Painoni ei määritä minua

Olen seuraillut #bodypositive-kampanjaa, mutten ole varsinaisesti kirjoittanut aiheesta. Nyt tuli sen aika, sillä aiheesta tuli itselle ajankohtainen. Nyt on kuulkaa niin, että mä olen kyllästynyt painokeskeisyyteen.

 

Vähän pohjustusta; Olen lapsena ja teininä ollut aina hoikka. Vielä lukiossakin käytin suht pienikokoisia vaatteita. 20-vuotiaana jouduin käyttämään masennuslääkkeitä muutaman kuukauden ajan ja mun paino nousi niistä n. 10 kg melko nopeasti. Se oli painon suhteen ensimmäinen kriisin paikka mun elämässä. Seuraavana syksynä mun oikea munasarja poistettiin ja se sekoitti hormonitoiminnan täysin aiheuttaen jälleen parin kilon painonnousun. Sain muutaman kilon pois parin seuraavan vuoden aikana, mutta fyysinen sairastelu vaikeutti liikuntaharrastuksia ja vei jopa työkyvyn joksikin aikaa. 

Nelisen vuotta sitten vaa’an ensimmäinen numero oli 7, mikä oli mulle suuri järkytys. Hyvin pian tajusin sovituskopissa, että mun olisi ostettava vaate, jonka koko alkaa numerolla 4. Olin siihen saakka pitänyt kaikkia koosta 38 ylöspäin isojen tyttöjen vaatteina (i know…). Nykyään tiedän, että 40 on täysin ”normaali” (vihaan sanaa normaali) koko, eikä tarkoita, että henkilö on ylipainoinen.

Olen tässä muutaman vuoden aikana ostanut miettimättä niitä oikean kokoisia eli koon 40 vaatteita, kunnes viime talvena löysin pitkästä aikaa itseni kunnon kriisin keskeltä. Mulle puhkesi fibromyalgia ja paino nousi muutamia kiloja melko nopeasti. Painonnousun aiheutti voimakas nesteen kertyminen joka puolelle kroppaa. Huomasin, ettei edes koon 42 housut menneet enää kiinni ja L-koon paita oli liian tiukka. Mun oli sanoinkuvaamattoman vaikeeta hyväksyä se, että olin kokoa 44/XL. Olin ihan rikki, tunsin epäonnistuneeni elämässä. Miten hyvinvointineuvoja ja hyvinvoinnista kirjoittava bloggaaja voi olla kokoa XL??

No, alkukesästä turvotukseni lähti laskuun ja mahduin jälleen 42-kokoisiin vaatteisiin. Aloitin toukokuussa uudessa työpaikassa ja mulle tilattiin 42-kokoinen työpaita. Kun paita saapui, se ei kuitenkaan mennyt kiinni. Kyseessä on joustamaton, tyköistuva kauluspaita, joka ei siis anna mitään anteeksi. Olin niin nolona, kun mun piti pyytää esimiestä tilaamaan isompi, koon 44-paita. Siinä kävi sitten niin, että paita saapui eikä sekään mennyt kiinni. Toivoin, että olisin voinut vajota maan alle. Jouduin taas sanomaan esimiehelle, että vielä pitäisi tilata isompi paita. Pahinta oli se, että työvaatteita toimittavasta firmasta tuli vastaus, että niin isoa kokoa ei ole heti saatavissa. Voitte kuvitella mun fiilikset.

Uusi, isompi työpaitani ei ollut vieläkään saapunut viime viikon loppuun mennessä ja meillä alkoi työpaikalla juhlavuoden kampanja. Koitin ihan piruuttani päälle aiemmin tilattua työpaitaa, joka oli ollut mulle selkeästi liian pieni kuukausi sitten. Nyt se sopi täydellisesti! Ainoastaan rintojen kohdalta paita on vielä hieman tiukka. Turvotukseni on vähentynyt lymfaterapian ja siihen yhdistetyn kaliumkuurin ansiosta. Myös stressitasoni on ollut yllättävän alhainen, joten korkea kortisoli ei ole omalta osaltaan aiheuttanut niin voimakasta turvotusta. Olin niin fiiliksissä, kun vanha työpaita menikin päälle, eikä tarvinnut tilata isompaa kokoa! Sovin vihdoinkin joukkoon ja edustin vaatetuksenikin puolesta firmaa, jossa olen töissä.

 

bodypositive11.jpg

 

Se ilo ja onni oli kuitenkin nopeasti tuhottu. Seuraavana päivänä menimme viettämään iltaa vanhempieni mökille. Olimme ehtineet olla pari tuntia, kun isäni tokaisi: ”onko sulle taas tullut kiloja lisää, aiaiai…” ja heristi sormea. Olin aivan järkyttynyt ja mietin hetken aikaa kuulinko oikein. Juurihan mahduin vanhaan työpaitaan eli kiloja on kaiketi lähtenyt pari? Hän jatkoi aiheesta puhumista ja tuijotin vain suu auki. Olin loukkaantunut, surullinen, vihainen ja pettynyt. Lamaannuin ihan täysin, en kyennyt muuta kuin tuijottamaan puhelinta. Laitoin siskolleni ja ystävälleni viestiä. Istuin varmaan 15 min kuin patsas, sain liikutettua ainoastaan sormiani kun vastailin viesteihin. 

