Vihreyttä ja valoa kohti

Aloitettiin vähän aikaa sitten haalimaan kotiin muutamia pääsiäiskoristeita. Ennen lasta pääsiäinen on useimmiten mennyt huomaamatta ohi, vaikkakin suklaamunat on ihan parhaita ja niitä löytyy aina tähän aikaan kotoa. Vielä olisi tarkoitus koristella muutama pajunoksa koristeeksi, niitä näytti olevan jo aika paljon ulkona.

Meidän rairuoho on kasvanut jo ihan ylimittaiseksi, koska aloitettiin projekti ehkä vähän liian aikaisin. Ruohon kylväminen ja kasvattaminen oli kuitenkin niin mukavaa puuhaa, että laitetaan varmaan vielä uutta ruohoa tulemaan. Vihreys tuo myös upeasti keväistä tunnelmaa kotiin.

Taapero keskittyi aivan uskomattoman hienosti jyvien laittamiseen. Hän tunnusteli ja haisteli jyviä ja asetteli niitä tarkasti multaan. Jossain vaiheessa kuitenkin mullan maistelu ja heittäminen alkoi kiinnostaa enemmän, joten totesin että ehkä kaksi ruukkua on ihan hyvä toistaiseksi.

Mullan kastelemisesta tuli kiva aamupäivän ohjelma. Olin melkein enemmän innoissani avaamaan aamulla verhoja, jotta näkisin onko mitään tulosta syntynyt. Oli ihan mahtavaa, kun molemmat innostuimme ensimmäisistä ruohon pätkistä, jotka puskivat ylös mullasta! Koin myös onnistumisen iloa, koska en tosiaankaan ole mikään viherpeukalo. Yleensä rairuohokin on jäänyt kasvattamatta, mutta ajattelin sen kuitenkin olevan kiva juttu Hugolle.

Perhetuttu toi pikku pääsiäispaketin, jonka tiput olivat Hugon mielestä hauskoja. Niitä hän haisteli ja maisteli, kunnes laittoi ne ruohoon piiloon. Nyt niille sanotaan huomenta joka aamu ja vilkutetaan vielä illallakin.

Taaperon kanssa puuhastelu on pääosin mukavaa, mutta meillä ainakin vaatii tolkuttomasti hermoja ja keskittymistä. Olen välillä ihan yllättynyt, miten nopeasti tilanteet muuttuvat: hauska puuha saattaa yhtäkkiä muuttua tylsäksi ja liian hitaaksi toiminnaksi ja minun taapero pamauttaa saman tien tämän tiedon esille. Onneksi näitä asioita voi harjoitella, jos vain itse jaksaa. Sen olen huomannut, että väsyneenä ei edes kannata aloittaa mitään erityistä puuhailua, koska jos ei itse ole kiinnostunut ja edes vähää innostunut, niin ei lapsikaan jaksa ja koko hommasta katoaa kaikki ilo. Kaikenlainen askartelu ja vastaava puuhailu on kyllä hyvää harjoitusta molemmille ja minusta tuntuu, että sitä kautta opin myös omasta lapsestani koko ajan enemmän.

Rairuoho ja sen ihana vihreys antaa kyllä ihanaa lupausta keväästä. En muista, olenko ikinä kaivannut näin paljon aurinkoa, sen lämpöä ja valoa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *