Kartanoelämää Suomessa 1800-luvulla

brinkhall.jpg

Brinkhallin kartano. Kuva: Wikipedia

En ole koskaan katsonut tv-sarjaa, joka olisi koskettanut niin syvästi kuin vanha suomalainen Hovimäki. Sarjaa esitettiin Yle TV2:lla vuosina 1999-2003. Aloitimme sarjan katsomisen pari viikkoa sitten ja olemme nyt toisen tuotantokauden puolivälissä. Olen niin eläytynyt tarinaan ja kiintynyt hahmoihin, että itken lähes poikkeuksetta jokaisen jakson aikana. Sarja kuvaa niin todentuntuisesti, aidosti, kaunistelematta ja jopa karusti, minkälaista elämä oli Suomessa 1790-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Se oli välillä raakaa ja kovaa, mutta myös onnellista ja aitoa. Jokaisen jakson jälkeen istun sohvalla tuijottaen tv-ruutua ajatuksissani. Sarja laittaa ajattelemaan elämää ja historiaa.

 

hovimäki1.jpg

Lindhofit. Kuva: Yle

Hovimäki on siis historiallinen suursarja, joka seuraa Lindhofin aatelissuvun sekä Sepän torpparisuvun elämää ajalla 1798-1907 Hirvikosken pitäjällä. Suurin osa tapahtumista sijoittuu Hovimäen kartanoon. Katsoja pääsee seuraamaan Suomen historian käännekohtia sarjan henkilöiden mukana. Hahmot ja paikkakunta ovat kuvitteellisia.

Hovimäen seuraaminen on opettanut paljon, ihan kuin istuisi lukion historian tunnilla. Mun pitää myöntää, etten ole tiennyt juuri mitään elämästä Suomessa 1800-luvulla. Sarjassa tulee jatkuvasti esiin sanoja, sanontoja, ammatteja ja tapoja, joista en ole aiemmin kuullutkaan. 

 

louhisaari15.jpg

Louhisaaren kartanosta

louhisaari16.jpg

Louhisaaren kartanosta

Vaikka Hovimäki sijaitsee kuvitteellisessa kylässä ja hahmot ovat keksittyjä, on vaatetuksessa, sisustuksessa, työtavoissa ja käytöksessä pyritty realismiin. Mielestäni sarja on hyvä keino päästä kurkistamaan miltä elämä on hyvin todennäköisesti näyttänyt 200 vuotta sitten. 200 vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika, jos miettii ihmisen ikää. Se ei ole kovin montaa sukupolvea taaksepäin. Ja ajatella miten vieraantuneita olemmekaan sen ajan kulttuurista ja luonnonläheisyydestä. Kehitys on tietysti väistämätöntä ja hyväksi, mutta tietyt asiat olivat paremmin ”ennen vanhaan”.

Käytöstavoissa suurin ero nykyaikaan on mielestäni toisten (varsinkin vanhempien) ehdoton kunnioitus, joka näkyi puhetavassa ja käytöksessä. Silmiinpistävän ihana asia on voimakas yhteisöllisyys. Perhe söi yhdessä joka ilta ja vieraanvaraisuus oli sellaista, jota ei tänäpäivänä juurikaan kohtaa. Vastoinkäymiset kohdattiin perheenä/yhteisönä ja yhteisön jäseniä suojeltiin.

 

louhisaari17.jpg

Louhisaaren kartanosta

Ruoka oli poikkeuksetta luomua lähituotantoa ja lääkkeetkin saatiin luonnosta; metsistä ja pelloilta, yrttien ja kasvien muodossa. Tietämys luonnonlääkinnästä oli jotain niin ihailtavaa. Sellaista ei oikein tahdo enää olla. Arvostan niin paljon ihmisiä, jotka oikeesti opiskelevat yrttejä ja kasveja sekä niiden vaikutuksia, keräävät niitä itse luonnosta ja tietävät miten niitä käytetään. Käytän itsekin luontaistuotteita ja lääkitsen itseni mieluummin aina luonnonmukaisella vaihtoehdolla, kuin synteettisillä lääkkeillä, mutten osaisi itse poimia parantavia kasveja metsästä.

Työmoraali 1800-luvulla oli uskomaton; työtä tehtiin pelkäämättä ja olosuhteista riippumatta ja kaikki osallistuivat omalla panoksellaan. Kädentaidot olivat sellaista luokkaa, että oksat pois. Seppä pystyi takomaan tai veistämään melkein mitä tahansa, lasinpuhaltaja puhalsi hienoja paloviinapulloja lasiesineitä ja naiset työstivät päivät pitkät mitä kauniimpia käsitöitä. Aateliset maalauttivat itsestään upeita, realistisia, suuria maalauksia taitavilla taiteilijoilla.

Moni asia oli tuohon aikaan luonnollisempi tai ainakin niihin suhtauduttiin eri tavalla kuin nykyään; esimerkiksi syntymä ja kuolema. Lapsia tehtiin paljon, koska ensinnäkin ehkäisykeinoista ainoa oli selibaatti ja valitettava totuus oli se, että pieniä lapsia kuoli usein synnytykseen ja erilaisiin tauteihin. Myös nuoria naisia kuoli synnytykseen. Ihmiset eivät eläneet keskimääräisesti niin pitkään kuin nykyaikainen lääketiede mahdollistaa. Kuolema oli läsnä pitäjässä koko ajan, eikä sen takia ehditty surra kovin pitkään, sillä kartanon/torpan hommat oli hoidettava joka tapauksessa. Ennen hautajaisia järjestettiin ruumiinvalvojaiset, joka oli tapa jättää hyvästit vainajalle. Tilaisuudessa arkku oli auki.

 

louhisaari14.jpg

Louhisaaren kartanon mailta

Asiat, jotka ovat onneksi parantuneet parissa sadassa vuodessa ovat terveydenhuolto, työolosuhteet, naisten asema sekä oikeudet ja lasten asiat, kuten koulutus, ammatinvalinnan vapaus ja vapaus valita oma kumppani. Säätyjako on luojan kiitos poistunut ja uskonnonkin saa nykyään itse valita. Yhteydenopito on nykyään nopeampaa, eikä pitkien etäisyyksien kulkemiseen mene enää päiviä tai viikkoja. 200 vuotta sitten miehet olivat paljon pois kotoa sotien takia.

 

sukujuhlat3.jpg

Isän suvun sukukokouksessa 2015

Sukuni omistaa muutamia kartanoita. En ole kylläkään koskaan vieraillut niissä yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Mummuni hautajaisia vietettiin Kangasalla eräässä kartanossa vuosia sitten.

Ehkä kartanoelämä ja vanhat tavat kiinnostavat kovasti oman sukutaustan takia. Olen pienestä saakka kuunnellut mielenkiinnolla tarinoita suvun käänteistä, joita tätini on selvittänyt perusteellisesti satoja vuosia taaksepäin. 

Vaihdoin jopa sukunimeni 8 vuotta sitten isoisäni (isän isä) alkuperäiseksi sukunimeksi, joka hänellä on ollut syntyessään 1900-luvun alussa. Sain tädiltäni tavittavat paperit suojatun sukunimen hakemista varten. Hän oli metsästänyt paperit kirkkoherranvirastoista. Nimihakemukseni meni käsittelyyn nimilautakuntaan ja sen myöntämisessä kesti 1,5 vuotta. Prosessi maksoi n. 200 euroa. Tällä sukunimellä olevia on Suomessa lisäkseni 2 (tietääkseni). Väestörekisterikeskuksen sivuilla ei ole mainittu tarkkaa lukua yksityisyydensuojan takia, sillä meitä on alle 5 kpl.

Nimenvaihdoksen myötä löysin vahingossa Facebookista mahdollisen kaukaisen sukulaiseni, joka asuu Yhdysvalloissa. Olemme säännöllisesti vaihtaneet kuulumisia ja selvitelleet sukuhistoriaa. Hänen isoäitinsä perhe on muuttanut aikoinaan Suomesta Yhdysvaltoihin ja isoäiti osasi vielä Suomea. On hyvin todennäköistä, että olemme kaukaista sukua.

Suomessa on muuten sukunimeäni kantava kartano, jonka voi vuokrata juhliin tai erilaisiin tapahtumiin. En tosin tiedä onko kyseisellä kartanolla yhteyttä sukuumme.

 

louhisaari99.jpg

Louhisaaren kartano

Vierailimme pari vuotta sitten Turussa Louhisaaren kartanolinnassa, jolloin innostukseni kartanoita kohtaan sai taas tuulta purjeisiinsa. Halusin tietää kaiken kartanon historiasta ja kiertelin sen jylhissä huoneissa ihastellen ja pohtien kuinka moni aatelinen on siellä aikaa viettänyt ja mitä kaikkea kartanon seinät ovat nähneet. Suurin osa postauksen kuvista on juurikin Louhisaaren kartanosta, ellei muuta mainita.

Meidän on tarkoitus käydä kesän aikana Turun Kakskerrassa Brinkhallin kartanossa, jossa Hovimäkeä on kuvattu (ensimmäinen kuva.) Kartano on nykyään Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistuksessa. Teen vierailusta oman postauksen. Odotan niin kovasti, että päästään käymään ”Hovimäessä”!

 

louhisaari13.jpg

Louhisaaren kartanosta

 

Meillä on suunnitelmissa vierailla kesän aikana muissakin Suomen kartanoissa ja linnoissa (riippuen töistä), joten kotimaanmatkailua luvassa! 

 

Oletko vieraillut Suomessa historiallisesti merkittävissä paikoissa? Suosituksia?

Oletko katsonut Hovimäki-sarjaa?

-Lilli

 

Kommentit (22)
  1. En ole katsonut, vaikka kaikki tuollainen kiinnostaa, kiinnostaa tosi paljon. Minulla on sukunimi, jota suomessa on vain 1 kpl :).

    Kiva postaus, erilainen.

    1. Suosittelen kyllä lämpimästi Hovimäkeä! Se on ainakin DVD:llä ja ilmeisesti myös Elisa Viihteessä. 

      Noniin, sulla vielä harvinaisempi! 😀

      Kiitos 🙂 

      1. Kaikki jaksot löytyvät Youtubestakin parhaillaan. Sain juuri ne katsottua läpi, suosittelen! (Katsoin kyllä silloinkin, kun tulivat alunperin tv:stä)

        1. Ai ne löytyy sieltäkin, enpä tiennyt! Meillä on dvd-boksi lainassa, mutta jollekin hyvä vinkki kyllä 🙂 

  2. Susta paljastuu aina vaan uusia, yllättäviä asioita! Voisin niin hyvin kuvitella sut kartanon neitinä 1800-luvulla. Ja olisitkin ollut sukutaustastasi päätellen! Odotan kovasti tulevia kartano- ja linnapostauksiasi 🙂

    1. Pikkuhiljaa on hyvä paljastella 😀 Niinkö meinaat, kiva kuulla 🙂 Mahtavaa, että aihe kiinnostaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *