Ladataan...
Life Time Story

Edellinen postaukseni nousi kertaheitolla parissa päivässä yhdeksi blogini suosituimmaksi postaukseksi. Luetuimpien listalle siis. Yksi blogini suosituin postaus sivuaa äitiyttä, täällä, ja yksi mikä kiinnosti yllättäen tosi paljon oli miehen näkökulma asioista, täällä. Sitten rakkaushan kiinnostaa aina, täällä, sitten suosittu oli myös, ei myöskään kovin ylläri koska itsekin luimme aiheesta paljon ennen vaellusta, Koli-postaus, täällä. Unohtamatta hassunhauskaa mököttelyä, täällä.

Mietittiin miehen kanssa että kylpyhuone-postauksen kiinnostus johtunee siitä, minkä itsekin remontoidessamme huomasimme, että kylpyhuoneen remontti vaan on niin iso asia. Se on suuritöinen, vaikea, kallis ja sitä ei muuta ihan nopeasti uudestaan vaan se pitää saada kerralla hyväksi, täydelliseksi, monia vuosia kestäväksi. Siispä siitä lukee etukäteen kaiken tarvittavan ja katsoo miljoona ja taas miljoona kuvaa, sekä myös bloggausta, että on varmasti tyytyväinen siihen mitä sinne meinaa asentaa. Mitä väriä, mitä pintaa. Mihin kohtaa, miksi miksi ja miten.

Olen myös saanut paljon ihanaa palautetta postaukseni ansiosta. Ensiksikin tietysti tuoretta kylpyhuonetta on kehuttu, lisäksi koko syksyn remonttiamme ja taitoamme sisustaa on kehuttu. Onpa myös yksi tuttavani löytänyt blogini vasta tämän postauksen myötä ja yhden illan sitten lueskellut kuulemma postauksia eikä ole malttanut nukkumaankaan mennä. Ja vieläpä kysyi miten osaan kirjoittaa niin hyvin. Hui ja wau, ihan hurjan hienolta kuulostaa tuollainen palaute. Kiitos. 

Ihana että on ihmisiä, jotka uskaltaa sanoa positiivista palautetta (ihan juuri sekunti sitten muuten todistin sen facebookin puolella kun yksi tuttavani oli saanut positiivista palautetta lehden palstalle kirjoitettuna! wou!), jotka uskaltaa tykätä, kehua ja olla toisen puolesta vilpittömästi iloinen. Koska on myös niitä joilta se ei todellakaan onnistu. Jotenkin he ilmeisesti luulevat että se on heiltä itseltään pois jos sattuu iloitsemaan jonkun toisen puolesta. Joillekin ihmisille kehun sanominen ja jopa toisen asioiden kuunteleminen on ihan oikeasti vaikeaa. Ehkä heidän oma elämänsä ei ole kunnossa tai ehkä he eivät sitä edes tajua, ehkä he eivät tajua että puhuvat tai kehuvat vain omia juttujaan. Harmi heidän puolestaan, luulen että menettävät paljon elämässään. Itse luulen olevani välillä vähän liiankin innoissani toisten hyvistä asioista ja saavutuksista. Saatan ihan oikeasti iloita jopa enemmän kuin se joku yks tyyppi, jolle se kiva tapahtuu. Tosin kyllä minäkin kaipaan ihmiseltä vastavuoroisuutta. Se on silmä silmästä ja nenä nenästä. Vai onko se?

No, mut ei kait se haittaa jos liikaa tykkää, 
positiivisuus joka tapauksessa on hyvästä, 
Minna/lts

ps. Myös 'negatiivinen' palaute on hyvästä, siitä oppii ja se pistää pohtimaan. Sekin on parempaa kuin olla kokonaan välinpitämätön :)