Oikeus tunteisiin

Lilies & Life

Nuorena jouduin tukahduttamaan tunteeni. Piti vaan kestää ja olla vahva, ei ollut vaihtoehtoa. Nykyään, aikuisena, niillä tukahdutetuilla tunteilla on tilaa tulla. Ja vaikkei olisikaan, ne tulevat silti. Vuosien ahdistus ja paha olo purkautuvat välillä varoittamatta. 

Herkistyn helposti. Ihan tosi pienistäkin jutuista. Täytän (nykyään) erityisherkän piirteet. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin heikko. Olen henkisesti vahva, mutta erityisherkkä. Ne ominaisuudet eivät sulje toisiaan pois. Olen sitä mieltä, että yhdessä ne ovat vahvuus. 

 

 

Miksi herkkyyttä tai tunteiden näyttämistä pitää hävetä? Usein huonoa päivää tai itkemistä pyydetään anteeksi. Ihan kuin pahan olon purkaminen olisi hyväksyttävää vain kotona peiton alla tai terapeutin vastaanotolla. Muutama päivä sitten itkin töissä. Monta päivää kestänyt ahdistus purkautui ja ihana työkaverini halasi minua. Myöhemmin hän sanoi ettei haittaa yhtään, kyllä täällä saa itkeä. Tuli ihanan ymmärretty ja hyväksytty olo. Hämmentävä kokemus sinänsä, kun on tottunut kasvamaan epävakaassa ja turvattomassa ympäristössä, jossa tunteita ei voinut näyttää. Ei siihen oikein totu aikuisena, että voi kertoa mitä mieltä on ja itkeä, jos siltä tuntuu.

Mulla ei silti loppujen lopuksi nykyäänkään ole ihan kovin montaa ihmistä, jolle voisin itkeä tai purkaa vihaa ilman hämmentynyttä, vähättelevää, välinpitämätöntä tai tuomitsevaa reaktiota. Olen silti kiitollinen niistä ystävistä ja läheisistä, joille tiedän voivani avautua.

Tällä hetkellä tunteita nostaa pintaan kovat odotukset töissä sekä epäselvyys työn jatkosta syksystä eteenpäin, läheisen ihmisen terveydentila, oma terveydentila, jatkuva feeling of missing out töiden takia, häiriköivä naapuri (tästä avauduin pari päivää sitten instastoryssa) sekä se, etten ole ehtinyt panostaa blogiin kesän aikana niin paljon kuin olisin halunnut. Olen päättänyt olla miettimättä näitä asioita liikaa, etteivät ne saa liikaa valtaa. Vaikutan niihin, mihin kykenen ja jaksan, loput asiat menevät kuten niiden on tarkoitus. 

 

 

Olen aiemmin kertonut, että olen pohjimmiltani positiivinen ja elämänmyönteinen ihminen. Vaikean talven jälkeen kevät ja kesä ovat menneet hyvin. Olen ollut iloinen mm. uudesta työpaikasta, kivoista kesäsuunnitelmista, mahtavista blogiyhteistöistä ja ihanista ihmisistä.

Tunteet vain heittelevät välillä laidasta laitaan. On päiviä, jolloin on vaikea nähdä niitä hyviä asioita tai antaa itsestään 100 %. Mutta se on kuitenkin ihan okei. Itselleen pitää sallia myös huonot päivät (vaikka niitä olisi useampi peräkkäin) ja ne negatiiviset tunteet tuomitsematta itseään. Mikään tunne ei ole väärä.

Ei pidä väkisin yrittää olla iloinen jos tekee mieli itkeä tai huutaa. Itselleni henkinen perfektionismi ja tunteiden syrjään työntäminen tekevät ainakin hallaa. On hyvä muistaa, että tunteet, ajatukset ja mielialat ovat kaikki tilapäisiä - varsinkin ne huonot. Jos kuitenkin tuntuu, että elämä on suurimmaksi osaksi vain pelkkää selviytymistä ja huonoja asioita, kannattaa käydä ajatuksia läpi luotettavan ystävän tai ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. 

