Ladataan...
Life Time Story

Luonto on voimaannuttava.

Minä ja mies ei pärjättäisi ilman säännöllisiä piipahduksia luonnossa. Se on meille elinehto.
Vipe on syntynyt metsämieheksi. Tänä aamuna hän kiipesi kanssani niin ison kallion ylös ettei jokainen tuon ikäinen sitä ehkä vielä tekisi.
Teinikin, pienistä alkukapinoinnista huolimatta, viihtyy aina mukana ollessaan oikein mainiosti metsätaisteluitaan pelaillen.

Luonto kaikkinensa on meille ihan ehdoton voimavara. 

Metsät ja polut.
Rannat ja vesistöt.
Kivistöt ja kalliot.
Pellot ja suot.
Eläimet ja linnut.
Pitkospuut ja purot.
Nuotiokahvit ja eväsleivät.

Aurinko ja kuu. Tähdet, avaruus.

Se on ihan uskomaton voimavara mitä luonnosta saa.
Jo pienenpieni hetki metsässä, viisitoista minuuttiakin, saa olon heti kehräämään.
Se on muuten ihan tutkittu juttu.

Kuvat ovat muutama viikko sitten viettämältämämme Kolin lomalta, kun valloitimme Ukko-Kolin, Akka-Kolin sekä Paha-Kolin.
Näkymät oli huikean upeat vaikka enin tykkylumi oli jo pois sulanut.
Polut olivat jänniä, nousut jyrkkiä ja mäkiä riitti mitä laskea.

Ensi kesälle on jo suunnitteilla monta vaellusta. Pari vähän pienempää, yksi suuri ja yksi siltä väliltä. 
Kun ei vaan tässä nyt oikein malttais odottaa!

Nauttikaa luonnosta, antakaa sen tehdä tehtävänsä voimaannuttamalla.
Halatkaa puita ja istukaa kivillä. 
Minna/lts
 

Ladataan...
Life Time Story

Teki oikein hyvää kaiken remppaamisen jälkeen lähteä pitkästä aikaa metsäretkelle Vuorilammelle. Ilma oli kaunis ja makkaranpaistopaikalla olikin tosi paljon muutakin samanhenkistä porukkaa. Tämä luontopolku on meidän perheen suosikkipaikka jossa makkara ja kahvi/kaakao maistuu aina erikoisen hyvältä. Pari tuntia luonnonhelmassa ja arkea sekä remonttia jaksaa taas ihan uusin voimin. Vuorilammen korkein kohta vastarannalta katsottuna on varmasti yksi maailmankaikkeuden kauneimmista näyistä, ja vaikka ruskaa ei enää olekaan se on tosi vaikuttava silti. Pelkästään sen vuoksi suosittelen käymään polulla kävelyllä. 

Muutenkin olemme viettäneet ihanan normaalia viikonloppua ilman mitään remonttiasioita tehden tai jutellenkaan. Tauko tekee todellakin hyvää ennen keittiön mylläystä. Tekee hyvää koko perheelle. 
Nyt lähden viettämään ihanan normaalia sunnuntaita ja odottamaan hyvää ruokaa sekä saunaa kera yhden sihijuoman. Mikä onnellisuus.
Luxusta, 
Minna-lomailija/lts
 

 

Ladataan...
Life Time Story

Me miehen kanssa tykätään kovasti liikkua luonnossa ja viikonloppuna kävimme 'pyörähtämässä' 37 kilomertrin kierroksen Kolin maisemissa. Juhlistimme siten 10-vuotishääpäiväämme. Tämä oli meidän ensimmäinen pidempi vaellus ja vaikka se oli aika rankka, se ei todellakaan jää viimeiseksi. Se oli ihan mahtavaa.

Olemme hommanneet tarvikkeita pitkin kevättä ja kesää, pikkuhiljaa. Osan olemme ostaneet suoraan ajatuksella -ne lopun iän tarvikkeet - kuten teltan, ja osan taas olemme hommanneet ensin jonkun 'kokeiluversion' ja sitten myöhemmin ostamme kunnollisen, mikäli sitä tarvitsemme. Ja tietysti jotain oli myös omasta takaa, pienemmiltä retkiltä. Meillä ei mukanamme ollut oikeastaan mitään turhaa mutta oli muutamia juttuja mitä seuraavalla kerralla otamme mukaan. Taipaleella tarvittiin niin kiikaireita, laastareita kuin pipoakin. Ruokakuviomme menee jonkin verran uusiksi. Meillä oli kyllä ruokaa tarpeeksi mutta vähän turhan kallista (ja pahaa) kun halvemmallakin saa ihan kunnon juttuja. Emme vaan osanneet/jaksaneet tähän ensimmäiselle kerralle niitä tarpeeksi suunnitella. Herkkuja oli sopivasti, säännöstellen suklaalevy ja karkkipussi/per lärvi riitti loppumetreille, viimeisen suklaarivin söin kun matkaa oli jäljellä 3,2km jäljellä. (taisin kyllä hieman napostella miehenkin karkkipussista) Hirveän paljon enempää en painolastia kuitenkaan rinkkaan voi ottaa, vaan tuo 12 kiloa oli minulle ihan maximi että jaksoin liikkua, tuossa maastossa. Miehellä oli sitten toki enemmän.

Olimme lukeneet paljon tästä kierroksesta ja vaikka monessa paikassa lukee että maasto on todella haastava kokeneellekin vaeltajalle, niin silti meidät vähän yllätti sen vaativuus. Olimme kyllä valmistautuneet todella rankkaan suoritukseen mutta silti, viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin ja särkylääkkeiden voimin mekin ne mentiin, laastarit varpaissa. Korkeuserot on ihan mielettömät, nousuja ja laskuja on koko ajan, suoraa maata ei varsinkaan länsipuolella ole juurikaan. Maasto myös muttuu koko ajan, on suota, lehtoa, havumetsää, peltoa, tietä, kivikkoa, heinikkoa, mudakkoa, purojen ylityksiä tosi paljon, pitkospuita, juurakkoa. Ihan kaikenlaista. Näköalat on huimia ja ainakin itsellä ne toimii energianlähteenä. Jos meinaa tulla uupumus niin maisemaa katsoessa se häviää. Välillä 4 kilometrin pätkä ei tuntunut missään ja välillä taas 2,8 kilometrin keikaus ei tuntunut loppuvan iiikiiiinäää. Välillä rinkka ei painanut ollenkaan ja oli tosi kevyt olo ja välillä tuntui että sen repun alle suorastaan luuhistuu. Olotilat vaihteli paljon.

Leiriytymis- ja nuotiopaikkoja oli tosi hyvin, sopivin välimatkoin ja sai ihan valita mille niistä jää ruokailemaan/leiriytymään. Me yövyimme Myllypurossa ihanan puron varrella ja Lakkalassa järven rannalla.Oli aivan ihana tunne liplutella kuluneita jalkoja rantakivikossa. Kiviniemessä on mahdollisuus myös saunoa. Koko kierroksen ajan vastaamme tuli tietysti muita vaeltajia ja kaikkien kanssa morjenstetaan ja osan kanssa jäädään juttelemaan pidemmäksi aikaa. Yhteisöllisyys ja saman kokeminen on käsin koskeltavaa. Juttua riittää ja yleensä jutustelu lähteekin sanoista 'Mistä tulet ja mikä on määränpää?' Viimeisen illan vietimme jo ensimmäisessä yöpaikassa tapaamamme pariskunnan kanssa nuotiolla istuskellen. Meillä juttu kulki kuin vettä vain ja kun aamulla lähdimme jatkamaan matkaamme, tajusimme miehen kanssa vasta pitkän matkan päässä että olisipas kiva ollut vaihtaa kuulumisia myöhemminkin joten jos te mukava nummelalainen pariskunta jotka Lakkalassa kanssamme olitte ja joilla oli jo hurjat 60km takanaan, luetta mahdollisesti tätä Kolista kertovaa blogipostausta, niin ottakaa yhteyttä tähän postaukseen tai tuohon minun yhteydenottolokeroon. Moni asia jäi vielä juttelematta ja tulevista vaelluksistakin olisi kiva kuulla. 

Laitan tähän postaukseen tietysti myös valokuvia mutta ei ne oikein kerro sitä miten komeaa paikassa on. Eikä ne kerro sitä rankkuutta mitä paikassa on. Ei sitä hyttysmäärää tai sitä rakkaudenkaan määrää. Ei ne kerro oikeastaan kuin se että siellä on oltu. Kuvia tuli itseasiassa otettua aika vähän kun se kameran (2kg) kantaminen kaulassa sen rinkan lisäksi ei ole kovin herkullista. Lisäksi kameralla kuva ottaminen sen rinkan kanssa on aika horjuvaa, haha.. Mielessä ne 'kuvat' sieltä paikasta onneksi on.

Minun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi kokea tälläinen reissu ja jos vähänkin kiinnostaa haaste, niin voin suositella tätä paikkaa. Asennetta vaan täytyy löytyä paljon, paikoin jopa hurjasti. Suosittelen myös varsinkin kaikkia naisia katsomaan ennen vaellusreissua elokuvan Wild. Se on tositapahtumiin perustuva tarina joka kertoo yhden naisen kuukauden kestävästä vaelluksesta. Se oli itselle tosi hyvä tsemppari kaikista tiukimpien hetkien aikana. Antoi voimaa idolin tavoin. 

Yksi pieni juttu mikä muuten myös antoi voimaa sunnuntaille oli heti alkumetreillä kohtaamamme pöllö. Kesken turinointimme huomasin läheisellä oksalla jotain kummallista ja lähemmän tarkkailun jälkeen se osottautui varpuspöllöksi. Siinä pöllö istui pitkän aikaa, käänteli päätänsä. Kamera oli (tietysti) sadesuojan sisällä repussa ja juuri kun mies sai sen esille, pöllö kyllästyi meihin ja liihotteli pois. Mutta me näimme sen ja se näki meidät, noin neljän metrin päästä ja aika pitkän tovin ajan. Oli aika huiman ihana kokemus, sekin.

Suorituksen jälkeen olo oli seesteinen. Rento ja rauhaisa. Heitimme rinkat autoon ja kävimme kahvilla (ja Ben&Jerry-jätskillä) ylhäällä Kolin kahvilassa ja tuntui kuin olisi liihotellut perhosen lailla, olisi myös tehnyt mieli huutaa kaikille että tiedättekö mitä just tehtiin. Ollaan erittäin iloisia että teimme tämän miehen kanssa kahdestaan, se vahvistaa ja voimistaa suhdetta, taas kerran.

Kotona maistui ruoka ja yksi -kylmä -olut! ...ja uni.

Jos sinulla on jotain kysyttävää Kolin tästä kierroksesta, kysele ihmeessä, vastaan mihin osaan.
Tämä retki oli minun ja mieheni yksi elämän isoimmista kohokohdista. Voittajafiilis.

Keltanokat

'Wild thing, you make my heart sing, you make everything groovy, wild thing...I think I love you'

'Tuo me kierrettiin'

'Ja viimeinkin kaikki oli hyvin'

Nyt loma jatkuu ja uusia lihaksia löytynyt, 
iloisia ajatuksia tähän viikkoon, 
Minna/lts

Pages