Ladataan...
Life Time Story

 Lehdistötiedote 11.6.2015

Julkaisuvapaa: heti

 

 

 

Elämänmakuinen näyttely naurusta avautuu Apajassa

 

Onnellista, iloista, nautinnollista, kiusaantunutta, hermostunutta, hiljaista, herskyvää, hepuloivaa ja läpi kyynelten. Naurulla on monta muotoa. Naurun eri puoliin luodaan katsaus myös lauantaina 13.6. iltapäivällä Kauppakeskus Apajassa avautuvassa näyttelyssä Valokuvaan nappaamme naurusi sun.

 

Näyttelyn Valokuvaan nappaamme naurusi sun teokset ovat syntyneet osana saman nimistä kuvataidekasvatusprojektia huhti–joulukuun 2014 välisenä aikana, ja ne perustuvat kuuden mukana olleen pohjoissavolaisen naisen, Siiri JärvilehdonAnna-Maija KoskisenTuire KurikanHanna LehdonMinna Niskasen ja Petra Rautaparranomaelämäkerrallisiin, nauruaiheisiin tarinoihin. Tarinoitsijat esiintyvät kuvissa itse. Kutakin yhteisöllistä omakuvaa on työstetty monimuotoisessa dialogissa ja yhdessä projektia vetäneen valokuvataiteilija, kuvataidekasvatuksen maisteriopiskelija Tuire Kurikan kanssa. Projekti on osa hänen pro gradu -tutkielmaansa.

 

Valokuvaan nappaamme naurusi sun on esillä lauantaihin 11.7.2015 asti Kauppakeskus Apajassa, Kuopiossa (Huoneistokeskuksen viereisen liiketilan ikkunat, Sokoksen pääty). Aukioloajat ma-pe 8-21, la 8-18, su 12-18, paitsi juhannusaattona ja -päivänä näyttely suljettu ja näyttelyn viimeisenä päivänä, 11.7. näyttely avoinna 8-19. Lämpimästi tervetuloa!

 

 

Lisätiedot

Tuire Kurikka

tkurikka(at)ulapland.fi

 

Kuva: Minna Niskanen ja Tuire Kurikka: Minä, Minna Niskanen (2014). Valokuva, 70x50 cm.

Ladataan...
Life Time Story

Hmmm... Joulustressiä, mullako?

Mielestäni en stressaa joulua.

-Ruoat ja herkut teen mielelläni, oikein nautin siitä. Lanttu- ja porkkanalaatikot, kuivakakut, juustokakut, karjalanpaistit ym. Loppujen lopuksi varmaan aika vähänkin perinteisessä mittakaavassa. En nimenomaa halua stressata asiasta. Riisipiirakatkin ostan tänä vuonna kaupasta juuri sen vuoksi että tiedän etten kerkeä tekemään mutta piparitaikinan taas teen itse koska mielestäni se on miljoona kertaa parempi kuin pakaste jonka lisäksi se on varmaan yksi joulun helpoimpia asioita. Teen kuitenkin vain pienen annoksen ja ostan loput piparit valmiina. Että prioriteetit kunniaan.
-Joulusiivouksesta en stressaa yhtään. Meillä on aina perusiistiä enkä näe että jouluna pitäisi jostain syystä olla sen siistimpää.
- Lahjojen miettiminen ja hankkiminen miehen kanssa on vain mukavaa puuhaa. Joskus tosin ystävien ja vanhempien lahjamietinnät tuottavat hiukan haasteita mutta niin vain tänäkin vuonna niistä selvittiin voittajina. Jes!
- Joulun alla tulee nähtyä paljon ihmisiä, sekä itse vieraillen että kotona kyläilijöinä, mutta se on mielestäni vaan mahtavaa. Joulun tunnelma kun nimenomaan tulee siitä kun saa jakaa sitä ihmisten kanssa ja antaa jouluhalit ja -toivotukset nenäkkäin. 
- Korttien suunnittelu ja lähettäminen on mielipuuhiani, tosin tänä vuonna juurikin ajan puutteesta lähetimme vain normaalit peruskortit pienillä tarroilla koristeltuina. Turhaa stressiä voi mielestäni poistaa ennakoimalla. 
- Joulun kuvio (aatto ja pyhät) on jo monen vuoden takaa ihan selvä- ja niin rakas- ettei sitäkään tarvitse stressata. Helppoa yhdessäoloa perheen kesken.

Miksi siis silti tuntuu välillä että pieni stressinpoikanen tuolla päässä vaan muhii?

No, keksin siihen kolme asiaa:
1. Tuo pieni miehenalku nimeltänsä Vipe, joka antaa kaikkiin tekemisiin oman 'vivahteensa' . Kaikki mitä teen, vaatii aikaa suurinpiirtein kolminkertaisen määrän, koska Vipe. Koko ajan pitää olla jotakuinkin neljässä paikassa yhtä aikaa. You know?
2. Tähän, juurin ennen joulua, on kertynyt muutama aikaa ja varsinkin ajatusta vievä juttu. Olen pari niistä jo saanut tehtyä ja tänään niistä oli yksi. Minulla oli tapaaminen joka oli juurikin niin ihana ja mielenkiintoinen kuin siitä osasin odottaakin olevan. Tapasin muutaman mainion naisen liittyen erääseen Nauruprojektiin josta olen täälläkin kesällä jo pienesti hehkuttanut. Tänään näin melkein valmiin lopputuleman ja   t y k k ä s i n. Muutenkin ilta oli menestys. Olen niin hyvällä mielellä tällä hetkellä että huh huh. 
3. Luulen myös että pieni stressi kuuluu joulun alla tullakin. Kun oikein miettii niin eikös se ole aika hyväksikin kun nyt ihan vähän tässä stressailee niin sitten se joululoma, -rauha, -fiilistely, -suklaa, -villasukkailu ja varsinkin kinkku (hih) maistuu erityisen hyvältä.

