Lamauttava lokakuu

Olen avannut läppärin valehtelematta kymmeniä kertoja lokakuun aikana. Olen tuijottanut tyhjää blogiluonnosta minuutteja. Olen aloittanut kirjoittamisen ja hetken päästä pyyhkinyt kaiken pois. Pitkäaikaiset lukijat tietävät, että silloin kun olen hiljaa, elämässäni kuohuu.

 

 

Vuodenvaihteessa elämäni muuttui oman valintani seurauksena. Silloin päätin, että vuosi 2019 on minun vuoteni ja kuulutin tätä isoon ääneen. Tätä vuotta on toki jäljellä vielä pari kuukautta, mutta on hyvin selkeää, että tämä ei ole minun vuoteni.

Yksi asia on kuitenkin varma. Kukaan ei voi sanoa, ettenkö olisi yrittänyt. Olen yrittänyt tehdä töitä, hakea kouluun ja hakea jatkoa psyko- sekä fysioterapialle. Parisuhderintamalla yritin tänä vuonna niin paljon, että hukkasin itseni.

Viimeisten viikkojen (varsinkin viimeisten päivien) aikana on tapahtunut sellaisia asioita, joita en ihan heti kuvitellut itselleni tapahtuvan. Tuntuu, kuin katselisin elokuvaa, sillä tämä ei tunnu enää omalta elämältäni vaan jotenkin ihan täysin epätodelliselta. Mitä mun elämälle tapahtui?

 

lilies blogi

 

Muutaman viikon sisällä tapahtuneet odottamattomat asiat, kuten muutot, yllättävät terveysongelmat ja ihmissuhteiden päättymiset (yksi omasta päätöksestä, toinen ei) vaikuttavat ihmiseen voimakkaasti. Nämä asiat johtivat totaaliseen lamaantumiseen. Tuntuu, että jokin minussa on muuttunut pysyvästi. Tuntuu, kuin olisin pudonnut mustaan kuiluun, josta alan kiivetä ylös. Tai siltä, kuin elämä olisi hajonnut pieniin palasiin ja niistä pitäisi alkaa kasata uutta mosaiikkia.

Olen ollut shokissa ja ihan hirveässä tunnepyörityksessä. On ollut päiviä, jolloin en ole pystynyt syömään ja olen keskittynyt vain hengittämään. Nyt fiilikset ovat tasaantuneet ja olen ollut turta, pelottavan kylmä sekä jopa tunteeton. Minua ei pysty enää järkyttämään millään asialla. Olen käyttäytynyt itselleni todella epätyypillisesti, ajoittain jopa holtittomasti – huomaan sen itsekin. Tiedän, että tämä on väliaikaista ja inhimillinen reaktio, joten en soimaa itseäni. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, etten ole ollut oma itseni.

Shokkitilanteen jälkeen ainoa tapa selviytyä on keskittyä perusasioihin, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja tukeutua luotettaviin ihmisiin. Pitää antaa itselleen lupa tehdä asioita, joista tulee hyvä olo, vaikka ne tuntuisivat itsekkäiltä tai vähäpätöisiltä.

 

 

Olen tehnyt loppuvuotta (ja loppuelämää) koskien sellaisen päätöksen, että vietän aikaa ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka välittävät minusta aidosti, haluavat minulle hyvää ja tuovat positiivista energiaa. Ihmisten kanssa, joihin luotan 110%. Joille voin puhua ilman pelkoa siitä, että henkilökohtaiset asiani leviävät ympäri kyliä.

Olen todella kiitollinen ja onnekas, sillä näitä ihmisiä on elämässäni monia. Olen tehnyt selvästi jotain oikein. Tajusin myös, että minun täytyy olla kaiken tämän ystävyyden, rakkauden ja turvan arvoinen, juuri sellaisena kuin olen. Jos olisin itse huono ihminen tai paska ystävä, elämässäni ei varmasti olisi tällaista määrää läheisiä ihmisiä. Toivon, että jokaisella on elämässään edes yksi ihminen, joka ei muuttaisi sinussa mitään.

Minulla on ihan uskomaton tukiverkosto ja tämä on jo toinen kerta vuoden sisällä, kun he jaksavat minua kannatella. Näitä ihmissuhteita aion syventää. Näihin ihmissuhteisiin aion panostaa itse, kun olen kykeneväinen. Nämä ovat sellaisia ihmisiä, joiden mielipiteitä aion jatkossa kuunnella tarkemmin, sillä en ole varma, voinko enää täysin luottaa omaan arviointikykyyni. En voi enää rikkoa itseäni montaa kertaa. On muuten jännä juttu, että kriisin keskellä löytää uusia (tai vanhoja) tuttavuuksia, joilta saa yllättävää tukea. What goes around comes around, I guess.

