Bachia tanssin keinoin

Bach20160502-237-1000x674.jpg

Kuva: Kansallisooppera

Tiedätkö tunteen, kun istut katsomossa, ja jo esityksen ensimmäisillä minuuteille tajuat, että tulet juuri näkemään jotain aivan todella hienoa? Viime aikoina en ole kokenut tuota tunnetta useinkaan – kevään teatterielämyksissä on ollut jotain hieman nähdyn tuntuista ja ikävä ”haluaisin tykätä enemmän” -tunne on ollut vallitseva mielentila esityksen päätyttyä. Siksipä ilahduin aivan valtavasti, kun tiistaina päädyin puolen tunnin varoitusajalla katsomaan Kansallisoopperan suurelle näyttämölle baletin kenraaliharjoitusta keskiviikkona ensi-iltansa saanutta BACH. Forms of silence and emptiness -teoksesta. En tiennyt esityksestä etukäteen mitään, ja vaivalloinen nimi tuntui hieman luotaantyöntävältä ja turhan artsulta. Kuitenkin jo noin viiden minuutin katselun jälkeen olin aivan haltioissani. Norjan Kansallisoopperan ja -baletin tuotanto koostuu lyhyistä, Bachin teoksiin koreografioiduista tanssinumeroista. Tanssityyli on jotain klassisen baletin, nykytanssin, mimiikan ja pariakrobatian välimaastosta. Nykytanssi tulee muutenkin vahvasti mieleen minimalistisesta lavastuksesta sekä tanssijoiden asuista (lyhyet mustat sortsit ja toppi). Ja itse tanssi! Nerokkaat koreografiat on tehty kuvittamaan musiikkia. Eri kappaleiden tyyli ja niissä käytetyt soittimet määrittävät myös tanssityylin: Cembalolla soitettu etydi tanssitaan ”nykivästi” ja töksähdellen. Jousibiiseissä tanssijoilla on kädessään jouset ja liikekieli on laajaa, soljuvaa ja maalailevaa. Välistä Bach itse kapellimestaroi suurta tanssijajoukkoa sinfoniaorkesterin tapaan. Alla olevan trailerin numerossa tanssija muuntuu Bachin sylissä selloksi. (Pahoittelut, että tanssisanastoni ei ole mitään aivan ammattitasoa :D)

”Balettimaailman Oscarilla” palkittu teos on oivaltavinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Samantien alkaa myös miettiä, millaisia numeroita muiden säveltäjien musiikista syntyisi. 

Ikävän ”jätinköhän lieden päälle” -paniikin vuoksi jouduin poistumaan harjoituksesta puoliajalla. *facepalm* (eikä levy tietenkään edes ollut päällä). Sain tästä kuitenkin tekosyyn ostaa liput itselleni sekä Bachia rakastavalle isälleni parin viikon päästä ihan ”oikeaan” esitykseen.

BACH. Forms of silence and emptiness Oopperassa 26.5. asti, liput ja lisätiedot Oopperan sivuilta.

Kulttuuri Suosittelen

Luovia aamuhetkiä: Creative Mornings

CM 3.jpg

Creative Mornings -aamiaisluennot järjestetään Designmuseossa.

IMG_8591.JPG

Aamiaistarjoiluista vastasivat tällä kertaa Kokko (kahvit), Théhuone (teet) sekä Puurola (herkulliset puuroannokset).

Creative Mornings on aamiaisluentojen sarja sekä luova yhteisö, joka kokoontuu kerran kuukaudessa vaihtuvan teeman ääreen. New Yorkista lähtöisin oleva konsepti rantautui Suomeen jo pari vuotta sitten. Kansainvälisen konseptin keksijä halusi löytää ympärilleen uudesta kaupungista samanmielisiä matalan kynnyksen tapahtuman avulla, ja nykyisin CM-kokoontumisia järjestetään 142 kaupungissa ympäri maailman. Kuukausittain vaihtuvaa teemaa käsitellään kussakin kaupungissa omalla tavallaan.

