Kiusallinen tilanne uimahallissa

IMG_20180204_163152.jpg

 

Käyn salin lisäksi pari kertaa viikossa vesijuoksemassa. Jokin aika sitten sattui epämukava tilanne uimahallissa. Oikeastaan kaksikin. Kun asuu kaupungissa, jossa 90 % ihmisistä käy keskustan uimahallissa (toinen uimahalli on 15 km päässä keskustasta), törmää väistämättä tuttuihin. Entä sitten, kun kohdalle osuu entinen ystävä, jonka kanssa et ole enää tekemisissä?

Tosiaan pari viikkoa sitten olin vesijuoksemassa, enkä tapani mukaan kiinnittänyt kauheasti huomiota altaassa oleviin ihmisiin, vaan keskityin omaan tekemiseeni. Jossain vaiheessa huomasin sivusilmällä, että joku nainen tuijotti minua. Käännyin katsomaan ja hän käänsi katseensa pois. En tunnistanut naista. Juoksun jälkeen menin saunaan, joka on melko iso ja tietysti hämärä. Huomasin heti ovella, että altaan nainen taisi istua saunassa. En kuitenkaan katsonut päin varmistaakseni, koska se nyt vaan on törkeää tuijottaa toista saunassa. Meidän lisäksi siellä oli yksi ihminen. Ilmapiiri oli kiusallinen. Menin melko pian suihkun kautta pukuhuoneeseen. En enää nähnyt naista.

Päästyäni autolle tajusin yhtäkkiä, kuka nainen oli. Hän oli entinen ystäväni, jonka kanssa en ollut jutellut 3-4 vuoteen! En vain ollut tunnistanut tätä kaukaa, meikittömänä ja tukka märkänä. Meillä ei ikinä ollut mitään riitaa, tapaamisemme vain harvenivat ja välit viilenivät pikkuhiljaa yhteisen ystävämme muutettua toiseen kaupunkiin. Siihen aikaan, kun olimme ystäviä, kävin paljon ulkona. Lähes kaikki tapaamisemme sisälsivät jonkinmoista illanviettoa. Laskin hänet kuitenkin hyväksi kaveriksi tai jopa ystäväksi, koska tiesimme aika paljon toisistamme.

Tajusin, että hän oli tunnistanut minut uimahallissa ja varmasti ihmetteli, kun en moikannut vaan välttelin katsetta ja käyttäydyin kylmästi. Vitsi miten tyhmä tilanne, jäi harmittamaan. Toisaalta, jos olisin tunnistanut hänet heti, mitä olisimme jutelleet? Siinä saunassa todettu, että hyvää kuuluu puolin ja toisin. Epäilen, että se keskustelu olisi ollut siinä ja sitten olisi ollut jo tuskallisen kiusallista. Viimeksi, kun juteltiin muutama vuosi sitten, meidän piti mennä kahville joku kerta. No, sitä kertaa ei koskaan tullut. En olisi edes halunnut ehdottaa vastaavaa nyt jos olisimme jutelleet, sillä meillä ei nykyään ole juurikaan mitään yhteistä. Facebookissa kyllä onnitellaan synttäripäivinä ja satunnaisesti kommentoidaan puolin ja toisin, muttei ikinä kysellä kuulumisia tms.

 

ystävä2.jpg

 

Toinen tilanne äskettäin uimahallissa; olin suihkussa vauvauinti-päivänä ja huomasin erään yläasteaikaisen kaverini saaneen vauvan. Meillä meni välit melkein 10 vuotta sitten, jonka jälkeen emme ole olleet missään tekemisissä, ei edes somessa. (Olen kyllä huomannut, että kyseinen henkilö on löytänyt Instagram-tilini ja katsoo lähes kaikki tarinani…?). Hän ei nähnyt minua tai sitten esitti, ettei huomannut. Mites siinä sitten, jos oltaisiin vaikka fyysisesti törmätty? ”Ai moi, ai sä oot saanut vauvan! Niin, sähän jo tiedätkin mitä mulle kuuluu Instagramin kautta.” …:D Onneksi ei törmätty.

 

Aloin miettiä, miten entinen kaveri tai vanha tuttu on paras kohdata jatkossa?