 

Eräs ihminen kysyi minulta kesällä: ”Kuka on elämäsi tärkein ihminen?” Aloin luetella eri nimiä. Jos tämä ihminen esittäisi saman kysymyksen minulle nyt, osaisin vastata, että minun elämäni tärkein ihminen olen minä.

 

Aion keskittyä täysin itseeni. Omaan terveyteen, hyvinvointiin, unelmiin ja toiveisiin. Karsin negatiiviset asiat elämästäni ja haluan oppia taas näkemään tulevaisuuden valoisana. Kaivan esiin sen positiivisen ja optimistisen oman itseni, joka on ollut pitkään hukassa… vai vain piilossa? Olen jo alkanut tehdä valintoja, jotka eheyttävät minua ja voin kertoa, että se tuntuu todella hyvältä.

 

 

Pettymyksistä, epäuskosta, surusta, vihasta ja ahdistuksesta huolimatta uskon edelleen, että kaikki tapahtuu syystä. Jokainen kokemus kasvattaa meitä ihmisinä. On äärimmäisen tärkeää käydä kokemusten aiheuttama tunnekirjo kokonaisuudessaan läpi, jotta niistä voi selvitä. Tiedän kokemuksesta, että on niiiiin paljon helpompaa työntää ajatukset sekä tunteet sivuun ja täyttää päivät aamusta iltaan menolla ja ärsykkeillä, mutta siinä kaivaa samalla itselleen kuopan.

Tiedän myös, että negatiiviset tunteet eivät hallitse 24/7, vaan niitä ilon, onnen ja toiveikkuuden hetkiä alkaa tulla esiin vähitellen ja koko ajan useammin. Välillä havahtuu siihen, että tänäänhän on ollut hyvä päivä ja paljon kaikkea kivaa. Ennemmin tai myöhemmin on taas siinä pisteessä, että uskaltaa taas haaveilla tulevasta.

 

Sanoin jokin aika sitten, että tärkeimmät asiat elämässä liittyvät toisiin ihmisiin. Olen edelleen sitä mieltä, vaikka elämäntilanne ja suunnitelmat ovat muuttuneet. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään täysin yksin, kunhan ei vain unohda itseään tai elä muiden kautta.

-Lilli

 

P.S. Aion jatkossa rajata tiukemmin henkilökohtaisia asioita blogin ja somen ulkopuolelle. Haluan pitää tietyt asiat itselläni ja vain lähipiirin tietoisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi tietyt terveyteen liittyvät asiat sekä parisuhdekuviot. Aion edelleen pohdiskella syvällisiä, jopa henkilökohtaisia asioita blogissa, mutta jatkossa hieman yleisemmällä tasolla. Olen vihdoinkin ymmärtänyt sen, että annan itsestäni liikaa oman hyvinvointini kustannuksella (en puhu pelkästään blogista) ja se voi kostautua. Sitä voidaan käyttää minua vastaan.

 

FOLLOW:  FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (18)
  1. vilhelmiina hellstén
    31.10.2019, 22:59

    Voisinpa halata sua nyt, mutta kun en voi, niin ajattelen ainakin lämmöllä <3<3 Ota rauhassa päivä ja asia kerrallaan, ennen kaikkea hengitä. Ja pidä ihania asioita ja ihmisiä vierelläsi, mutta muista että sinä itse olet oman elämän tärkein ihminen. Pidä huolta ensin itsestäsi ja sitten niistä muista rakkaistakin <3 ja niin kuin sinä sanoit,

    ”Toivon, että jokaisella on elämässään edes yksi ihminen, joka ei muuttaisi sinussa mitään.”

    Yes :)!

    1. Ihana olet <3<3 Olen keskittynyt juurikin hengittämiseen ja elämään yhden hetken sekä päivän kerrallaan. Olen tajunnut, että pärjään yksinkin, mutta suuri apu on tietysti ollut läheisistä ihmisistä <3

  2. Sä oot vahva ja todella aidon oloinen nainen. Olen seuraillut n. vuoden verran sun juttuja ja mun pitää sanoa, että näen sen positiivisuuden kaikesta huolimatta. <3

    Voit lohduttautua sillä, että aikuisilla ihmisillä on yleensä taitoa ottaa kuulemansa vastaan kriittisesti. Toisen asioiden levittäminen kertoo aina enemmän juoruilijasta kuin kohteesta.

    Toivon sulle kaikkea hyvää, olet ihana!

    1. Apua, miten ihanasti sanottu :’) <3

      Kyllä, tuo pitää todella paikkansa. Enkä jaksa stressata muiden ihmisten mielipiteestä. Onneksi olen sen taidon oppinut!

      Kiitos paljon <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *