Ladataan...
Life Time Story

 

Facebook jakoi joku päivä sitten muiston kahden vuoden takaa. Olin juuri saanut tammikuussa valmiiksi virkkaamani maton. Käytin mattoon kaikkien perheenjäsenten vanhoja paitoja ja potkupukuja. Siitä tuli suoraan sanoen oikein elämän näköinen matto. Koin sen silloin että se oli minun kotiäitiyden lopputyö, siitä alkoi työt. Tämän kirjoittaminen saa vieläkin, tällä hetkellä, kyyneleet silmiini. Minä rakastin olla kotiäiti.

Rakastin pitkiä ulkoiluja taaperon kanssa. Aamuisin aina mietimme minne suuntaan lähtisimme. Menisimmekö johonkin puistoon vai lenkkeilläänkö, tai mennäänkö seikkailemaan metsään. Rakastin sitä kun oli kunnolla aikaa tehdä ruokaa. Olin kotona ottamassa koululaiset vastaan ja muutenkin oli aikaa niin lapsille kuin miehelle ja ihan vain itsellekin. Tasaisesti kaikkea.

Tänään tätä taas haikeana mietiskelin kun ulkoiltiin tenavan kanssa ennen päiväkotiin menoa. Miten olisimme jatkaneet päiväämme siitä jos minun ei pitäisi mennä töihin. Hupsuteltaisiin ja hassuteltaisiin kiireettä koko päivä, ja seuraava päivä, ja sitä seuraava päivä. Vastaan tuli äiti neljän lapsen kanssa ja mietin vain päässäni että nauti, nauti nyt siitä. Onneksi minäkin sentään jo kaksi aiemmin kasvattaneena tajusin sen alusta alkaen. Nautin heti ihan joka hetkestä. Eikä ajan ole edes tarvinnut kullata muistoja. Ne oli oikeasti kultaisia.

Nyt, kun iltavuorossa vien tenavan yhdeksitoista päiväkotiin lounaalle, näen hänet seuraavan kerran aamulla. Tai jos itselläni on tiedossa aamuvuoro, näenkin hänet seuraavan kerran vasta iltapäivällä kun haen hänet päiväkodista. Eli esimerkiksi vien tiistaina klo 11 ja haen keskiviikkona klo 14. Sen välin hän on päiväkodissa ja (onneksi sentään) isänsä kanssa. Teiniä en näe näinä iltavuoroina juuri ollenkaan ja hänen päivällisensä on tyyliin paketillinen nuggetteja, lihapullia tai pakastepitsaa. Silloin kun molemmat miehen kanssa ollaan iltavuorossa.

En osaa vielä edes kuvitella mitä me tehdään sitten kun tenava on ala-aste-ikäinen. Eihän hän voi olla yksin kotona koko iltaa ja tehdä itselleen päivällistä kun äiti ja isä ovat töissä. No, en myöskään stressaa siitä koska kaikki kyllä selviää aikanaan, mutta kyllä tämä tälläinen asennetta vaatii.

Toiset ei tykkää kotiäitiydestä, heillä hajoaa suurinpiirtein pää jos ei ole aikuiskontakteja, mutta minä olen kai luonteeltani sen verran erakko että nautin siitä. Kontakteiksini riitti varsin hyvin avoimet päiväkodit, leikkipuistot, kirjastokäynnit ja satunnaiset tapahtumat sekä kohtaamiset ystävien kanssa.  

Nykyään tätä samaa nautintoa ei pääse kokemaan kuin yksittäisinä vapaapäivinä ja lomilla.
Ja lomistakin suurin osa menee luonnollisesti reissuihin.
Miettii jo mielessään jossain tulevaisuudessa pikkuhiljaa kurkkivaa vuorotteluvapaata,
Minna/lts

Ladataan...
Life Time Story

Silloin tuntuu hyvältä.

Silloin kun on juuri lähdössä treffeille perhosia vatsassaan, eikä yhtään tiedä mitä ilta tuo tullessaan. 
Silloin kun on juuri aivastanut.
Silloin kun lapsi sanoo hartaalla äänellään 'minä tykkään sinusta äiti'

Silloin kun poistuu kampaajalta täysin tyytyväisenä uuteen luukkiin.
Silloin kun on onnistunut juhla-aterian valmistuksessa ja katsoo kun rakkaat läheiset nauttivat siitä, puheenporinaa kuunnellen.

Silloin kun tuttavilta tulee viestiä, milloin törmätään.
Silloin kun yrtit kukoistaa omassa keittiössä.
Silloin kun kalenterissa on paljon odottamisen arvoisia asioita.

Silloin kun naurattaa niin paljon että mahaan sattuu.
Silloin kun mies pussaa, silmiin katsoen.
Silloin kun ystävä auttaa, tai saa auttaa ystävää.
Silloin kun just nyt alkaa TV:ssä joku iiiihana ohjelma.

Silloin kun kahvi alkaa tuoksua nenään.

Silloin kun tyttö tulee iltavisiitille ja puhumme kilpaa kuulumiset muutaman tunnin ajan♥
Silloin kun avaat SOLin terassilla kuumana kesäpäivänä.

