Jää hyvästi, rakas mamma

3.11.2022.

Se päivämäärä tulee jäämään mieleeni ikuisesti. Se on päivä, jolloin menetin rakkaan isoäitini, mamman.

”Kun astuit illalla unten purteen,
se lipui hiljaa rantaan uuteen. Näin helppo nyt on hengittää siellä ja kevyt kulkea valon tiellä.

Sanat ne soljuvat, soljuvat niin,
kun tuska ja ahdistus pois pyyhittiin.”

Mamma menehtyi keuhkosyövän uuvuttamana. Saatoimme hänet isolla joukolla viimeiselle matkalle. Oli jotain niin kaunista olla sairaalassa mamman vuoteen ympärillä. Samaan aikaan luopumisen tuska oli musertava. Haluan uskoa, että mamma vielä aisti ja kuuli, että rakkaat olivat läsnä viime hetkinä.

Mamma oli viimeinen elossa oleva (biologinen) isovanhempani. Olimme läheisiä. Mamma oli meidän suvun matriarkka. Henkilö, joka sitoi suvun yhteen.

Tuntuu tyhjältä, kun ei voi enää kysyä neuvoa tai viettää aikaa mamman kanssa. Tästä huolimatta on lohdullinen ajatus, että nyt mamma ja pappa ovat jälleen yhdessä toisessa todellisuudessa.

Parhaat lapsuusmuistoni ovat mammalasta.

Joulu on minulle tärkeä, koska ne vietettiin aina mamman ja papan luona koko suvun kesken. Sauna on minulle tärkeä, koska mamman ja papan luona oli maailman paras puulämmitteinen sauna, jonka tuoksua en ikinä unohda.

Tulen muistelemaan mammaa jouluna, kun syömme jouluateriaa ja pelaamme lautapelejä. Muistan mamman ensi kesänä, kun yritän saada kukkapenkkini pionit kukkimaan. Ehkä ne vihdoin kukkivat mamman muistolle. Muistan mamman, kun syön Mäkilän herkkumunkkia tai kuivattuja kreikkalaisia viikunoita. Muistan mamman, kun telkkarista sattuu tulemaan Tanssii Tähtien Kanssa. Mamma tulee mieleen, jos vaatteeseen tulee paikattava reikä. Hän olisi sen korjannut. Mamma tulee mieleen joka päivä, kun suihkun jälkeen kuivaan itseäni. Mamma neuvoi, että kasvot kuivataan aina taputellen tai ylöspäin vetämällä, jottei ”naama ala roikkua.” Aina, kun käyn uimahallissa, muistan mamman. Kävimme vuosia yhdessä vesijuoksemassa, kunnes mamman terveys ei sitä enää kestänyt.

”Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään, silti teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa menneen parhaat muistot, muiden olla antakaa.

Kuin ennen, voimissani te minut muistakaa.”

Mamma sanoi melkein samoilla sanoilla, kun viimeisen kerran hänen kanssaan juttelin.

Ehdin kysyä mammalta vielä avioliittoneuvon, mikä on minulle äärettömän tärkeää. Mamma käski meidän juhlia häät surusta huolimatta, sillä hänen sanoillaan: ”lapsikulta elämä jatkuu ja mamma on aina mukana.”

Sinun ei tarvitse enää tuntea kipua. Meille sen sijaan jää ikävä ja kaipaus, jotka sattuvat. Mutta ennen kaikkea meille jää rakkaus, jonka olet meihin istuttanut.

Jää hyvästi, kunnes kohtaamme jälleen 🤍

-Lilli

 

 

 IG: @lilli_anneli 

 BLOG’S FACEBOOK PAGE 

perhe syvallista ystavat-ja-perhe rakkaus
Kommentit (6)
  1. Kaunis kirjoitus. Voimia suureen suruun 💔

    1. Kiitos paljon 🖤

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *