Pidä nenäliinapaketti lähellä eli Pidä huolta äidistä

PidaHuoltaAidista.jpg

Kuva: Into Kustannus

Kansainväliseksi bestselleriksi noussut Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä on ihmeellinen kirja monella tavalla. Se kertoo eteläkorealaisen perheen äidistä, joka yllättäen katoaa Soulin metroasemalla. Äitiä etsiessä tämän elämästä ja menneisyydestä paljastuu asioita joita kukaan perheenjäsen ei tiennyt. Kirja saa pohtimaan omaa äitisuhdetta ja äitiyttä ylipäänsä: niitä uhrauksia, mitä äidit tekevät ja niitä salaisuuksia, joita he pitävät pitääkseen lapsensa turvassa ja hyvinvoivina. Tarina kerrotaan vaihtelevista näkökulmista, omaa äitisuhdettaan pohtivat perheen vanhin tytär ja poika, sekä suhdettaan itsestäänselvänä pidettyyn vaimoon potee perheen isä. Asioita monimutkistaa kaiken lisäksi vaihteleva persoonapronominin käyttö. Välillä kertojaääni puhuu itsestään sinä-muodossa, välillä minä- ja hän-muodossa.

Olen jo aiemmin maininnut (mm. Oneiron-tekstini yhteydessä) miten en kirjoissa pidä ”kikkailusta”, sillä siitä tulee se vaikutelma, että juoni ei ole tarpeeksi vahva itsekseen. Tässä kirjassa kikkailu ei haittaa, eikä se edes tunnu kikkailulta. Kieli on korutonta ja kaunista. Suomennetun kirjan pokkariversion kannessa lukee sitaatti ”Tässä kirjassa ei ole yhtään turhaa lausetta”, ja tuskin koskaan olen voinut olla enemmän samaa mieltä.

Kaiken muun päälle kirja tarjoaa todella hienon kurkistuksen korealaiseen elämään ja yhteiskunnan murrokseen. Kirjan aikuiset lapset elävät Soulissa, matkustelevat, kirjoittavat kirjoja ja – eikä mitenkään vähäsimpänä – valitsevat itse puolisonsa. Mutta heidän lapsuudenkotinsa on maalla, missä äidin työ oli jokapäiväistä. Sadonkorjuuta, ruuanlaittoa, riisikakkujen leipomista, jauhojen kantamista. Vuoden kiertoa rytmittävät perinteiset juhlapäivät esi-isien muistopäivästä sadonkorjuuseen, joihin valmistautuminen ja joiden viettäminen ovat tärkeitä rituaaleja. Tekstin lomassa vilisevät perinteisten ruokien nimet. Kertojan käyttäessä sinä-pronominia tuntuu melkein kuin lukijaa itseään puhuteltaisiin: silloin matkaankin itse seuraamaan kimchin valmistusta ja säilömistä.

Kirja on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani, mistä syystä ei lienekään ihme, että kirjan esittelemä maailma tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Ahminkin kirjan nopeasti, noh, sen minkä nyyhkytykseltäni kerkesin. Varsin vieraasta maailmankolkasta huolimatta kirja puhuttelee varsin universaaleita aiheita. Helppolukuinen ja nopea romaani tuo varmasti tunteet pintaan ja antaa ajattelemisen aihetta. Tekeekin mieli soittaa äidille.

Kulttuuri Kirjat

Bättre Folk: sympaattinen saarifestari

Screen Shot 2016-07-04 at 12.34.31.png

Marjaniemen tunnusmerkki on kalastajia satamaan opastava majakka.

