Kyllä sun pitäis tietää paremmin, oot sentään hyvinvointineuvoja

Kokki tekee joka ilta kunnon ruokaa kotona, siivoojan oma koti on aina siisti, kampaajan omat hiukset on aina laitettu, Siwan kassan myyjä on varmaan opiskelija joka ei oo päässyt oman alan hommiin, kosmetologit on viimisen päälle huoliteltuja ja ehkä vähän pinnallisia, liikunnan opettaja on itse hyvässä kunnossa ja lapset harrastaa vähintään jalkapalloa tai jääkiekkoa, rekkakuski vetää grilliruokaa öisin, psykiatri analysoi itsekseen tai ääneen lähipiirinsä jäseniä…

 

Myönnän heti, tulee itsekin sorruttua ennakkoluuloiseen ajatteluun, mutta pyrin tietoisesti opettelemaan siitä pois. (Kaikki edellä luetellut eivät ole henkilökohtaisia ennakkokäsityksiäni, vaan yleisiä oletuksia ja muilta ihmisiltä kuulemaani.) Idea blogipostaukseen syntyi minuun kohdistuneista ennakkoluuloista.

BLOGI ENNAKKO2.jpg

Olen hyvinvointineuvoja hyvinvoinnin erikoisliikkeessä, jossa imago on tärkeä. Hyvin suuri osa terveysalan tuotteista ja palveluista yhdistyy mielikuviin – mielikuvilla myydään. Tiedostan, että asiakkaat liittävät minuun tietynlaisia oletuksia ja mielikuvia ja helposti tulee itsekin niitä täytettyä. On trendikästä olla töissä luontaistuoteliikkeessä, nyt kun hyvinvointiala on kovassa nosteessa.

BLOGIIN.jpg

Hyvinvointialalla työskentelevän oletetaan: olevan nuori / nuorekas, hoikka / urheilullinen, syövän terveellisesti (gluteenittomasti & maidottomasti tietysti), käyttävän joka tuoteryhmän luontaistuotteita itse, aloittavan aamun tuorepuurolla ja rasvakahvilla, harrastavan liikuntaa päivittäin, kieltäytyvän lääkkeistä ja käyttävän mikron sijaan vesihaudetta ruuan sulattamiseen. Hieman kärjistettyä (ei kyllä oikestaan), mutta pointti tuli selväksi. Haluan jakaa muutaman lähiaikoina sattuneen tilaneen, joista käy ilmi ihmisten oletukset.

 

Tilanne 1.

Olin jutellut asiakkaan kanssa pitkään ruokavalion vaikutuksesta suolistoon ja terveyteen, sekä kertonut, että kokeilen itse viljatonta ja maidotonta, koska haluan nähdä vaikutukset minulla. Parin viikon päästä asiakas tuli uudestaan ja osti gluteenittomia jauhoja ja maidotonta suklaata. Hän kysyi minulta; ”Kai sä olet kans vielä sillä viljattomalla ja maidottomalla?” Vastasin, että itse asiassa en täysin, olen ottanut tiettyjä viljoja takaisin ja syön hapanmaitotuotteita. Asiakas oli pöyristynyt; ”Siis et oo enää? Eks sun pitäs kuitenkin tietää paremmin? Sano nyt vielä et tissuttelet viikonloppusin.” Tässä kohtaa olin itse helvetin vihainen  pöyristynyt. Vaati kaiken energiani, että sain vastattua suht koht asiallisesti. Halusin vain hoitaa kassatilanteen nopeasti ja päästä koko tilanteesta pois.

 

Tilanne 2.  

Olin kerran yökerhossa tanssilattialla toisessa kädessä siiideri ja toisessa shotti. Tuttu asiakas kyttäsi minua muutaman metrin päässä huuli pyöreänä ja kuiskasi kaverilleen jotain.

 

Tilanne 3. 

Olimme kahdestaan töissä ja työkaverini kysyi voisiko käydä tauolla nopeasti ostamassa hiuslakan Sokkarilta, sanoin että tottakai, mee vaan. Tultuaan takaisin Osiksen lakan kanssa hän alkoi selittelemään; ”siis yleensä käytän kyllä luontasia hiussuihkeita, viimeksi mulla oli just tuo logonan suihke…” – vaikken siis kommentoinut millään tavalla.

 

Tilanne 4. 

En voi koulutuksissa, alan tapahtumissa tai edes tiettyjen työkavereiden nähden juoda limsaa, ottaa buranaa selkäsärkyyn tai avaavaa allergialääkettä tukkoisuuteen ilman saarnoja tai halveksuvia katseita.

 

Tilanne 5. 

Keski-ikäinen rouva ei ylettynyt itse ottamaan tuotetta ylähyllyltä, joten ojensin sen tietysti hänelle. Mulla oli päällä t-paita. Rouva näytti järkyttyneeltä, hän oli nähnyt tatuointini. Jatkoin tilannetta normaalisti, mutta nainen ei puhunut mulle enää mitään; ei edes sanonut ostamisen jälkeen kiitos tai hei.

BLOGI ENNAKKO 6.jpg

Näitä esimerkkejä olisi enemmänkin ja joka viikko tulee lisää. Kun aloitin työssäni kolme vuotta sitten, otin kaikki tuollaiset kommentit ja tilanteet itseeni ja olin itse ihan yhtä ehdoton tietyissä asioissa. En enää. Ehdottomuus ja ääriajattelu eivät yleensä toimi. Olen tajunnut, että kukaan asiakas tai työkaveri ei voi minua tuomita syömisteni tai juomisteni perusteella, saati vaatteiden tai tatuointien (herranjumala eletään vuotta 2017!). Se, mitä lääkkeitä käytän, kuuluu tasan minulle. Vapaa-ajallani voin myös tehdä mitä huvittaa, se ei vaikuta työhöni tai ammattitaitooni. Mulle on ihan yhdentekevää suihkiiko työkaveri päähänsä luontaista vai kemiallista lakkaa. Kyllä, hyvinvointi kuuluu vahvasti elämääni, mutta se ei ole elämäni. 

BLOGI ENNAKKO1.jpg

Muista, että sinä et ole = työsi. Pelkästään työsi ei määritä sinua ihmisenä, vaikka suuri osa elämää onkin. Sinulla ei ole velvollisuutta muuttaa itseäsi/persoonaasi työn takia eikä asiakkailla tai työkavereilla ole oikeutta tuomita sinua vapaa-aikasi tekemisistä.

BLOGI ENNAKKO8.jpg

Juuri joku päivä hain töiden jälkeen Hese-mätön ja vielä työvaatteet päällä! Maistui muuten hyvältä kiireisen iltavuoron päätteeksi.

BLOGI ENNAKKO 7.jpg

Laitoin tänään aamujugurttiin vaahtokarkkeja päälle, oli parempaa kuin agavesiirapin kanssa 😀

BLOGI ENNAKKO 4.jpg

Lomamatkoilla menee alas drinkkejä sen verran, että olisin jonkin taulukon mukaan varmaan alkoholisti : DD

BLOGI ENNAKKO 5.jpg

Voin hyvin syödä yksin jättisuklaamarengin kahvitauolla, paljonkohan siinäkin on sokeria? No en tiedä, enkä aina välitä.

 

 

Kerro, minkälaisia ennakkoluuloja/oletuksia sinun ammattiisi (ja samalla sinuun) liitetään?

 

Lilies

 

FOLLOW:   FACEBOOK   INSTAGRAM   BLOGLOVIN   BLOGILISTA   PINTEREST

Kommentit (18)
  1. Mun vanhin tytär kertoi että hänen opiskelukaverinsa (opiskelee luokanopettajaksi) olivat kerran puhuneet eri ammateista ja sit oli tullut kyseeseen insinöörit. N olivat sanoneet, että insinöörit on tietynlaisia, että kenelläkään ei ole edes tatuointeja, ne eivät ota kuulemma sellaisia. Kukaan ei tuntenut yhtään insinööriä, jolla olisi tatuointi. Minun tytär siihen, että äidillä on viisi tatuointia…ne eivät oleet millään uskoa. Itse olin eniten hämmästynyt, en ole koskaan kuullutkaan sellaisesta ennakkoluulosta, että insinööreillä ei voi olla tatuointeja.

    Yhdeltä ystävältän kuulin, että insinöörit eivät osaa puhua 8eikä varmaan ajatellakaan) kun oman alansa asioita, kaikkia teknisiä laitteita ja miten ne toimii jne. Sit hän sanoi mulle, että nyt hän on nähnyt, että ei ne kaikki ole sellaisia 😀 Joo, mikään ei ole niin viisas kuin insinööri 😀

    1. Insinöörit on muuten sellainen ammattiryhmä, johon kuulee usein liitettävän tietynlaisia ennakkokäsityksiä ja heistä väännetään jos jonkinlaista vitsiä! 

      Tuo tatuointiasia on kyllä niin käsittämätön. Eiköhän joka ammattiryhmästä jo löydy tänä päivänä tatuoituja ihmisiä – kaikenikäisiä! 

  2. Noita on varmaan joka alalla. Itse kun olen lastenhoitoalalla on joskus kaupan kassalla ollut sellainen olo, että mitäs sinne laittelenkaan ja onkos toi lapsi meiän päiväkodissa. Vanha työkaveri sanoi, että hän ei meinannut uskaltaa pihallaan edes tupakkaansa polttaa tai kesällä siideriä juoda, koska hoitolapsia asui naapurissa. Mutta siis haloo! Kyllähän ne vanhemmat ostaa ja juo itsekin sitä siideriä ja eihän me töissä päissämme olla tai työkaveri lasten läheisyydessä polttele. Mutta silti nää on näitä.

    1. Taitaa olla kyllä! Lastenhoitoalalla työskentelevä joutuu varmasti kans tosi helposti suurennuslasin alle. Hyvä pointti se, että mitäs ne jotkut vanhemmat itse sitten tekee – tehopyhyyttä havaittavissa. Ja tosiaan, eipä sitä töissä ole tapana käydä päihtyneenä yms 😀 Jep, nää on niin näitä! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *