Ladataan...
Life Time Story
  1. Luet kokeeseen iltamyöhillä väsyneenä..
  2. Kiirehdit kotiin...
  3. Etsit ja opettelet itsellesi kärsivällisyyttä...
  4. Kuuntelet myhäillen loputtomiin innokkaita listauksia, ideoita ja ajatuksia asioista joista et edes ymmärrä mitään...
  5. Painit hulluna...
  6. Konttailet polvet punaisina pitkin lattioita...
  7. Sängyssäsi nukkuu usein useampi ihmishenkilö...
  8. Syöt karkkia salassa...
  9. Tingit omasta ajasta...
  10. Olet tarvittaessa melkoinen leijona...
  11. Olet valmis kääntämään jokaikisen kiven..
  12. Luet sen lempikirjan aina uudestaan..
  13. Jätät 'jollekin toiselle' sen viimeisen suklaapalan...
  14. Istut autossa odottamassa milloin missäkin, harjoituspaikan parkissa, linja-autoasemalla, yömyöhilläkin...
  15. Venyt joskus äärimmilleen...
  16. Saat tuntea suloisen kainalotuhinan...
  17. Ostat jääkaappiin hampurilaisia ja nakkeja...
  18. Iloitset mielettömästi ensimmäisistä asioista...
  19. Myötäsuret suunnattomasti pettymyksiä...
  20. Vaalit (valikoiden) perinteitä...
  21. Huolehdit ateriarytmistä...
  22. Puhelimessasi on myrkytyskeskuksen numero...
  23. Ymmärrät äitiäsi melkoisen hyvin...
  24. Päästät menemään vaikka ikävä pusertaa rintaa...
  25. Heräät vapaapäivänäkin kukonlaulun aikaan...
  26. Raskaankin työpäivän jälkeen joudut ajattelemaan ensin jotain toista ennen kuin voit hengähtää...
  27. Itseasiassa omat tarpeesi tulee melkeinpä aina kakkossijalla...
  28. Pyrit suunnittelemaan lomille kaikkea hassunhauskaa ja tärkeitä elämyksiä..
  29. Olet onnellinen jos saat juotua yhden kahvikupillisen keskeytyksettä...
  30. Olet onnellinen..
  31. Olet suunnattoman ylpeä kaikista kunniakirjoista, diplomeista ja suorituksista, niistä pienimmistäkin...
  32. Luovut pakon edessä lemmikeistäkin...
  33. Nukut tarvittaessa päikkärit melussa kuin melussa...
  34. Istut tunnin kylppärin vessanpytyllä vesileikkejä seuraten...
  35. Puhdas rakkaus pusertaa rintaasi...
  36. Korvissasi on sisäänrakennetut korvatulpat...
  37. Jollekin olet se tärkein kaikkein huonoimpanakin päivänä...
  38. Olet sen kaikista tärkeimmän luottamuksen kohde jollekin...
  39. Olet kokenut ihmeen...
  40. Saat huoletta pomppia lätäköissä/riehua lumessa/möyriä hiekassa/kasata tuntikausia legoilla/ostaa Disneyn leffoja...
  41. Syöt sen nuhjuisimmankin itsetehdyn pullan...
  42. Laulat, ja joku tykkää siitä kovasti...
  43. Saat ihailua päivittäin...
  44. Naurat usein...
  45. Tiedät mitä on kaikista suurin huoli...
  46. Olet seurannut teletappeja/Fröbeleitä/Pikkukakkosta aina uudelleen ja uudelleen...
  47. Opit joka päivä jotain uutta...
  48. Rakennat sen saman junaradan sadannen kerran...
  49. Kuivaat posket kyynelistä rakkautta rinnassasi...
  50. Juot sen hiekkalaatikolla tarjotun kahvin...
  51. Pystyt mihin vaan..

...koska olet Äiti (/isä)

 

Ladataan...
Life Time Story


Ollaan tässä rempan jälkeen taas eletty normaalia elämää jonkin aikaa ja siitä ajatuksesta kehkeytyi tämä postaus pikkuhiljaa päässä. Elämä on taas ihanan arkista. Se ei kuitenkaan tarkoita että arki olisi oikeastaan yhtään sen löysempää kuin rempankaan aikaan. Kun on kolme lasta, vaikka yksi heistä asuukin jo suurimmaksi osaksi pois kotoa, niin menoa ja tekemistä riittää koko ajan. Koko ajan molempien vanhempien on vedettävä naruista että saadaan arki toimimaan. Syksyi tuntuikin aika tiukalta juuri siksi että toinen teki koko ajan remppaa ja toinen veti yksin arjen naruja. Silloin jotain jäi väkisinkin tekemättä. Ja nyt just ne tuntuu hyvältä. Ne puuttuvat asiat.

Me ollaan aina saatu miehen kanssa arki onnistumaan, nimenomaan yhdessä. Me ollaan haluttu ja tehty lapset  y h d e s s ä. Ollaan hommattu koti yhdessä, ollaan suunniteltu muutenkin elämänmenomme yhdessä, joten  y h d e s s ä  me myös huolehdimme että se kaikki toimii. Ei ole oikeastaan mitään mitä toinen ei voisi/osaisi tehdä. (hmm..paitsi autojutut ja raskaat asiat minulla, mieskään 'ei oikein osaa' ripustaa pyykkiä tai tehdä kaikkia ruokia mutta pakkohan sen vaan on antaa nekin tehdä, haha. Enkä minä jaksa laitteita ollenkaan...hmmm...meniköhän tää pointti nyt ihan pilalle tässä, hihi)

Arkiasiamme muotoutuu luonnostaan, toiset asiat tietysti kalenteriin sopien, mutta osa ihan vaan hioutuu yleensä päivän/viikon/viikonlopun mittaan. Toinen nukkuu päikkärit, toinen hoitaa sillä aikaa kodin. Isi lähtee pienemmän kanssa kirjastoon, äiti jää isomman kanssa tekemään muffineja. Äiti lukee kokeeseen lapsen apuna, isi hoitaa muut iltahommat. Isi käy teinin kanssa elokuvissa, äiti tyttären kanssa syömässä. Äiti piirtelee ja lueskelee kirjoja taaperon kanssa, isi saa lukea rauhassa kirjaa tai kuunnella musiikkia. Toinen käy lenkillä, toinen tekee sillä aikaa ruokaa. Toinen käy lenkillä, toinen on sen ajan ulkona lasten kanssa. Isi/äiti jää sairastamaan yhden kanssa kotiin kun toiset lähtevät käymään synttäreillä/kaupassa/harrastuksessa. Toinen juttelee kunkin lapsen kanssa hänen kanssaan ollessaan ja niitä käydään yhdessä sitten läpi että tiedetään missä mennään. Kun on näin eri-ikäisiä lapsia niin on nii-iiin erilaisia asioita koko ajan menossa ja niistä on hyvä olla molempien tietoinen. Jos lapsella alkaa yöllä oksennustauti, toinen hoitelee lapsen ja toinen alkaa siivoamaan. Reissuun lähtiessä mietitään yhdessä valmistelut ja reissun päällä alkusytytysten jälkeen mennään kuin vettä vain. Valehtelematta juuri ikinä ei tarvitse toisen toista anella toimimaan vaan nämä on ihan itsestäänselviä asioita. Molemmille. Onneksi. Tyhjiä hetkiä ei oikeastaan ole, aina on joku lapsi tai joku tapahtuma menossa/tulossa/tiedossa. Pienetkin omat hetket on vähintään nautittava kahvia, luettava lehtiä tai oltava juoksulenkillä. Ettei mää hukkaan, hihi.

Arvostamme toistemme menoja ja annamme toisillemme hengähdyshetkiä juuri niin paljon kuin toinen niitä tarvitsee. Välillä niitä tarvitaan enemmän ja välillä vähemmän. Ne saadaan järkättyä oikeastaan aina. Välillä ne on pieniä kuten lukuhetki, jumppatuokio tai juoksulenkki ja välillä vähän isompi nykäys pidemmän kaavan mukaan. Säännöllisesti hengähdyksiä tarvitaan ehdottomasti myös yhdessä. Nytkin on oikein mukavaa kun ihan lähiaikoina on taas tulossa niin yhteiset treffit, kuin minun ikioma reissunikin ja vielä heti perään miehellä miesten ilta. 

Aloimme olemaan niin nuorena yhdessä että tähän kaavaan me olemme kasvaneet luonnostaan. Emme edes tajua että voisi olla joku muu tapa toimia. Siis meillä. Meidän ei ole ikinä tarvinnut edes sen kummemmin keskustella asiasta. Tietysti olemme riidelleet/väitelleet normaalisti ajan käytöstä ja tekemisistä, mutta pääperiaatteet on ihan yhdessä opittuja, sanattomia sopimuksia. Niinkuin meidän koko elämä, toisiamme olemme matkan varrella vuoron perään opetettaneet, ja opetetaan varmaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Näin tää onkin oikein kiva.
Yhdessä täällä pärjätään. Yhdessä täällä eletään. Yhdessä me onnistutaan.
We are.
Minna/lts

 

 

Ladataan...
Life Time Story

 

Tulin raskaaksi 17-vuotiaana ja mieskin oli silloin vasta 19-vuotias. Se tarkoittaa sitä että olen ollut äiti jo kohta 20 vuotta.

Viime aikoina on tullut monen ihmisen, äidin ja naisen, kanssa puheeksi äitiys ja sen tuomat haasteet. Saako äitinä tehdä muutakin? Tarvitseeko siitä tuntea syyllisyyttä?  Jos minun pitäisi olla 'vain' äiti koska minulla on lapsia, en olisi voinut elämässäni tehdä mitään muuta kuin olla äiti. Suoraan alkuteineydestä äidiksi. Mutta, minä olen ihan alusta lähtien ollut muutakin. Innokkaat isovanhemmat ottivat tytön hoitoon jo kuukauden ikäisenä. Laittoivat kouraan teatteriliput ja sanoivat että menkää ja pitäkää hauskaa. Ja mehän mentiin ja pidettiin.

Siitä lähtien olemme käyneet säännöllisesti teatterissa, elokuvissa, baarissa, syömässä, ulkomailla, urheilemassa tai olleet ihan vaan kotona, kavereiden kanssa tai kahdelleen.

Jotain on tehty, aina. Välillä usein, välillä harvemmin.
Ja ikinä, ei siis ikinä, olla tunnettu syyllisyyttä tästä asiasta. 
Asia tuli mieleen eilen kun olimme teatterin baarissa, viinilasillisella, odottamassa näytöksen alkua ja olimme olleet jo monta tuntia menossa kahdelleen, ilman lapsia. Siinä kun katsoin että puhelin on äänettömällä, muistin ensimmäistä kertaa että ainiin, meidän lapset ovat hoidossa. En ollut miettinyt heitä sekuntiakaan moneen tuntiin. Ja juuri sitä äiti ja isi nimenomaan tarvitsee. Taukoa. Taukoa lapsista ja arjesta. Ja sitä lapsi tarvitsee. Taukoa äitistä ja isistä. Se tekee kaikille vain ja ainoastaan hyvää. Onneksi on ihania vanhempia jotka lapsiamme kaitsevat. Olemme saaneet hoitoa aina kun olemme tarvinneet ja vähän useamminkin. KIITOS siitä!

On myös onnekasta että olemme miehen kanssa molemmat samaa mieltä siitä että on hyvä nähdä ja kokea uusia asioita, kulttuurista aina urheiluun. Uusista elämyksistä aina samoihin ja vanhoihin tapoihin. Me rakastamme kahdelleen olemista. Olomme kahdestaan on maailman luonnollisin asia ja aika menee aina ihan liian nopeasti. Taas kerran, voin sanoa, että eilinen oli ehkä maailman ihanin pivä ja ilta. Saimme höpötellä ihan rennosti, syödä hyvin, nauraa, nauttia kulttuurista. Ja puhua vakaviakin. Ollen mies ja nainen.

Ihan ilman syyllisyyttä. 
Nautitaanhan elämästä ilman syyllistelyjä, 
Minna/lts
 

 

Pages