Litku Klemetin keikalla oli pakko päästä eturiviin.

Turkulainen H2Ö-festivaali järjestettiin menneenä viikonloppuna kolmatta (ja valitettavasti viimeistä) kertaa. IlmiÖ-festarista syntynyt tapahtuma on kerännyt aiempina vuosina ainakin omassa kaveriporukassani paljon kiitosta, erityisesti kauniin festarialueensa vuoksi. Tänä vuonna pääsin itse paikalle ensimmäistä kertaa ja odotukset olivat melko korkealla. Paripäiväiseen ja melko pienelle alueelle sijoittuvaan tapahtumaan on onnistuttu tunkemaan AIVAN JÄÄTÄVÄ määrä bändejä. Puolien esiintyjistä nimi tuntuu tulleen jostain internetmuseon ”bändinimigeneraattorista” – vai mitä sanotte nimistä Uniavaruuspöllö, Pullaherra tai Kukkiva poliisi? Selailin etukäteen nettisivuja pienen paniikin vallassa: olisiko tästä määrästä tarkoitus ihan oikeasti löytääkin jotain tärppejä vai vain vaellella festarialueella ja luottaa siihen että kosminen sormi osoittaa h-hetkellä sopivaa lavaa kohti?

Ratkaisu löytyi jostain välimaastosta. Parin tunnin ankaran youtubetuksen jälkeen löysin jo etukäteen muutaman kiinnostavan bändin, mutta erityisesti perjantaina oli aika ihanaa vaan vaellella kauniilla festarialueella. Isoilla festareilla käy välillä niin, että liian tiukat aikataulut tekevät koko festivaalista kiireisen: koko ajan pitää juosta lavalta toiselle ja jos haluaa ehtiä jossain välissä vessaan, niin missaa aina jonkun keikan alun. H2Ö:ssä olikin siis ihana ottaa iisisti, seurata musiikkia, nauttia hienosta aluetaiteesta ja syödä hyvin ja rauhassa. 

Top 3-keikat osuivat tällä kertaa lauantaille:

1. Puuluup

Aivan älytön virolainen jouhikkoteknoduo, jossa tietynlainen koomisuus yhdistyi erittäin taitavaan ja hallittuun muusikkouteen ja lavaesiintymiseen. Jäyhät pukumiehet jouhikkoineen, hieman köykäiset huonolla suomella puhutut välispiikit ja alkeelliset tanssikoreografiat: yleisö oli valloitettu.

https://www.youtube.com/embed/YwinnGPCSEo” width=”560″>

2. Hinds

Espanjalainen autotallirokkia soittava mimminelikko ihastutti viattomalla ja hyväntuulisella meiningillä ja keskenäisellä lavaenergiallaan.

3.  Litku Klemetti ja Tuntematon Numero

Sähköbalalaikkaräimettä soittava huippuhauska livebändi, jonka Progetyttö-biisi soi vieläkin päässä.

Veistämö-lava

Aluetaide oli parhaimmillaan illan hämärtyessä.

Espanjalainen Hinds Merilavalla lauantaina.

Festarin musiikillinen kohokohta oli yllättävä jouhikkoduo Puuluup.

Lauantaiyönä bailattiin The Slag Brick Projectin tahdissa Veistämössä.

Ylipäänsä festivaali oli ihan mahtava kokemus, ja täytyy toivoa, että vaikka H2Ö tässä muodossa ei enää toteudukaan, keksivät järjestäjät pian jotain uutta, vielä hauskempaa.