Odottamaton muutos
Aloitin toukokuun alussa uuden työn. Tiesin alusta alkaen, että sopimukseni olisi määräaikainen. Minun annettiin kuitenkin ymmärtää, että työsopimusta voitaisiin mahdollisesti syksyllä jatkaa.
Aloin kysellä jatkosta varovasti jo noin kuukausi sitten. Silloin ei vielä tiedetty mitään. Itse tiesin, että olin tehnyt työni hyvin ja elättelin toiveita jatkosta.
Viime perjantaina sain sitten kuulla, ettei minua voida palkata pidempään työsuhteeseen. Vitsi, että olin pettynyt.
Viikkojen epätietoisuudesta johtuva stressi ja ahdistus purkautuivat, enkä kyennyt kuin itkemään. Esimies ja pari työkaveria lohduttivat minua. Pian puhkesi migreeni ja minun oli pakko lähteä kesken päivän kotiin, sillä en vaan pystynyt enää jäämään sinne.
En ole koskaan reagoinut niin vahvasti työelämään liittyvään asiaan. Tykkään kyseisestä työstä, saan siitä paljon irti ja rakastan sen tuomia haasteita. Koen olevani hyvä työntekijä. Olisin halunnut jatkaa. Esimieheni mukaan hän ei saanut ylemmältä taholta lupaa palkata minua mm. henkilöstöbudjetin takia.
Jos olisin kesän alussa tiennyt, että työ tulisi olemaan määräaikainen ilman toivoa jatkosta, niin olisin suhtautunut sopimuksen päättymiseen ihan eri tavalla. Sitä olisi osannut odottaa. Olisin varmasti alkanut etsiä uutta työpaikkaa jo paljon aikaisemmassa vaiheessa. Nyt tilanne on se, että olen kahden viikon päästä työtön. Jään aivan tyhjän päälle ja tieto tuli viime tipassa (vaikka toki tiesin, että jatkon mahdollisuus oli pieni.) Olen keräillyt itseäni tässä neljän päivän ajan tiedon saamisen jälkeen ja koittanut miettiä, että mitäs nyt sitten.
Olen hitaasti lämpeävä ja varovainen ihminen, mutta sitten kun ”pääsen sisälle” johonkin asiaan (oli se sitten työ, ihmissuhde tai harrastus), niin sitoudun ja kiinnyn täysillä. Näin kävi tämän työpaikan kohdalla.
Työelämästä väliaikaisesti pois jääminen on äärettömän iso muutos elämässä niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Tämä tulee kaiken lisäksi olemaan muutos, jota en itse toivonut.
Olen käynyt koko tunneskaalan läpi tässä neljän päivän aikana. Päällimmäisenä ovat selkeästi olleet surun ja riittämättömyyden tunteet, mutta toisaalta myös ylpeys sekä kiitollisuus. Olen todella ylpeä itsestäni, sillä opin nopeasti ja pärjäsin ihan älyttömän hyvin aiemmin tuntemattomalla alalla. Moni ihminen on sanonut, että sovin työhön ja olen siinä luontaisesti lahjakas. Olen kiitollinen elämänkokemuksesta sekä ihmissuhteista, joita sain. Sydäntäni lämmittää se, miten moni ihminen on osoittanut minulle myötätuntoa tässä odottamattomassa tilanteessa.
Onneksi on jotain mitä odottaa. Lähdemme viimeisen työpäiväni päättyessä samantien Kreikkaan. Sen jälkeen alan tehdä uusia tulevaisuuden suunnitelmia. Juuri nyt niitä ei ole. Se on toisaalta hyvä, sillä olen tällä hetkellä avoin kaikelle uudelle. Aloitan ihan puhtaalta pöydältä. Katson miten tilanne etenee ja mitä elämä heittää tällä kertaa eteen. Voi olla, että minua varten on tiedossa jopa jotain vielä parempaa.
Onko teillä vastaavia kokemuksia työelämässä?
-Lilli
Kyllä, saman olen kokenut vaikka kuinka monta kertaa nuorena, se v…tutti ja itketti. Tuntui kuin elämä loppuisi siihen. Ei se koskaan loppunut, aina löytyi uusi työpaikka, mutta joka kerran se oli yhtä vaikeaa. Minäkin, kuten sinä, annoin kaikkeni joka kerran…Nyt olen ollut samassa työpaikassa n. 20 vuotta 🙂
Sinä päivänä kun tiedon sain, niin tuntui kyllä maailmanlopulta hetken! Nyt jo vähän parempi fiilis ja toivon, että löydän piakkoin uuden paikan 🙂 nykyään on harvinaisempaa, että ollaan monta vuosikymmentä samassa työpaikassa, mutta toisaalta se olisi kyllä hienoa. Olisi vakaa ja turvallinen olo varmasti 🙂
Voi ei, todella kurjaa ja suoraan sanottuna perseestä koko tilanne! 🙁 Muista, että se ei todellakaan mitenkään johdu susta – oot varmasti hoitanut hommasi niin hyvin kuin mahdollista vain on. Tuossa tilanteessa esimiehen olisi pitänyt viestiä paljon selkeämmin ja paljon aikaisemmin tilanteen todellisesta laadusta. Ei mitään hyvää johtamista ollenkaan!
Uskon, että elämä kyllä tuo sun eteen jotain uutta hyvää. Hieman kliseisesti, ”kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa”. Omassa elämässäni se on aina mennyt niin, vaikka en olisikaan siinä hetkellä heti niin uskonut.
Ihanaa, että sulla tulee just täydelliseen saumaan loma. Koita rentoutua ja unohtaa nämä asiat hetkeksi kokonaan – loman jälkeen on sit taas uutta puhtia miettiä näitä juttuja lisää. <3 Ja muista pyytää esimieheltä kirjallinen työtodistus arvioineen – koska oot hoitanut työsi hyvin, se on kuin käyntikortti sitten taas seuraaviin paikkoihin! 🙂
Kiitos kommentista <3
On kyllä aika perseestä tosiaan tää tilanne ja mun mielestä olis pitänyt tietää aikasemmin tai sitten jättää ne puheet mahdollisesta jatkosta sanomatta.
Uskon todellakin, että jotain uutta on tiedossa, toivottavasti pian. Kyllä asiat aina järjestyy jotenkin! Työtodistuksen ja suosituksen oon pyytänyt juu 🙂
Loma tulee niin oikeaan kohtaan, sitä odotan kovasti <3