Tänään muuten vietimme Vipen kanssa luonnossa pari tuntia, ensin pulkkamäessä ja sitten metsässä oikein kunnolla samoillen ja voin vaan sanoa että
luonto teki taas tehtävänsä. Siellä ne stressit ja muut unhoittuu. Joulun odotusta!

Stressaatko sinä?

Ladataan...
Life Time Story

Pieni tauko nuihin lomapostauksiin ja kurkkaus minun eiliseen päivääni, joka oli, no, sanalla sanoen täydellinen.

Blogiini kautta minuun otti keväällä yhteyttä valokuvataiteilija Tuire Kurikka joka oli blogini perusteella sitä mieltä että sopisin mukaan hänen kuvataidekasvatus graduunsa. Näyttely aiheesta nauru. Mukana on viisi kuopiolaista naista naurumuistoineen, ja niistä muistoista otetaan valokuvat ja tarkoitus olisi vielä tämän vuoden puolella viritellä näyttely seinälle. Mieletöntä.
Olin kutsusta erittäin otettu ja oikeastaan sen kummemmin miettimättä lähdin mukaan. Olin ja olen vieläkin ihan innoissani asiasta, elämä on kyllä yllätyksiä täynnä. Tälläisiin asioihin haluan tarttua aina, ne tekee elämästä aina vähän erilaisempaa ja hauskempaa

Alkuviikosta Tuire haastatteli minua ja eilen oli kuvauspäivä. Pääsimme kuvaamaan kauniiseen miljööseen Väärnin pappilaan, Lapinlahdelle. 
Päivä oli hauska ja periaatteessa onnistunut, vaikken oikeaa naurunremakkaa saanutkaan aikaiseksi. Nauraminen pyydettynä ja pakotettuna on erittäin vaikeaa vaikka kokeilimme kaikkea aina naurujoogasta hassujen muistojen kerrontaan. Olisin varmaankin tarvinnut stand uppia tai ehkä aivot olisivat tehnyt silloinkin vielä stopin naurulle, kummallinen värkki, tuo aivoke...
Nauroin kyllä mielessäni ja paljon, kun teimme tekonaurukuvia, älytöntä kerrassaan.
Mutta mahtavaa. Kiitos Tuirelle tästä projektista jo tässä vaiheessa, iloisella jännityksellä jään odottamaan valmiita kuvia. 
Vähän jänskättää kuvien lopputulos, mutta luotan taiteilijaan kun hän sanoi että hyviä on, hyviä on..

Illalla vielä lähdimme kauan odotetuille treffeille mieheni kanssa. Edellisistä kun on kertynyt aikaa jo 2 vuotta. Silloin vietimme minun ollessa vielä raskaana viikonlopun hemmotteluloman Vierumäellä. Se oli aivan ihana rentoutuminen. Nyt ei ihan niin pitkää kahdenkeskistä aikaa vielä ole tarjolla mutta ilta kuitenkin. Se on jo paljon, saimme kävellä käsi kädessä kaupungilla ja istuskella kuppiloissa. Ja ennenkaikkea jutella!

Jutella rauhassa, ilman että kukaan keskeyttää, ilman että joku roikkuu hihassa, ilman että täytyy keskeyttää kun ei vaan kuule. Ilman lapsia, ihania lapsia, mutta silti ilman niitä. Sitä parisuhde tarvitsee. Me nautimme kyllä tuosta tauostakin mikä meillä oli mutta nyt päätimme että vähintään parin kuukauden välein aletaan taas järjestämään jotain. Seuraavaa kertaa siis odotellessa. 

Meillä oli siis ihanaa, rakastan miestäni ja hänen seuraansa, juttu kulkee kuin vettä vaan ja pelkkä seurakin riittää rentoon olemiseen. Tässä hieman tunnelmakuvia eiliseltä. Kings crownista, Bowldinerista, Amarillosta ja Haraldista. Koitimme onneamme myös Bierstubessa mutta siellä oli kaikki pöydät varattuna, ihana mutta tosi pieni paikka. 

Illan parhaita hetkiä oli myös se kun saimme tietää että Vipe on yöunilla, tuuletettiin miehen kanssa baarissa, joku toinenkin on saanut Vipen nukkumaan yöunille, ensimmäistä kertaa, Wuhuuuuuu!!!!!

 


Ainiin, ja vielä yksi juttu ennenkuin lähden tekemään sateenkaarikakkua, siitä ehkä postaus tulossa (riippuu lopputuloksesta...)
SUOSITTELU:

Menkääs ensi viikon lopulla katsastamaan Kuopion torille Kansainväliset suurmarkkinat! Me käytiin niissä Keravalla ja voin vain suositella. Tunnelma on huima, me mennään ainakin vaikka aikataulut meinaakin vähän pistää vastaan..