Käytännössä Creative Mornings on maksuttomien aamiaisluentojen sarja. Helsingin CM-aamut järjestetään Designmuseossa. Aamu alkaa klo 8.30 ja tuolloin on tarjolla kahvia, minglausta sekä pieni aamiainen. Ensimmäisellä käyntikerrallani oli tarjolla croissant, viime perjantaina Puurolan pikkuiset tuorepuurokupit – nannaa! Varsinaisesta aamiaisesta tilaisuus ei kyllä käy, mutta laatukahvi ja -tee kelpaa aina! Kello 9 alkaa luento, joka on yleensä n. puoli tuntia ja tähän keskustelut päälle. Kymmeneen mennessä on siis saanut kahvia, päässyt aamukoomasta sekä parhaassa tapauksessa saanut jotain ajattelemisen arvoista.

Konsepti on ihana. Luentojen lisäksi CM on yhteisö: luennolle rekisteröityäkseen tulee tehdä CM-nettisaitille profiili. Sivulta näet etukäteen keitä tapahtumaan on osallistumassa, mikä tekee minglausosuudesta hieman helpompaa. Toisaalta joka kerta kun olen tapahtumaan osallistunut, olen jutellut juuri sen henkilön kanssa jonka kanssa olen tapahtumaan saapunut. Uusien ihmisten tapaamiseen soisi jollain tavalla vielä enemmän rohkaistavan.

Puoli tuntia vain on aivan todella lyhyt aika. Luentojen aiheet ovat laajoja (vai mitä sanot teemoista etiikka, muutos ja riski?) ja puolen tunnin aikana aiheen käsittely jää väistämättä pintaraapaisuksi. Perjantaisen riski-aiheisen luennon piti Kristiina Komulainen, ja homma meni valitettavan pian ”jätin vakituisen työni ja ryhdyin yrittäjäksi” -tyyppisten omakohtaisten kertomusten jakamiseksi. Näillä kertomuksilla on tietysti oma arvonsa, mutta jotenkin olisin toivonut useampia näkökulmia riskiin. Oman yrityksen perustaminen onkin luonnollisesti monelle riski, mutta mitä muuta riski voisi olla? Millaisia riskejä otamme jokapäiväisessä elämässä? Mitä on riski työn näkökulmasta, millaisissa tilanteissa riskejä ei ehkä kannata ottaa? Miten hallitsemme riskejä ja arvioimme niiden kannattavuutta? Luennon yksiselitteinen ”viesti” tuntui olevan, että ilman riskejä ei voi kasvaa yksilönä. Tämä on varmasti jossain mielessä totta. Mutta asiassa on varmasti jokin toinenkin puoli. Itse tuottajan työssäni arvoin jatkuvasti riskejä mm. kategorisoimalla niitä riskeihin, joita ei voi välttää, riskeihin joita voi pienentää, riskeihin joiden mahdollista vaikutusta voi lieventää jne. Henki ”luennolla” on kuitenkin mukavan keskusteleva ja oikeastaan sana luento onkin jossain määrin harhaanjohtava. Ehkä kyseessä on enemmänkin keskustelu, jonka joku alustaa.

Ja niin kuin aina, kun on saanut itsensä kammettua sängystä hieman tavallista aikaisemmin, oli tapahtuman jälkeen uskomattoman pirteä ja aikaansaava olo. Aurinko paistoi sopivasti, kello oli kymmenen, ja tuntui että koko päivä on vielä edessä. Vaikka en ehkä saanutkaan luennolta tällä kerralla mitään suurta ahaa-elämystä, on Creative Mornings mitä mainioin tapa aloittaa päivä!

Ps. Creative Mornings -nettisivuille päätyvät myös kaikkien kaupunkien luennot videotallenteina. Aiheen ympäriltä voi siis kuulla parhaimmillaan lähes 150 luentoa.

Suhteet Oma elämä Suosittelen