tärkeä traditio. Myös  syömme ja käymme saunassa - pitkän kaavan mukaan molemmat, nautiskellen. Ja sitten, sen jälkeen, lapsetkin jo tietävät että minä hetkenä tahansa se pukki tulee ja sinne asti he ihan hyvin osaavat odottaa.

Jouluaaton iltana, pakettien aukomisen jälkeen, me vanhemmat istuskelemme nojatuoleissa - toisella viini, toisella viski laseissa -  ja katselemme lasten tohinaa. Höpötellään ihan rauhassa ja nautiskellaan aaton rauhasta. Nautiskelemme juustopöydän herkkuja ja höpöttelemme hassuja. Rakennetaan lasten uusia leluja ja ihastellaan lahjoja. 

Joulupäivä meneekin melkein lukkojen takana kotona pelien ja elokuvien ääressä. Ihanaa yhdessäoloa. Tapsana jo ehkä pistämme nenää uloskin.

Meille joulu ei siis ole juhla sanan varsinaisessa merkityksessä. Meille se on kotoisaa oleskelua ja rauhassa nautiskelua. Kodin tunnelmaa ilman että on pakkoa mihinkään muuhun kuin omaan perheeseen.

NYT: Kinkku uunissa - siskolta saatu hurrikaanitakka rätisee vieressä, radiossa soi joululaulut- lasissa punaviiniä- kuusi ja hyasintti huumaa tuoksullaan-  tunnelma on mieletön. 

Meidän Niskavillan tupa hiljenee nyt joulun viettoon. Tunnelmallista joulua kaikille. 
Viettäkää oman näköinen joulu, älkää stressatko tai miettikö mitä pitää olla. Se on just se oma♥
Kunhan itse viihdytte,

Minna/lts
 

Ladataan...

Pages