 

Onko paras tapa esittää, ettei huomaa ja vältellä henkilöä (tää perus porilainen/suomalainen tapa) vai hymyillä tunnistuksen merkiksi, moikata tai jopa kysyä kohteliaasti kuulumisia? Mutta mitä jos toinen ei moikkaakaan takaisin tai ei olekaan mitään puhuttavaa?

Kai se riippuu vähän tilanteesta ja henkilöstä. Vaikea juttu joka tapauksessa… varsinkin uimahallissa, jossa ollaan mukavuusalueen ulkopuolella alastomuuden takia. Tyhmää kohdata joku vanha tuttu niin ”haavoittuvassa” tilassa. Ainahan sitä hiukan miettii mitä toinen ajattelee susta ja meneekö se nyt juoruamaan eteenpäin, että sulle on selluliittia tullut reisiin. Kauhuskenaario olisi se, että olisi tietämättään valinnut pukukopin sellaisen tutun vierestä, jota ei todellakaan halua nähdä (tää varmaan tapahtuu mulle tällä viikolla, kun menin sanomaan :D)

Voin kertoa, että on sellaisia paikkoja, joita mielelläni (en pakonomaisesti) välttelen, koska tiedän tiettyjen ihmisten työskentelevän niissä. Kyseessä on pari sellaista henkilöä, jotka ovat aikanaan puhuneet/levittäneet musta paskaa eteenpäin. Voi olla, että henkilö(t) on voinut muuttua ja aikuistua, kuten itsekin varmasti olen, mutta kun sitä ei koskaan tiedä. On vaan helpompaa pitää etäisyyttä.

Postauksesta saa todennäköisesti sellaisen kuvan, että koko kaupunki on täynnä ihmisiä, joita en halua nähdä, mutta ei se onneksi ole ihan niin! 😀 Pystyn kahden yhden käden sormilla laskemaan ne ihmiset, joiden kanssa on mennyt välit totaalisesti. Ja nyt puhun tosiaan entisistä kavereista/tutuista/ystävistä. En esim. existä… Se on oma lukunsa. Se nyt on selvä, että ne kohtaamiset ovat superkiusallisia, varsinkin jos välit ovat menneet totaalisesti.

 

ystävä3.jpg

// I was wondering, what is the best way to face an old acquaintance or a former friend? The possibility of running into someone you used to know is pretty high in a small city. It’s usually awkward, at least if you make an effort to say hi or even ask how they are and they don’t answer or even pretend they didn’t see you. Or it turns up you don’t have anything to say to each other. So, is it best to just avoid all old acquaintances straightaway (I think this is the Finnish way) or to put yourself out there and start a conversation?

 

Mitä te ootte mieltä tästä? Onko paras tapa vältellä, nyökätä neutraalisti vai laittaa itsensä likoon ja avata keskustelu?

Onko mulla joku overthinking menossa tän asian suhteen?

-Lilies

Kommentit (28)
  1. Mulla on mennyt muutaman (-mien) kanssa välit poikki. Onneksi olen itse muuttanut eri kaupunkiin, joten tapaamisia tuskin tulee. Jos tulisi, tuskin moikkaisin, ehkä vienon vieno hymyn poikanen voisi olla tai (jos ei ihan vihasuhde ole), jos taas totaalisesti poikki, niin ei mitään tunnistamisen merkkejä näkyisi minun kasvoilla. Olisin ”kivinaama” hah. Jos mä vhaan jotakin (minua on loukattu pahasti), en tosiaan halua olla missään tekemisessä tälläisen kanssa.

    1. Sulla on hyvä tilanne, kun oot muuttanut toiseen kaupunkiin! Näitä tilanteita ei voi välttää, kun on asunut koko ikänsä samassa kaupungissa tai sen lähialueilla :S parin ihmisen kohdalla olisin varmaan itsekin ihan suosiolla ”kivinaama”…

  2. Pohdin samoja asioita itsekin vähän samankaltaisen tilanteen takia. Mulle kävi niin että moikkasin iloisesti, mutta tämä tuttu (jota luulin voivani kutsua kaveriksi) käänsi katseensa pois ja lähti kiireesti toiseen suuntaan. Tuli ihan pikkusen paska fiilis! Jatkossa aion ottaa neutraalin linjan…

    1. Tosi ikävä kuulla! Ihan varmasti tuli paska fiilis 🙁 en käsitä miten toinen voi toimia noin välinpitämättömästi jos selvästi näkee moikkauksen…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *