Ikäpohdintaa
Olen pohdiskellut ikää. Ajatukset lähtivät laukkaamaan tämän kommentin takia: ”En haluaisi masentaa, mutta on ikää ja kunnianhimoa liikaa.”
Tämä kyseinen kommentti tuli Ylen uutiseen, jota varten minua oltiin haastateltu. Uutinen käsitteli nuorten työelämän mielekkyyttä ja haasteita. Mielestäni uutisessa painotettiin minun kannaltani ehkä hieman vääriä asioita ja kirjoitinkin oman mielipiteeni/selvennyksen uutisesta. Pääset lukemaan sen tästä linkistä.
Mielestäni tämä mielipide, että minulla on liikaa ikää ja kunnianhimoa, on aivan naurettava. Olen 28-vuotias, täytän syyskuussa 29 v. Kommentoija ilmeisesti meinasi, että olen liian vanha hakemaan kouluun, opiskelemaan uuden, sopivan ammatin tai löytämään minulle sopivan työn. Itse ajattelen, että olen vielä nuori ja minulla on niin sanotusti kaikki ovet auki.
Toki välillä iskee ikäkriisi. Olen 28 v. sinkku ja elän vuokrakaksiossa kissani kanssa. Minulla ei ole vakityötä, omaa asuntoa, merkittävää omaisuutta, eikä lapsia. Tuntuu, että ”kaikilla” on vakkarityö, parisuhde tai avioliitto, osa on ostamassa taloa yhdessä ja muutamalla ikäiselläni kaverilla/tutulla on jo lapsia. Oma elämäni ei ole mennyt tämän ns. peruskaavan mukaan, vaan pikemminkin mitä mutkikkaampia reittejä. En silti tarkoita, että kenenkään elämän (omanikaan) pitäisi mennä tämän vanhentuneen kaavan mukaan, mutta tuntuu, että se on edelleen oletus vielä tänäkin päivänä.
Ajoittain tunnen itseni ulkopuoliseksi, kun ystävät pohtivat aikuisten asioita, kuten asuntolainoja, remonttia, kesälomasuunnitelmia, seuraavan auton hankintaa tai äityslomaa. Minä pohdin tällä hetkellä ammatillisen kuntoutuksen asioita, seuraavaa tatuointia, tulevaa sinkkukesää ja seuraavaa mahdollista Kreikan matkaa.
Niin ja tosiaan ne lapset. Tiedostan ajan kulun ja tiedän sen olevan rajallinen naisilla. En kuitenkaan vieläkään tiedä haluanko lapsia. Sen tiedän, että tällä hetkellä en olisi valmis äidiksi. Tämä saattaa muuttua, mutta se jää nähtäväksi. Menee tunteisiin, kun enenevissä määrin kysellään lapsihaaveista.
Minulla on sellainen olo, että sitä pidetään yleisesti hyväksyttävämpänä, että miehet ovat sinkkuja pidempään. He ovat vielä 30-40-vuotiaina haluttuja bacheloreja, mutta 30-vuotiaita sinkkunaisia jopa vähän säälitään. Onko teillä tällaisia kokemuksia vai onko tämä vain minun käsitykseni?
Olen tutustunut Tinderiin vasta näin 28-vuotiaana. Minulla on siellä ikähaarukkana 30-44 vuotta. Olen aina tykännyt itseäni vanhemmista miehistä. Olisi iso kynnys olla samanikäisen saati nuoremman kanssa (mutten koskaan sano ei koskaan.) Minua 10 vuoden (tai yli) ikäero ei haittaa yhtään. Ei sitä välttämättä edes huomaa. Paitsi siinä mielessä, että monesti 35-45-vuotiaat miehet ovat jo saaneet lapsia ja ehkä kertaalleen eronneet. Minua viehättää vanhemmissa miehissä elämänkokemus, kypsyys ja ymmärtäväisyys. Näihin kokemuksiin harvemmin törmää itseä nuorempien miesten kanssa – toki poikkeuksiakin löytyy varmasti. Tuntuu, että oman elämän vaikeita asioita on helpompi kertoa miehelle, joka on hieman nähnyt elämää ja osaa ottaa vaikeat asiat vastaan tietyllä tavalla. Minua ei myöskään haittaa yhtään, jos miehellä on jo ennestään lapsia.
Kun vertaan 28-vuotiasta itseäni 18-vuotiaaseen Lilliin, niin olen huomannut ainakin nämä muutokset:
– Iho on erilainen. Se vaatii kosteutusta ja seerumeita.
– Pitkän kaavan illanvietto väsyttää kaksi päivää.
– En automaattisesti vietä viikonloppuja viihteellä.
– Arvostan hyvää, monipuolista ruokaa ja käytän siihen rahaa.
– Liikunta ja venyttely ovat välttämättömiä.
– Itsevarmuuteni ja -luottamukseni on kasvanut älyttömästi.
– Olen sinut itseni kanssa.
– Olen paljon mukavuudenhaluisempi.
– Olen huomattavasti avoimempi.
– Pystyn puhumaan asioista suoraan.
– Arvostan syvällistä, aitoa ystävyyttä.
– Hameen mitta on hieman pidentynyt ja korot matalammat.
– Vedän jalkaan mieluummin treenileggarit kuin farkut.
– Tykkään edelleen laittautua, mutta meikin määrä on vähentynyt.
– En koe tarvitsevani hiusten- tai ripsienpidennyksiä.
– En osta halvinta mahdollista viiniä. Suosin nykyään luomua.
– Tiedän mitä EN halua.
– Olen määrätietoisempi.
– Viihdyn kotona yksin.
Tällaista ikäpohdintaa tällä kertaa.
Lukisin mielelläni ajatuksia aiheesta!
-Lilli
Mun yksi ystävä erosi kolmekymppisenä lapsettomana 10 vuoden parisuhteesta. Eikä jäänyt ikisinkuksi.
Musta on ihan hullu ajatus, että 30v. ois liian vanha asioihin. Mä itse täytän 30 kesällä, enkä koe olevani vanha mihinkään! Okei. Mä olen kahden lapsen äiti ja naimisissa. Eli ne haaveet toteutui nuorena, kuten toivoin. Mutta jestas mulla on paljon haaveita vielä tulevaisuuden suhteen, ja etenkin ammatillisesti. Enkä tasan ole liian vanha mihinkään. Piste. 😂
Mun mielestä on kans ihan käsittämätön ajatus, että n. 30-vuotias olisi liian vanha yhtään mihinkään. Itestä tuntuu ainakin, että alkaa vasta nyt selkeytyä mitä haluaa ja on kertynyt enemmän itsevarmuutta toteuttaa monia asioita, varsinkin ammatillisesti!
Olen itse naimisissa 7 vuotta vanhemman miehen kanssa ja saanut lapseni 30- ja 37-vuotiaana. Ehtii sitä myöhemmälläkin iällä. Uskon että vakaa parisuhde on tärkeämpää lapselle kuin vanhempien ikä.
Noita kommentteja, joita sait työnhakuartikkeliin, en kovasti analysoisi. Kuulostavat jonkun katkeran vanhemman väen kommenteilta, jotka ovat itse raataneet epämiellyttävässä ja huonopalkkaisessa työssä. Isoilta ikäluokilta myös usein unohtuu, että moni ns. bulkkityö on vähentynyt lähes olemattomiin. Tehdastyöt, pakkaamot, puhelinneuvonta, niitä ei nykysuomessa juurikaan ole.
Oletko harkinnut jotain hoitoalan työtä, missä ei juurikaan tarvitse fyysisiä suoritteita? Tulee mieleen esim. puheterapeutti, niistä on todella iso vaje koko maassa.
Toki ehtii myöhemminkin vielä, mikäli terveys sallii. Olen samaa mieltä, vakaa parisuhde on tärkeämpi!
En ajatellut lähteä niitä kovasti analysoimaan, mutta tämä kyseinen ”liikaa ikää ja kunnianhimoa” jäi vain mieleen ja herätti ajatuksia. Ajattelin samaa, kuulosti hieman katkeralta ihmiseltä ja muutamien kommenttien näkemykset olivat hieman vanhentuneita.
Kiitos ideasta! Olen itse asiassa alkanut pohtia, olisiko hoitoalalla sellaista työtä, jota voisin tämän terveydentilan kanssa tehdä. Jonkinlainen neuvontatyö kiinnostaisi kovasti, esim. kuntoutusohjaaja.