Ladataan...
Life Time Story

 

Sananlasku 'Itku pitkästä ilosta' pitää kyllä täysin paikkansa. Olen ollut nyt kotona noin 2 ja puoli vuotta ja nyt tätä iloa on jäljellä enää 2 kuukautta. Olen nyt jo itkeskellyt asiaa, kyyneleet tulevat silmiin iltaisin kun asiaa miettii, kun Vipe istuu kainalossa kirjaa lukemassa, kun teen hyvää ruokaa ajan kanssa ja monessa muussa kohtaa. Kotona on niin kiva. Minusta tuntuu että  kotini on muokkaantunut niin mukavaksi pesäksi muutaman viime vuoden aikana, etten haluaisi täältä poistua työelämään. Suurin syy haluttomuuteni on kuitenkin, tietenkin Vipe. Minusta tuntuu että petän hänet. Ollaan niin tiiviisti oltu yhdessä että tuntuu kuin pettäisin hänet työntämällä hänet hoitoon muualle, vieraille tädeille/sedille. 

Noh, ei tässä nyt kuitenkaan auta, sekin aika on vain elettävä. Tiedän, kokemuksesta sekä myös järjelläni, että nopeasti me uuteen sitten totutaan. Mutta sydän ei kestä. EI KESTÄ. Minä siis jatkan itkujani, mutta siinä sivussa meinaan täysillä nauttia joulusta jonka saan viettää kotona oleskellen. Meinaan myös nauttia rauhallisista kotipäivistä, seikkailupäivistä ja myös kodin sisustamiseen ja ruoanlaittoon riittävästä ajasta. Ja kaikesta muusta tästä. Elämäni on ollut viimeiset vuodet aivan ihanaa enkä ikinä tule aikaa unohtamaan, Tiedän kuitenkin että ihanaa se tulee olemaan päiväkodista huolimattakin. Erilaista, mutta ihanaa elämää. Kun vain, kunpa vain kaikki menisi hyvin sitten.. nyyh.

Tämän kotoilukuvapostauksen ja kaihoisan tekstin myötä toivottelen kaikille leppoisaa ensimmäistä adventtisunnuntaita. 

NYT saa joulustella ihan rauhassa!

(pst. pakko huomauttaa että minulla ei ole tapanani stailata tai lavastaa kuviani vaan napsaan kuvan yleensä juurikin siitä hetkestä mikä on menossa, en siis poista vaatekasoja tai oio tyynyjä, koska haluan että kuvissani näkyy eläminen. Tunne. Elämä.)

Ladataan...
Life Time Story

Olen aina rakastanut teatteria.
Sekä lavalla, että yleisössä olemista.

Olenkin luultavammin keskimääräistä tallaajaa ahkerampi teatterinpenkkien kuluttaja. Lapsuudesta muistan ensimmäisen teatterikokemukseni, näytelmänä oli Viidakkokirja. Heti alussa kun valot vasta syttyivät, uljahtivat isot norsut kovaa ja korkealta ja ilmestyivät lavalle. Hyppäsin varmaan kymmenen metriä säikähdyksestä ilmaan, mutta sen sijaan että olisin saanut kammon, sainkin hurmoksen. Lapsuuden teattereista muistiin on jäänyt myös mahtava Pikku Pietarin piha.

Kun rupesimme mieheni kanssa heilastelemaan (20 vuotta sitten), kävimme monen vuoden ajan katsomassa oikeastaan KAIKKI Kuopion kaupunginteatterin näytökset. Kiitokset kuuluvat appivanhemmilleni joiden kustannuksella tämän teimme. He antoivat liput, ottivat lapsen hoitoonsa ja toivottivat hyvää iltaa. Voi mikä mahtavuus. 

Sen jälkeen olemme epäsäännöllisen säännöllisesti käyneet katsomassa kiinnostavimmat näytökset rahan ja ajan puitteissa. Mielestämme se on yksi parhaimpia tapoja viettää treffit. Lisäksi olen käynyt lasten kanssa heille suunnatuissa näytöksissä sekä tietysti mm. teatteriystävien kanssa ollaan paljon koluttu näytelmiä läpi. Yhteen aikaan pääsimme eri kokoonpanoilla katsomaan myös näytösten läpimenoja tai kenraaliharjoituksia yhden teatterialan tuttuni kautta. Se oli kyllä parhautta, kun joskus oli mahdollisuus jopa jäädä juttelemaankin näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa.

Myös kaupungissamme olevan Minimi-teatterin näytöksistä Sotkulla, on tullut nähtyä muutamia isompia ja pienempiä esityksiä. Olenpahan muuten itsekin kyseisessä teatterissa esiintynyt monta kertaa, ja olenpa jopa kerran päässyt kaupungin teatterinkin lavalle, hiuh mikä fiilis SE oli! 

Muutaman teatterispektaakkelin olen käynyt katsomassa myös toisissa kaupungeissa, mutta siihen pitäisi saada parannusta. Olisi tosi kiva järjestää enemmänkin vierailuja toisiin teattereihin, vaikkakin onneksi Kuopion teatteri ei muille vertailussa häviäkään.
Pakko mainita myös kesäteatterit. Omana lajinaan nekin ovat kivoja ja niitä olenkin käynyt katsomassa poikani kanssa jonkun verran- Lisäksi meillä oli yhteen aikaan kaverien kanssa perinteenä käydä kerran kesässä porukalla jokin lähialueiden kesäteatteriesitys.
Note to self: Sitä perinnettäpä pitäisikin alkaa taas herättelemään henkiin!

Niin, sitten tullaankin siihen että meidän rakas teatterimme on ollut remontissa muutaman vuoden ja sitä ON OLLUT IKÄVÄ.

Eilen sen tajusin kuinka kova ikävä. Menimme Kapun kanssa katsomaan Sound of musicin avoimet harjoitukset. Jo heti ensi metreillä silmäni täyttyivät kyynelistä. Tajusin että tämä on minun paikkani, täällä minä haluan olla. Täällä oloni tuntuu kuin kotona olisi. Tätä lisää! Luulen että koko sen tunnin ajan jonka avoimet harjoitukset kestivät, naamallani oli tyhmän näköinen irvistys jota hymyksikin kutsutaan, koska minulla vain oli niin helekkarin hyvä olo ja mieli.

Ihana näytelmä.
Ihana, uusittu, teatteri.
Ihanaa hassuttelua näyttelijöiltä.

Ihanaa musiikkia.
Ihanaa laulua.

Ihanat tuoksut.
Ihanat lavasteet. 

Ihana.

'Fiils souuuu guud!'