Ladataan...
Life Time Story

Niistä on meidän tämä päivä tehty.
Postikortit (melkein viime tipassa) laatikossa, jes! Viimeisetkin tilaukset netin ihmeellisestä maailmasta klikattu, jes! Isiä onniteltu syntymäpäivän johdosta, check. Illan kähmeessä vielä piparitaikinakin tehty jääkaappiin huomista leivontatuokiota varten, hep.
Muutama muukin asiaa saatu tänään hoidettua mutta monta monituista vielä jäljellä ennen joululomaa.
Muunmuuassa täydellisen paikan etsiminen uudelle taulullemme. Armas mieheni hommasi meille, tyylilleen uskollisena pysyttelevää, ranskalaista taidetta. Puhuttelevaa, sanoisinko.. Nyt kutsuu sohva ja ihan kohta sänky, krooh pyyh.

 

Ladataan...
Life Time Story

'Oksapoika'

Kuopion kävelykeskustassa julkistettiin eilen Pekka Kauhasen seitsemän taideteosta. Taiteen ja kulttuurin ystävänä halusin heti lähteä teokset bongaamaan, siispä nappasin taideteoskartasta kuvan puhelimeen aamuisista Savon Sanomista (kiitos ihanan ystäväni että se meille tulee) sekä kameran ja Vipen kainaloihin ja lähdin huristelemaan kohti kaupunkia jonne meillä oli muutakin asiaa. 

Oksapoika (tai varsinkin sen seppeleen marjat) kiinnosti Vipeäkin kovasti. Tämä onkin teoksista suurin ja näkyvin. Juttelin patsaan luona muutaman ihmisen kanssa ja mielipiteet taideteoksesta vaihtelivat positiivisesta negatiiviseen mutta kaikkia patsas tuntui kovasti kiinnostavan. Patsaan luona parveili ihmisiä sekä ihastelemassa, kauhistelemassa ja varsinkin ottamassa valokuvia. Erästä vanhempaa aivan ihastuttavaa herrasihmistä huoletti hieman että josko naapurikaupungit saavat patsaasta aihetta pilailla meidän kustannuksellamme. Monen mielestä patsas on erittäin kummallisen näköinen. Mitä se tietysti on, minunkin mielestäni. Ihmiset kiersivät patsasta ympäri ja kummastelivat ja hämmästelivät ääneen. Ajattelivat useat että patsaassa tullaan paljon kiipeilemään kun se on niin sopiva siihen hommaan. Toivoivat ettei menisi rikki.
Muistakin patsaista monet huolehtivat että eihän niitä nyt vain rikota tai irroiteta. Minä ajattelin että eiköhän ne ole niin kestäväksi tehty ja sillälailla kiinnitetty että eivät ihan hevillä lähde. Toivottavasti. 

'Siskon lisko'

Patsaat löytyvät Kauppakadun kävelykadun molemmin puolin sekä lyhtypylväistä että tuoleilta, ja jopa tuolin altakin. Oli oikein mukavaa bongailla niitä. Myös tosi moni muu oli lähtenyt niitä bongailemaan sekä kameran kanssa kuin myös ilman kameraa. Kilpaa kuvailtiin, ihailtiin, hämmästeltiin. Oli tosi kiva kuulla ihmisten mietteitä ja oli tosi kiva myös nähdä miten paljon ihmisiä taide (ja niiden kuvaus) kiinnosti. 

Oma kantanihan tähän on se että minä kannatan taidetta aina ja kaikessa muodossa, oli se sitten kummallista, kallista, halpaa tai hupaisaa. Vakavaa tai leikkisää, iloista tai haikeaa. Värikästä tai metallista. Abstraktia, Modernismia, Kubismia tahi realismia. On myös kiva saada uusi patsas Velj'miehen ja Siskotytön kaveriksi
Aina peukku taiteelle!

'Reikäleipä'

Näin myös yhden koululaisryhmän ja yhden päiväkotiryhmän bongailevan patsaita ja luulenkin että tämä tulee olemaan monessa luokassa yksi hyvä käyntikohde listalla syksyn retkiä miettiessä. Ja voin kyllä suositella ihan kaikille muillekin, sekä lapsille että aikuisille. Taiteen lisäksi kannattaa käydä ihailemassa ihan pelkästään jo melkein valmista kaupunkia. Kauppahallin ympäristö alkaa näyttämään todella kauniilta kun kaikki rakennushässäkkä on sieltä pieniä möttösiä lukuunottamatta hävinnyt. Lapsenkin kanssa keskustassa on jo paljon kivempaa kun siellä ei linja-autoja ja huoltoajoja lukuunottamatta liikennettä ole. Vipekin sai rauhassa juoksennella ja katsella paikkoja.

'Nalliainen'
(Vipen suosikki)

'Pullopostia'
(minun suosikki #2)

'Juhani Ahon virsut'

'Kuutar ja Päivätär'
(minun suosikki #1)

Eli nyt kaikki vain bongailemaan, ottakaa vaikka skaba kuka löytää nopeiten tai kellä on paras selfie ;)

*****

Sitten vähän muita kuulumisia. Minulla on mieheni kanssa tuo valokuvaus kasvanut niin suureksi harrastukseksi että se vie aikaa paljon. Kuvaamme sekä yksin että yhdessä. Teemme valokuvauslenkkejä metsiin, kaupunkeihin, näyttelyihin ja mihin ikinä vain keksimmekin. Kuvaamme eläimiä, kuvaamme ihmisiä. Kuvaamme macro- ja taidekuvia. Kuvaamme sukujuhlissa. Kuvaus ei siis esim. etelänmatkoilla ole meille rasite vaan päinvastoin, se on hyödyke. Sitä näkee asioita enemmän ja monesta eri kuvakulmasta verrattuna ihmiseen joka ei kuvaa. Luonto, kaupunki, ihmiset, esineet ja kaikki on niin kaunista ja valokuvan arvoista. Ja aina vaikkei kameraa olisi mukanakaan, asioita tulee katsottua tarkemmin ja kunnioittavammin. Värit, ilmeet, rypyt, pinnat, tunteet. Kaikki on kuvauksellista. 
Niin, eksyin aiheesta, tulin taas hurmokseen.
Pistimme miehen kanssa facebookiin yhteiset sivut jonne laittelemma kuviamme. Onnistuneita kuvia sekä myös sellaisia jotka ei pakosti teknisesti ole täysin onnistuneita mutta joista löytyy jokin tarina. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Luulenkin nyt että tämän blogin päivittely hieman vähenee koska tämä kuitenkin on painottunut eniten juuri valokuvien julkaisuun ja nyt kun saankin julkaista niitä omassa paikassaan, ei tarvista täällä sille enää ole. Toki jatkan myös tämän päivittämistä ja varsinkin näitä Kuopio-asioita haluan täällä mahdollisimman paljon jakaa!

Jos haluat köydä kurkkimassa facebookissa kuviamme, on osoite tämä:
https://www.facebook.com/pages/NiskaZ/699564210121238?ref=bookmarks

*****

Sitten vielä normaalikuulumiset. Pakko hehkuttaa kun minulla ihan oikeasti on tänään oikea perjantai ja huomenna oikea lauantai. En edes muista milloin viimeksi meillä olisi miehen kanssa ollut vapaa lauantai ilman että jompikumpi olisi ollut jossain. IHAN MAHTAVAA! Muutenkin takana on aivan ihana autoviikko, saatiin taas Vipen kanssa mennä niinkuin sielu sieti ja tänään juoksulenkkien ja saunan jälkeen voi punaviinilasillinen maistua aika hyvällä. Otin vielä varman päälle ja ostin oikeasti hyvää viiniä. Italialainen Cecilia Beretta Valpolicella Ripasso, mmmmmm! 
Huomenna sitten hemmottelu jatkuu kampaamolla, hyvällä ruoalla ja vaikka millä, voi pojat en pysy pöksyissäni kun olen niin rennon innostunut. Mutta ettei hyvää ihan liikaa niin sunnuntaina sitten pitää vääntyä työpaikalle.

Siihen asti nautin suuresti, nauttikaas tekin kaikki, pus pus!
 

 

Ladataan...
Life Time Story

Pieni tauko nuihin lomapostauksiin ja kurkkaus minun eiliseen päivääni, joka oli, no, sanalla sanoen täydellinen.

Blogiini kautta minuun otti keväällä yhteyttä valokuvataiteilija Tuire Kurikka joka oli blogini perusteella sitä mieltä että sopisin mukaan hänen kuvataidekasvatus graduunsa. Näyttely aiheesta nauru. Mukana on viisi kuopiolaista naista naurumuistoineen, ja niistä muistoista otetaan valokuvat ja tarkoitus olisi vielä tämän vuoden puolella viritellä näyttely seinälle. Mieletöntä.
Olin kutsusta erittäin otettu ja oikeastaan sen kummemmin miettimättä lähdin mukaan. Olin ja olen vieläkin ihan innoissani asiasta, elämä on kyllä yllätyksiä täynnä. Tälläisiin asioihin haluan tarttua aina, ne tekee elämästä aina vähän erilaisempaa ja hauskempaa

Alkuviikosta Tuire haastatteli minua ja eilen oli kuvauspäivä. Pääsimme kuvaamaan kauniiseen miljööseen Väärnin pappilaan, Lapinlahdelle. 
Päivä oli hauska ja periaatteessa onnistunut, vaikken oikeaa naurunremakkaa saanutkaan aikaiseksi. Nauraminen pyydettynä ja pakotettuna on erittäin vaikeaa vaikka kokeilimme kaikkea aina naurujoogasta hassujen muistojen kerrontaan. Olisin varmaankin tarvinnut stand uppia tai ehkä aivot olisivat tehnyt silloinkin vielä stopin naurulle, kummallinen värkki, tuo aivoke...
Nauroin kyllä mielessäni ja paljon, kun teimme tekonaurukuvia, älytöntä kerrassaan.
Mutta mahtavaa. Kiitos Tuirelle tästä projektista jo tässä vaiheessa, iloisella jännityksellä jään odottamaan valmiita kuvia. 
Vähän jänskättää kuvien lopputulos, mutta luotan taiteilijaan kun hän sanoi että hyviä on, hyviä on..

Illalla vielä lähdimme kauan odotetuille treffeille mieheni kanssa. Edellisistä kun on kertynyt aikaa jo 2 vuotta. Silloin vietimme minun ollessa vielä raskaana viikonlopun hemmotteluloman Vierumäellä. Se oli aivan ihana rentoutuminen. Nyt ei ihan niin pitkää kahdenkeskistä aikaa vielä ole tarjolla mutta ilta kuitenkin. Se on jo paljon, saimme kävellä käsi kädessä kaupungilla ja istuskella kuppiloissa. Ja ennenkaikkea jutella!

Jutella rauhassa, ilman että kukaan keskeyttää, ilman että joku roikkuu hihassa, ilman että täytyy keskeyttää kun ei vaan kuule. Ilman lapsia, ihania lapsia, mutta silti ilman niitä. Sitä parisuhde tarvitsee. Me nautimme kyllä tuosta tauostakin mikä meillä oli mutta nyt päätimme että vähintään parin kuukauden välein aletaan taas järjestämään jotain. Seuraavaa kertaa siis odotellessa. 

Meillä oli siis ihanaa, rakastan miestäni ja hänen seuraansa, juttu kulkee kuin vettä vaan ja pelkkä seurakin riittää rentoon olemiseen. Tässä hieman tunnelmakuvia eiliseltä. Kings crownista, Bowldinerista, Amarillosta ja Haraldista. Koitimme onneamme myös Bierstubessa mutta siellä oli kaikki pöydät varattuna, ihana mutta tosi pieni paikka. 

Illan parhaita hetkiä oli myös se kun saimme tietää että Vipe on yöunilla, tuuletettiin miehen kanssa baarissa, joku toinenkin on saanut Vipen nukkumaan yöunille, ensimmäistä kertaa, Wuhuuuuuu!!!!!

 


Ainiin, ja vielä yksi juttu ennenkuin lähden tekemään sateenkaarikakkua, siitä ehkä postaus tulossa (riippuu lopputuloksesta...)
SUOSITTELU:

Menkääs ensi viikon lopulla katsastamaan Kuopion torille Kansainväliset suurmarkkinat! Me käytiin niissä Keravalla ja voin vain suositella. Tunnelma on huima, me mennään ainakin vaikka aikataulut meinaakin vähän pistää vastaan.. 

Pages