Oman jutun löytämisestä

”Mitäs sä nyt meinaat sitten seuraavaksi?” 

Tätä kysymystä olen kuullut kyllästymiseen asti. Jouduin päättämään tuoreen työsuhteeni vajaa pari viikkoa sitten terveydellisiin syihin vedoten. Sain työterveyslääkäriltä kirjallisen kannanoton työkykyäni koskien, mutta en halunnut jäädä sairauslomalle.

Aluksi ahdisti jäädä taas ”tyhjän päälle”, mutta viime aikoina olen itse asiassa ollut varsin onnellinen nykyisestä tilanteesta. Nyt minulla on aikaa kuntouttaa itseäni. Minulle on varattu aika fysiatrian erikoislääkärille 30.4, jonka kanssa varmasti pohdin mm. työelämään liittyviä asioita sekä oman jutun löytämistä terveyshaasteiden kanssa.

En koe minkäänlaista tarvetta metsästää hampaat irvessä seuraavaa työ- tai opiskelupaikkaa, enkä yhtään mitään muutakaan elämässä. Olen keskittynyt itsetutkiskeluun sekä tekemään asioita, joista tulee hyvä olo. Mieluiten ihmisten kanssa, joiden seurassa on hyvä olla. Olen uskaltanut hieman unelmoida tulevasta kesästä, mutta pyrin elämään päivä kerrallaan.

Tunnistan yleensä sen oman jutun nopeasti. Oli kyseessä sitten uusi työ, uusi kaveri, uusi mahdollinen kumppani, uusi harrastus tai vaikka uusi vaate. Joskus tilanteessa on kuitenkin mukana tekijöitä, jotka luovat haasteita sen tietyn jutun tavoittelemisessa/toteuttamisessa. Aina ei onnistu. Pahinta on se, jos siihen ei pysty itse vaikuttamaan. Esimerkiksi terveysongelmat menevät uuden työsuhteen edelle ja väärä ajoitus voi pilata alkavan parisuhteen.

Toisaalta, tarviiko aina löytää sitä yhtä ainoaa juttua?

Voin tänään pukeutua nahkatakkiin ja rikkinäisiin farkkuihin ja huomenna vaaleanpunaiseen mekkoon. Huomaan, että hakeudun juuri tässä elämäntilanteessa tietynlaisten ystävien seuraan ja jonkin ajan kuluttua saatan viihtyä paremmin ihan erilaisten ihmisten kanssa. Harrastuksista kiinnostaa tänään kirjoittaminen, mutta ensi viikolla vesijuoksu voi olla se juttu. Tunnen tällä hetkellä vetoa aivan erilaisiin miehiin kuin 5 vuotta sitten. En voisi nyt kuvitella haluavani lapsia, mutta mieleni saattaakin muuttua parin vuoden päästä. Ehkä halusin 10 vuotta tehdä asiakaspalvelutöitä, mutta jatkossa haluankin jotain aivan muuta. Tässä vain muutama esimerkki siitä, miten se ”oma juttu”muuttuu.

Mitä jos on useita kiinnostuksen kohteita, monta rautaa tulessa ja antaa itsestään osan moneen asiaan sen sijaan, että keskittyy yhteen asiaan? Pitääkö tehdä yhtä juttua 110 % vai voiko tehdä montaa juttua ns. keskinkertaisella panoksella?

Olen sellainen, että annan itsestäni tosi paljon esimerkiksi uuteen ihmissuhteeseen ja keskityn siihen täysillä. Sen sijaan uskon, että työelämässä tai harrastuksissa voi tehdä montaa juttua yhtä aikaa hieman pienemmällä panoksella – ellei ole selkeää tavoitetta vaikkapa edetä jollain tietyllä uralla. Enkä tarkoita tällä laiskuutta, vaan sitä, että jakaa aikansa ja energiansa monen kiinnostavan projektin kesken. Ihminen voi olla kunnianhimoinen sekä määrätietoinen, vaikka suuntaisi panoksensa moneen asiaan.

Elämänkokemukset ja -tilanteet muokkaavat meitä ihmisinä ja sen myötä myös kiinnostuksen kohteet vaihtelevat, kuten aiemmin totesin. Jokainen kokemus on hyödyllinen ja ohjaa monesti oikeaan suuntaan. Välillä matkan varrella saatamme kuitenkin kadottaa oman sisäisen kompassimme, äänemme ja palomme. Silloin on hyvä pysähtyä ja kuunnella itseään. Palata ajassa taaksepäin ja miettiä, mitkä asiat ovat kiinnostaneet pidempään, omaako jotain erityislahjoja sekä pohtia minkälaisten ihmisten seurassa on aina ollut hyvä olla.

Mietin kiinnostukseni kohteita pidemmältä ajanjaksolta. Olen lapsesta saakka ollut erittäin kiinnostunut muinaisen Egyptin historiasta ja Kreikan mytologiasta. Haaveilin opiskelevani egyptologiksi, mutta se haave jäi vähitellen taka-alalle. Olen tyytynyt lukemaan aiheista, katsomaan dokkareita ja tietty käymään Kreikassa muinaisilla raunioilla. Egyptiin haluan ehdottomasti lähteä niin pian kuin se vaan on mahdollista. Se on sellainen lifelong dream. En kuitenkaan usko, että historiasta tulee ammattiani.

Minussa on myös taiteellinen puoli; tykkään laulaa, piirtää, tanssia ja suunnitella. Olen käynyt kuvataidepainotteisen yläasteen sekä lukion ja opiskellut hieman sisustusalaa. Olen laulellut ties missä ja harrastin aikanaan showtanssia. Näitä asioita en ole kuitenkaan koskaan haaveillut tekeväni ammatikseni. Mutta nyt kun olen sellaisessa tilanteessa, että mietin mitä tekisin jatkossa, on hyvä miettiä voisiko taiteellista puolta hyödyntää ammatinvalintaa ajatellen. Kenties sitä jossain muodossa voisi.

Suurimmaksi kiinnostuksen kohteeksi on vuosien aikana noussut hyvinvointi, terveys ja ihmisten auttaminen. Minua kiinnostaa psykologia, ihmisten ohjaaminen oikeaan paikkaan ja terveysvinkkien antaminen. Olen aidosti kiinnostunut ihmisten ongelmista ja haluaisin tarjota niihin ratkaisuja tai ainakin tukea. Minulle on muodostunut melko vahva ajatus, että haluan tehdä jotain tähän liittyvää jatkossa. On vaan vielä auki se, missä muodossa voisin tätä haavetta toteuttaa. Sitä lähden seuraavaksi selvittelemään.

Uskon, että jos itsellä on yhtään ajatusta siitä mitä haluaa, vetää puoleensa juuri sellaisia asioita ja ihmisiä. Ja myös tekee alitajuisesti sekä tietoisesti valintoja, jotka ohjaavat kyseiseen suuntaan. Vähitellen palaset loksahtelevat kohdilleen.

Jos ei millään löydä omaa paikkaansa, voi luoda oman polkunsa. Mulla alkaa olla sellainen olo, että jos en pian löydä omaa paikkaani, alan kulkea ihan omaa (mutkikasta) polkuani!

Onko teillä ollut pitkään selkeää ajatusta omasta jutusta vai ovatko ajatukset muuttuneet ajan mittaan?

-Lilli