Ladataan...
Life Time Story

Tosiaan, ajattelin nimetä lapseni. Pelkillä etukirjaimilla kutsuminen on jotenkin kylmää. Olen päätynyt siihen. Kuulostaa myös kovin vieraalta kirjoittaa että tyttäreni sitä ja poikani ja vauvani jne. Ja nuo nykyiset 'kutsumanimetkin' on vähän vaikeita. Oikeita nimiä en halua tänne kuitenkaan julkaista joten julkaisen heidän epäviralliset kutsumanimet. Joilla me mieheni kanssa heitä kutsumme huviksemme. 

Tässä siis 'uudet' nimet näiden kesäisten kuvien myötä (juu, on myönnettävä että kesä alkaa välillä olemaan mielessä korvien välissä..)

Kaunis tyttäreni eli Tyttöni mun, eli K, tulee tästä lähtien olemaan Kapu.

Seikkalijapoikani eli PoikaniH eli H, tulee vilahtelemaan teksteissä nimellä Hene.

Pikkuinen pullaposkipalleroinen eli PikkuV eli V, onkin nykyään sitten Vipe.

Ja samointein rakas mieheni tulee blogin teksteissä olemaan uudella nimellä. 

Hän on Mundu.
Minulle hän on ollut se jo monituisen monta vuotta, mutta vain puhelimessa.
Nyt hän on sitä täälläkin.

*****

Lopuksi vielä todella huonolaatuiset kännykkäkuvat eiliseltä Suvi Teräsniskan keikalta joka sattui erittäin sopivasti esiintymään hotellissa jossa yövyimme työmatkalla Joensuussa. Hyvä meininki tässä kuitenkin näkyy joka oli sekä Suvin että mukavien työkavereiden ansiota. Pieni paussi täyden työn keskellä teki hyvää ja keikka kannatti valvoa, vaikka nyt vähän väsyttääkin. Suvi on uskomattoman kaunisääninen ja kaunis muutenkin. 

Ja nyt minä otan taas ihan rennosti. Aina huomiseen saakka. Tilasin mieheltä kaupasta poppareita ja ehkä myös leffaa sen lisäksi, terkkuja sohvan pohjalta siis!

 

Ladataan...
Life Time Story

Olen aina rakastanut lukemista. Pienestä pitäen olen lukenut oikeastaan koko ajan jotain. En kuitenkaan mitään 'suuria teoksia' tai kaikkia klassikoita. 
Mutta ei kai se olekaan se mitta, tässä asiassa?

Lähiaikoina on tullut hankittua paljonkin kirjallisuutta sekä kotiin, että muille. Meillä oli jouluna lahjateemana kirjat jonka vuoksi kaikki kummilapset ja mummot sunmuut saivat jonkun kirjan. Niiden miettiminen ja hommaaminen oli kivaa.

Itselleni olen hankkinut viimeiseksi Anja Banksin Fengshui-aapisen. Olen jo pitkään noudattanut fengshuita jonkun verran sekä sisustuksessa että muussakin elämässä. Toivon että tämä kirja auttaa minua siinä asiassa eteenpäin. Ainakin alku minkä olen lukenut, lupaa hyvää.

Thomas Gordonin Toimiva perhe on myös uusi hankintani joka alkaa olla lopuillaan. Olen tykännyt tästä opuksesta kovin ja vaikka en sen oppeja ihan sataprosenttisesti uskokaan saatikka ala noudattamaan niin monia hyödyllisiä vinkkejä ja ajatusta herättäviä pohdintoja kirjassa on. Voin suositella tätä luettavaksi mikäli aihe yhtään kiinnostaa, keittiöpsykologina minulle ihan parasta. Tosin täytyy sanoa että tämä on ainoa 'lastenkasvatusopas' jonka olen ikinä lukenut. Omalla maalaisjärjellä sekä äidin, anopin ja siskojen opeilla täällä ollaan menty etiäpäin. Ja aika hyvin pärjättykin.

Joululahjaksi sain Taiteilijan käsikirjan, opi piirtämään ihminen. Minulla on jo monta piirustus- sekä maalausaiheista kirjaa mutta tämä on ehdottomasti paras. Tästä olen tähän mennessä parhaat oppini saanut nimenomaan tuohon mitä minä 'taiteilen', eli ihmisiä, lyijykynällä.

Mieheni on viime aikoina hommannut paljonkin valokuvaukseen liittyvää aineistoa, niistä uusimmat ovat nämä. Suomenkielinen versio on ilmeisesti ihan uusin opus aiheesta suomeksi. Mies on tykännyt molemmista näistä. Itse 'luen' näitä lähinnä niin että mies näyttää sieltä sellaiset asiat joiden se tietää minua kiinnostavan. Äärimmäisen kätevää! Hihi.

Niinikään miehen uusin (ale)löytö on valokuvakirja lempibändistämme D.A.D.:sta. Kovasti toivoimme että olisimme itsekin kirjassa kun olimmehan jo Helsingin sanomien etukannessakin yhdessä konsertissa otetussa kuvassa. Mutta pikaiselle selailulla emme ole kirjaan päässeet.
Muuten kirjan kuvat ovat sanoinkuvaamattomia.

Mies sai joululahjaksi Ville Haapasaloa, Et kuitenkaan usko. Jotain kirjan kiinnostavuudesta kertoo se, että mies luki sen yhdessä-kahdessa päivässä. 
Itsekin meinaan tämän ehdottomasti vielä lukea. 

Poikani uusin hankinta on niinikään superlöytö (hän oli tätä kirjaa metsästänyt Ebaysta jo pitkään mutta kalliiden postimaksujen vuoksi jättänyt ottamatta ja sitten se löytyikin melkein 'lähikaupasta'..) The Legend of Zelda, Hyrule historia. 

 

H tykkää kovasti kaikinlaisista tietosanakirjoista. Hänellä onkin paksuja kirjoja hyllyn täysi. Tämä on englanninkielinen kuten moni muukin pojan kirjoista. Sen lisäksi että H tykkää englannin kielestä niin näitä kaikkia häntä kiinnostavia kirjoja ei suomeksi painettuna löydy.

Joululahjaksi H sai Ase-kirjan. Siinä yhdistyy sekä (painava) tietous että myöskin vanhat aseet jotka myös kiinnostaa H:ta.
Alla hänen lempikiväärinsä:

No... Sittenhän kaikilla on ihan varmasti myös niitä kirjoja jotka on jostain syystä yhä edelleen lukematta.

Minullakin niitä on esimerkiksi yöpöydällä nököttävä Taru sormusten herrasta, erittäin mielenkiintoinen ja olen päässyt jonnekin sivulle 200, mutta siihen se on jumittunut. MIKSI? Oi miksi?

Sen lisäksi poimin hyllystä nämä:

Cecelia Ahernin The book of tomorrow. Pyysin kerran ystävääni, joka lukee kirjoja miljoonalla eri kielellä, suosittelemaan minulle englanninkielistä suht helppolukuista mukaansa tempaisevaa kirjaa ja hän suositteli tämän kirjailijan eri teosta. Sitä en löytänyt mutta tämäkin on hyvä, ihan oikeasti on, mutta aargh jostain syystä se vain odottaa vieläkin loppuun pääsyä jollain sivulla 100.. Muutenkin tykkään romanttisesta hömpästä jota luen koko ajan, aina on menossa joku kirja jota luen aina kun vaan on aikaa, mm. syödessä, veskissä, nukkumaan mennessä..

Ja sitten on tämä joskus lahjaksi saatu upea teos Kalpasta, minun nuoruuden rakkaudestani. Olen tätäkin selaillut, moneenkin otteeseen, katsellut kuvia ym. Mutta kokonaan en ole tätä(kään) lukenut. Ja tämän tyylisiä löytyy kirjahyllystä muitakin.. Plääh mun kanssa.

Noh, tätä seuraavaa kirjaa on luettu sitten senkin edestä! 
PikkuV:n ihan suosikkikirja tällä hetkellä. Tätä pitäisi lukea koko ajan ja joka paikassa. Ukkeli riepottelee tätä suht isoa kirjaa edestakaisin ja tohkeissaan niin että sitä on jo pitänyt kontaktimuovin kanssa korjailla. Itsekin tykkään tästä kirjasta kovasti koska tämän avulla V oppii paljon sanoja ja asioita. 
Kannatti kannattaa lähialueen lasten teatteriryhmää, heidän esityksestä tämän kesällä hankin valmiiksi odottamaan juuri tätä aikaa.

Tyttärelle ei viime aikoina ole paljon muuta hommattu kuin lukion kirjoja, eikä hän taitaisi muuta keretä lukemaankaan kuin niitä ja muita mitä äidinkielentunneilla tehtäväksi annettaan. Muuten tytärkin lukee paljon, tässä hänen lempikirjansa, myös tytär lukee sekä suomeksi että englanniksi.

Ja sittenhän meidän kodissamme asuu kaksi manga-hullua. Niitä kirjoja meiltä löytyy molemmilta omat sarjansa, yläkuvassa osa K:n ja alhaalla H:n kirjoista.Molemmat ovat sen lisäksi muutenkin hulluna tuonne itämaiden suuntaan. Tytär Etelä-Koreaan ja poika Japaniin. 

Olen oikein tyytyväinen näihin molempien lasten mielenkiintoihin. Sekä kirjojen että muidenkin harrastusten suhteen. 
Molemmat ovat uskaltaneet lähteä omille linjoilleen eivätkä seuraa valtavirtaa. 

Siinä olikin painavaa asiaa kirjoista. 
Ja nyt, kun PikkuV vieläkin nukkuu niin mä lähden....

....lukemaan!

Ladataan...
Life Time Story

Minun mielestäni lapsen kuuluu leikkiä.
Itse olen leikkinyt pitkälle yläastetta, toki barbileikitkin silloin jo vähän muuttivat luonnettaan, mutta leikki kuin leikki.
Asia on ollut mieleni pinnalla viime aikoina mm. lastenpsykiatri Jari Sinkkosen lausuntojen vuoksi. Asiasta mm. täällä
Jari Sinkkonen on mielestäni äärimmäisen fiksu mies ja tietää mistä puhuu ja puhuu asiaa. Monessa asiassa olen täysin samaa mieltä, huomaan vaan nyökytteleväni päätäni kun luen hänen tekstiään.
Lapsienhan kuuluu hänenkin mielestään leikkiä. Harmillisesti monen lapsen, jo jopa ala-asteikäisten lasten, mielestäleikkiminen on lapsellista. Ja jopa joidenkin vanhempienkin, todella omituista.

Onneksi minun lapseni ovat leikkiväisiä tapauksia.

K leikki myös pitkään kuten minäkin ja hänen leikkinsä sekä kavereiden ja varsinkin serkkujensa kanssa oli todella mielenkiintoista seurattavaa.
He saattoivat kehitellä leikkejään ensin monta monituista tuntia,  he etsivät isoista kasoista osia ja hahmoja leikkeihinsä. Tekivät hahmoille koteja ja kaupunkeja. Rakensivat perheitä ja luonteita hahmoilleen. Itse leikkihän ei sitten edes kestänyt aina yhtä kauan kuin järjestelyt. Mutta mielikuvitusta riitti.
Voi että.
Silloin tämä äiti hykerteli ja oli onnellinen asiasta.

Myös H on leikkivä tapaus. Pienestä pitäen hänellä on ollut erittäin hyvä mielikuvitus ja leikit ovat olleet mielettömiä spektaakkeleita. Koskien sekä autoja että sota-ukkoja. Samoin legoja ja pehmoleluja. Nyt 11-vuotiaana, yhä edelleen, legot ovat hänelle todella tärkeitä. Enää hän ei hanki mitä tahansa paketteja vaan etsii huolellisesti Ebaysta juuri niitä hahmoja joita tarvitsee tiettyihin leikkeihinsä. Niitä hän sitten myös kuvaa videoille.
Mahtavia tarintoita hän saakin aikaiseksi. Jotain osioita ja ideoita niihin hän kopioi valmiista peleistä tai videoista ja sekoittaa sinne omia näkemyksiään. 

Onneksi myös H:n kaverit ovat leikkiviä.
Heillä on myös aina ihan mielettömät leikit keskenään. Nämä 4 poikaa kyllä ovat kuin tarkoitettu toisilleen, myös siitä tämä äiti hykertelee onnellisena. Kaverit kun on kuitenkin elämässä aika tärkeä asia, ja kun sieltä vielä löytyy ne sielun toverit niin avot vaan.
Pojat leikkivät yhdessä sekä legoilla että itsellään. Myös pehmolelut saavat aikaiseksi usein koko päivän kestävän leikin kun pojat rakentavat niille kaupunkeja henkilöineen ja sattumuksineen. Pojilla on myös muita yhteisiä mielenkiinnonkohteita aina Japanista ja mangasta tietokonepeleihin ja Hai-kaloihin. Leikin kautta.
En muuten usko että monellekaan 11-vuotiaalle pojalle voisi viedä pehmolelun syntymäpäivälahjaksi mutta niin vaan näille pojille voi. Siis muitakin pehmoja kuin vain Angry birdsejä. Onneksi näistä nykyajan mietteistä huolimatta lastani ei kiusata koulussa.
Päinvastoin, hän on ihan suosittu kaveri luokassa. H sulautuu joukkoon kuin joukkoon mukaan. 
Leikkisyyshän ei tee tyhmäksi. H on äärimmäisen fiksu kaveri minkä äiti on tiennyt aina mutta minkä koenumerot todistavat.

Aika kuvaavaa muuten näiden kaverusten tiimihengestä on H:n kertoma tarina koulun välitunnilta männä viikolta. Yksi pojista ei ollut osannut matematiikan kokeesta muutamia tehtäviä ja oli tunnin jälkeen sitä kovasti harmitellut että ei osaa mitään, niin yksi kaveruksista oli sanonut että 'ei se mitään haittaa, me tykätään sinusta silti'. Ja sille lauseelle pojat olivat sitten koko päivän naureskelleet ja sitä toistelleet iloisina toisilleen. Sydän ihan pakahtuu.

Lapseni ovat myös aina saaneet harrastaa mitä ovat halunneet, periaatteena on ollut että yksi seurallinen harrastus pitää olla. Siellä onkin listalla ollut karatea, kokkikerhoa, erilaisia tansseja, cheerleaderia, liikuntakerhoja, näytelmäkerhoja, jalkapalloa ym ym. Lisäksihän lapsemme harrastaa 'omia harrastuksia' todella paljon, musiikkia, japania, k-poppia, mangaa, piirtämistä, sarjakuvien tekemistä ja lukemista ym.
Ja olen taas kerran Jari Sinkkosen kanssa samaa mieltä hänen osittain huvittavankin kommenttinsa kanssa.
Hän on nimittäin sanonut että

'lapsella, joka ei harrasta mitään, on iso riski kasvaa ihan normaaliksi aikuiseksi.' 

Tämähän mielestäni tarkoittaa lähinnä sitä että lasta ei saisi ajaa harrastamaan vain vanhempien halun vuoksi vaan siksi että lapsi itse haluaa.
Koskien myös sitä, mitä lapsi harrastaa. Ettei lapsi joudu harrastamaan sitä mitä isi tai äiti joskus olisi halunnut muttei jostain syystä voineet.

Tuossa yllämainitussa lehtiartikkelissa mainitaan myös että lapsella kuuluu joskus olla tylsää, lapsen kuuluu sanoa että 'ei ole mitään tekemistä' johon vanhempi voi sanoa että 'sellaista se elämä on'  -Se on normaalia arkea ja kuuluu mielestäni asiaan. 
Mutta luin jostain toisaalta (en harmillisesti muista mistä)  että jos lapsi sanoo niin usein, koko ajan tai heti kun koittaa sellainen tilanne jossa tekemistä ei ole, niin se saattaa tarkoittaa sitä että lapsella on liian ohjelmoitu elämä. Että hänen mielikuvituksensa ei riitä täyttämään niitä aukkoja jolloin sitä ohjelmaa ei yllättäen olekaan.

Meidän perheessä tällä hetkellä K:n lukio vie hänen aikansa eikä hän harrasta mitään seurallista harrastusta, jos poikakaveria ei lueta sellaiseksi...?hih.
H harrastaa liikunnallista Wau-kerhoa. 

Aikuisenakin kerkeää harrastamaan, sitten kun tietää voimavaransa.

Toivottavasti myös PikkuV:stä kasvaa leikkijä. Ainakin toistaiseksi näyttää kovasti siltä. Siten hän jo nyt autojaan kantelee ja asettelee kuin konsanaan isoveli aikoinaan sekä innoissaan seuraa isoveljen leikkejä. Ja mitäpä tämmöisestä hassunhauskasta äitistä, ikuisesta lapsesta, muuta voisi tullakaan kuin leikkijöitä.

Onkin aivan ihanaa kun saatiin yksi leikkijä lisää tähän talouteen kun tuon edellisen leikit sijoittuu jo niin paljon omiin oloihinsa yläkertaan sekä puuhailuihin kavereidensa kanssa.

Pages