Hailuoto on Oulun kupeessa sijaitseva idyllinen saari, jossa vietin lapsuuden kesälomani. Pakkasimme perheeni kanssa auton täpötäyteen ja ajoimme saareen aina 2-3 viikoksi kerrallaan, ja luodon lomat olivat aina poikkeuksetta kesän kohokohtia. Näin aikuisiällä olen vieraillut saarella harvemmin, mutta viime vuosina minut on sinne tuonut pieni, ”vinkeä” kulttuurifestivaali Bättre Folk, jota vietettiin viime viikonloppuna. Olen ollut festarilla aiemmin vieraana, mutta tänä vuonna hommauduin sinne töihin, mistä syystä en festivaalilla lopulta nähnytkään juuri mitään esityksiä. Festivaali on kuitenkin kirjoituksen arvoinen ainutlaatuisuutensa vuoksi, ja myös tuottajan näkökulmasta kiinnostava keissi. Festivaali järjestetään Hailuodon länsipuolella, somassa Marjaniemen kalastajakylässä. Ja koska kyseessä on saari, tuo sijainti mukanaan useita erityisiä olosuhteita. Esimerkiksi: 1. Saarella ei ole Alkoa. Juomat pitää tuoda Oulusta. 2. Marjaniemessä ei ole ruokakauppaa. Lähin kauppa on ”kylillä”, n. 10 km matkan päässä festivaalialueesta. 3. Kyseessä on SAARI. Jos festivaalin aikana tulee sähkökatkos, korjaaja tilataan paikalle Oulusta, missä saattaa kestää 2,5 tuntia. (Kyllä, tämä tapahtui perjantaina). Olosuhteista huolimatta festivaali onnistui loistavasti ja festariyleisö oli hyvällä tuulella poikkeusolosuhteista huolimatta.

Musiikki- ja kirjallisuusfestivaaliksi määrittäytyneen Bättre Folkin musapuolella esiintyivät tänä vuonna mm. Elias Gould, Asa & Band, Risto, Pariisin kevät, Mirel Wagner ja Mira Luoti. Kirjallisuuspuolta edustivat mm. Laura Lindsted, Katja Kettu, Riku Korhonen ja Antti Nylén. Erityisesti kirjallisuusohjelma on festarilla ainutlaatuista, sillä sellaista ei muissa tapahtumissa juurikaan ole. Ohjelma suunnitellaan kunkin kirjailijan kanssa tarkkaan, ja toisin kuin bändit, joista yleensä osaa odottaa mitä esitys tuo mukanaan, lavalla voi sattua mitä tahansa. Kirjoitin joku aika sitten tekstin Laura Lindstedin Oneironista ja siitä miten kiinnostavaa poikkitaiteellisuutta kirja mahdollistaisi. Lindstedin Bättre Folk-vuorolla lauteille pääsikin fiktiivinen punkbändi New Yorkista (jossa Oneironin henkilö Shlomith nuorena soitti). Bändiä hyppäsi mallaamaan omasta esitysvuorostaan juuri vapautunut Riston bändi, ja Lindsted itse veti solistin roolin mm. soittamalla saksofonia ja lausuen/laulaen siansaksalyriikoita. Vain Bättre Folkissa! <3 

Hailuotoa suosittelen kaikille kyllä festivaalin ulkopuolellakin. Saarella on paitsi paljon kiinnostavia luontokohteita, myös pitkiä silkkisiä hiekkarantoja. Kesällä aurinko ei laske kunnolla lainkaan, vaan värjää yötaivaan uskomattoman moniväriseksi. Muutaman viikon päästä saarella järjestetään myös teatterifestivaali. Luonnonkauniin saaren soisi pysyvän koskemattomana, joten muutamaa kahvilaa, ravintolaa ja käsityöpuotia lukuunottamatta palveluiden määrä tuskin saarella tulee valtavasti kasvamaan. Siksi luoto onkin niin ihanteellinen retkikohde kesäiseen Suomeen, joko festivaalin aikaan tai ihan muuten vaan 🙂

IMG_4300.JPG

Kalastajakylän idyllisissä maisemissa on paljon hienoja kuvauskohteita.

IMG_4344.JPG

Marjaniemen lisäksi saaressa vierailemisen arvoisia paikkoja ovat mm. Pajuperä, Pöllä ja Sunikari.

IMG_9286.JPG

Bättre Folk-festarin päälava majakan kupeessa.

IMG_9294.JPG

Väsynyttä tuottajaporukkaa festivaalin karonkassa sunnuntai-iltana.

Kulttuuri Kirjat Matkat Musiikki