 

Tästä tuli nyt melko sekava teksti, mutta kuvastaa hyvin mitä mun pään sisällä tapahtuu tällä hetkellä. Ehkä saatte kiinni mun ajatusmaailmasta. 

Muistakaa kuunnella kehoa sekä mieltä ja antaa tunteiden tulla! 

-Lilli 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi hyvä teksti, ei yhtään sekava! Mua ärsyttää kun joka paikassa viljellään ylipositiivisuutta. Negatiivisia tunteita ei voi sivuuttaa, ne pitää käsitellä.

Lilies
Lilies & Life

Kiitos kommentista! Negatiiviset tunteet olisi hyvä käydä läpi, ja sitten pystyy helpommin nauttimaan iloisista asioista :) 

Yhtä sirkusta!

Minäkin jouduin lapsena ja nuorena tukahduttamaan tunteet. Teen sitä usein vieläkin tietyissä tilanteissa. Tunnen olevani myös herkkä, itken helposti, joka paikassa, alkaen lasten kevät- ja joulujuhlista...puhumattakaan rippijuhlista, elokuvista, lapsikohtaloista, kuolemasta...

Lilies
Lilies & Life

Myönnän myös, että helposti yrittää vieläkin tukahduttaa niitä tunteita tietyissä tilanteissa. Oon koittanut opetella siitä pois. Sama juttu, herkistyn melkein mistä vaan!

jjjk (Ei varmistettu)

"Olen henkisesti vahva, mutta erityisherkkä. Ne ominaisuudet eivät sulje toisiaan pois. Olen sitä mieltä, että yhdessä ne ovat vahvuus." <--- tämä! <3

Lilies
Lilies & Life

<3

Ké80 (Ei varmistettu)

Ihan ku meikäläisen mietteitä. Kauheasti ei ole tyyppejä, joille kaiken vois kertoa tai näyttää, mutta onneksi esim.töissä saa tarvittaessa halauksia näytettyään tunteensa. Itsekin olen peruspositiivinen luonteeltani, mutta viimeinen vuosi on ollut sellaista menoa, että pysäytti miettimään, kun työkaveri nauroi, kun viittasin itseeni positiivisena. En ole ollut kovinkaan positiivinen, vaikka iloinen kyllä edelleen silloin tällöin, eihän tätä muuten jaksaisi. Itken ja olen aina itkenyt todella helposti sekä ilosta että surusta ja joskus se on todella kuluttavaa.

Lilies
Lilies & Life

Mukava kuulla että teksti kolahti! Oon myös pohtinut että näkyykö se oma positiivisuus vielä miten paljon ulospäin koettelemusten myötä... Joo pakko sitä iloa on jostain kaivaa, ei muuten jaksaisi! Se on oikeesti kuluttavaa vaikkakin myös helpottavaa kun herkistyy niin pienestä. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Tää oli ihanan virkistävää luettavaa! Tällaisille ajatuksille pitäisi olla enemmänkin tilaa tässä maailmassa, jossa kaikkea vaan hehkutetaan...

Oot ihana. <3

Lilies
Lilies & Life

Kiitos ihanasta kommentista <3 olet myös! <3

Jeera12345 (Ei varmistettu)

Itse olen huomannut, että vasta sitten, kun elämä on tasapainossa ja on onnellinen, kaikki padottu kuona ja murhe tulee esiin ja se pitää surra pois. Sillon, kun elämä on kurjaa ja tapahtuu kaikkea ikävää, pitää vain suoriutua ja painaa ikävät tunteet taka-alalle, selviytyä. Sitten kun elämä hymyilee, on aika puhdistaa kätketyt murheet pois, itkeä ja surra, pahoitella omaa kurjaa kohtaloaan. Koska sillon se vasta on oikeasti turvallista, et uppoa vaan elämä ja läheiset ottavat vastaan.

Lilies
Lilies & Life

Tää on niin totta! Terapeutti sanoi ihan samaa silloin kun kävin hänellä aikanaan. Elämä pitää olla tasaisella ja turvallisella pohjalla, jotta voi käsitellä padotut tunteet. 

Kommentoi