Silloin kun onnistut blogipostauksessa!
Edellinen Hoplop-postaukseni räjäytti jotain täällä blogissa. Tälläisella pikkuruisella bloggaajalla lämmittää sydäntä tykkäys- ja kävijämäärät. Hoplop jakoi postaukseni omalla facebook-sivullaan ja siitä on tykännyt siellä jo yli 700 ihmistä. Täällä blogissa tykkäyksiä on 846 tällä hetkellä. Se on ihan mieletöntä. Olen erittäin iloinen siitä ja ehkä se kertoo ainakin siitä että Kuopio on todellakin ansainnut upean Hoploppinsa. Samoin ehkä siitä että postaus on ollut juurikin niin aito kun sen kuuluu ollakin. Elämää, ei sen enempää♥ 

Kiitos♥

Hyvää viikonloppua,
Minna/lts

ps. silloin tuntuu hyvältä kun on perjantai ja vapaa viikonloppu edessä. Mitä minulla ei kyllä nyt ole, haha. Huomenna olisi lähtö Outokumpuun töihin :)

Ladataan...
Life Time Story

Meidän perhe sai kutsun Kuopion uuden Hoplopin avajaisiin loppiaisena, mutta minä kiireinen äiti-ihminen en sitä ehtinyt sähköpostista lukemaan ajoissa. Suureksi iloksemme, harmituksen ilmaistuani, Hoplop kutsui meidät uudestaan ja tänään kävimme puistoon tutustumassa.

Ja en melkein edes osaa sanoa mistä aloittaa, paikka oli aivan  m i e l e t ö n !

Koko perhe vaikuttui paikasta jo heti ensiaskelmilla ja tuo 14-vuotias teinikin innostuneena huudahti että 'Täällähän on vaikka mitä, täällähän voi tehdä vaikka mitä!' Ja niin hän tekikin, peuhasi pikkuveljen kanssa sekä kuvasi omalla puhelimellaan videoita touhuistaan. Pikkuveli oli ihan yhtä innoissaan, paikkaa kierreltiin niin suurella innolla ettei äiti ja isä meinannut pysyä perässä. Tosin valtaosan aikaa äitikin oli sen verran innoissaan että taisi mennä seurueen edellä, into pinkeänä. 

Uudessa Hoplopissa on kiipeilyn lisäksi mm. tosi paljon erityylisiä liukumäkiä, todella monta trampoliinia, upeat valaistut pallomeret ja koko paikan sydämenä, keskellä, on todella suuri tulivuori. Tulivuoren päältä lähtee pitkä liukumäki, jonka lisäksi tulivuoren reunoja pitkin voi kiivetä ylös asti, siis mikäli pääsee. Pelkästään tämä tulivuori on kokemisen arvoinen uutuus!

Vanhaa Hoploppia ei voi oikein edes mainita samassa lauseessa tämän puiston kanssa. On tämä niin jotain ihan muuta. Paikka on ihanan valoisa sekä avara ja vaikka porukkaa on paljon, he sulautuvat tilaan niin ettei ruuhkaa edes tunnu. Ravintolamaailmakin on viihtyisä ja tilava. Jättiperhecombo juustotikkuineen ja sipulirenkaineen oli menestys ainakin meidän perheessä.

Paikasta löytyy tekemistä niin pienille, kuin yllättäen myös tuollaisille teinipojille, jota vanha Hoplop ei enää kovin paljoa kiinnostanut. Myös vanhempia on ajateltu ja tarjolla on monia ihania oleskelusoppeja viltteineen kaikkineen ja joka nurkalla on pehmeitä istuimia joissa tenavia voi odotella - jos ei siis halua olla siellä riehumassa mukana.

Itse tykkäsin todella paljon väreistä ja viidakkomaisesta tunnelmasta. Synttärihuoneissakin oli todella hienoja teemoja ja mietittiinkin jo miehen kanssa että tenavan syksyllä tulevat synttärit voisi varmastikin olla täällä. Ihastuin myös valojen leikittelyyn. Muunmuuassa yksi liukumäistä oli valaistu joen näköiseksi, samoin tulivuoren laava näytti valuvan valon vaikutuksesta. Puhumattakaan valaistuista pallomeristä.

Päivän kuntoilut tuli tehtyä ja itse asiassa lasten perässä kiipeily olikin täällä helpompaa koska kiipeilyratojen kattoja oli nostettu sen verran ettei aikuisenkaan tarvinnut kovin paljoa kyykistellä kulkiessaan. Seuraavalla kerralla päätimme miehen kanssa jättää kamerat kotiin ja seikkailla lasten kanssa oikein kunnolla. Tämä kerta meni paljolti kuvailun piikkiin, ja toki ihan tarkoituksella.

Oltiin kuultu jo muutamalta tutulta puistosta, mutta yllätys oli siitäkin huolimatta yhä edelleen hurjan positiivinen. On ihan mielettömän hienoa että lapsiin satsataan ja tämän eteen on todellakin nähty vaivaa! Tänne kannattaakin varata aikaa, kuten meitäkin ohjeistettiin, se menee kuin hujauksessa ja kun lähdön aika tulee niin tuntuu että tuliko nyt varmasti testattua kaikki.

Kun kysyin tenavalta syödessämme että mikäs täällä on parasta niin poika vastasi empimättä 'Kaikki!'

Tästä tuli kertaheitolla yksi meidän lempipaikoista! 
Suosittelen käymään!
Ja laske vaan se tulivuori, se EI ole paha, minäkin laskin:)
Minna/lts

Pages