Viimein muut kysyivät mikä mulla on ja aloin itkeä. Menin sisälle mökkiin yksin. Telkusta sattui tulemaan Cheekin keikka livelähetyksenä ja se vaan piti yllä yliherkkää tilaani. Kului noin vartti ja mökin ovi kävi. Isäni tuli hakemaan jääkaapista jotain ja huikkasi keittiöstä ”sori ny, en tiennyt että se paino johtuu jostain sairauksista”. Poikaystäväni oli kertonut että turvotukseni ja hidastunut aineenvaihduntani johtuvat fibromyalgiasta sekä kohonneesta kortisolista. Äitini oli pakottanut isän pyytämään multa anteeksi. Vastasin isälleni vain: ”kannattaa joskus oikeesti miettiä mitä sanoo, toinen voi loukkaantua pahasti.” Ja se on ihan totta, yhdellä lauseella voi olla erittäin tuhoisat vaikutukset.

Tämä tilanne on vain yksi esimerkki. Olen koko ikäni ollut arvostelun ja valtavien odotusten kohteena paitsi isäni myös toisen sukulaisen toimesta. Mikään ei ole koskaan riittänyt mun kohdalla. Aina arvosteltiin painoa, vaatteita, hiuksia, koulumenestystä, mitä milloinkin. Onko se mikään ihme, että musta kasvoi ylisuorittava perfektionisti, joka ei osaa koskaan olla ylpeä omista saavutuksistaan? 

 

bodypositive22.jpg

 

Reagoin isäni huomautukseen vahvasti, koska olen päättänyt, että mulle ei puhuta enää noin. Se 27 vuotta paskaa riitti, kiitos. Mitä helvetin vaikutusta sillä on kenenkään elämään, vaikka mun paino olisi 50, 70, 90 tai 120 kg? Sillä ei myöskään pitäisi olla merkitystä johtuuko mun paino sairauksista vai ei. Mulla on oikeus päättää kehostani, hiuksistani, vaatteistani, koulutuksestani, työstäni, parisuhteestani ja muusta elämästäni ilman, että kukaan näkee vaivaa -varsinkaan oma isä. Tärkeintä on, että olen itse onnellinen.

Ja olenkin tyytyväinen tällä hetkellä. Olen oppinut vihdoin hyväksymään itseni kokonaan; painoni, ulkonäköni sekä muut ominaisuuteni. Tunnen oloni naisellisemmaksi kuin koskaan ennen. En usko, että olisin onnellisempi esim. 36 kokoisena. Välillä toki toivon, ettei turvotus ja painonheittely olisi niin voimakasta, mutta niihin en pysty ihan hirveesti vaikuttamaan, joten parempi olla miettimättä asiaa. Harrastan liikuntaa jaksamisen sallimissa rajoissa ja pyrin kiinnittämään huomiota siihen, mitä syön ja kuinka usein. Mulla ei kuitenkaan ole enää sitä pakonomaista tarvetta laihduttaa tavoitellakseni pienempää vaatekokoa.

Olen oppinut sen, että vaatekaupasta kannattaa ostaa oikean kokoisia vaatteita eikä ahtaa väkisin päälle sitä pienempää, jonka luulee sopivan. Vaatteiden koko on ainoastaan numero, jota 95 % ihmisistä ei tule koskaan tietämään. Ja mitä merkitystä sillä toisaalta on vaikka kaikki tietäisivätkin? Itsehän käytän tällä hetkellä siitä työpaidasta kokoa 44, jottei se paina selkäni leikattua puolta ja että rintavarustus mahtuu siihen. Muuten mennään 40-42 -kokoisilla vaatteilla ilman mitään kriisiä. Sitä paitsi on hyvä muistaa, että eri valmistajien koot eivät aina ole vertailukelpoisia keskenään. Käytän esimerkiksi itsekin tiettyjen valmistajien S-kokoisia vaatteita ja toisilta ei taas mene edes XL-kokoiset housut kiinni.

 

bodypositive33.jpg

// I was always skinny as a child and as a teenager. I started to gain weight a little bit when I was 20. I had to use antidepressants for a few months and they caused serious weight-gain fast. I wasn’t able to work or exercise that much for a few years, so the weight remained pretty much the same. About three or four years ago I discovered that my weight was 70 kg and I had to buy clothes that were size 40 (EU.) I was shocked at first, but then I finally accepted it.

This spring I was diagnosed with fibromyalgia, probably caused by elevated cortisol levels. The symptoms are very individual. It causes inflammation and swelling, for example. I gained a few pounds. I couldn’t handle the fact that I was now a size XL wellness advisor and wellness blogger. My self-esteem dropped quite a bit.

I started a new job last May. My swelling had subsided a little and I could use size 42 (EU) clothes again. Unfortunately my new work-shirt didn’t fit and they had to order a bigger one (44 EU.) It didn’t fit either and I was so embarrased. Soon I realized that I hadn’t gained more weight but the shape of the shirt was quite unforgivable. I started lymph drainage therapy and taking potassium tablets. I felt slimmer so I tried my work-shirt on again last week and this time it fit! I was so happy, until my father made a comment about my weight a few days ago. I was hurt, but I decided that no-one would ever speak to me like that again. He apologized (or something like that), but it was too little too late since he has critisized me my whole life. Critical words from your family hurt the most.

Now I’m at the point where I’m happy with myself. I’ve accepted all of me and I don’t really care what everyone else think. I don’t feel the need to compulsively lose weight in order to fit in smaller clothes anymore. My well-being and happiness are the most important things at the moment. 

 

Oletteko joutuneet kokemaan arvostelua ulkonäön tai painon suhteen?

Mitä mieltä olette body positive -kampanjasta?

-Lilli

 

P.S. Tiedostan sen, että on itseäni isompia ihmisiä, jotka joutuvat elämään ylipainon kanssa ja taistelemaan siihen liittyviä sairauksia ja monia muita haasteita vastaan. Tarkoitukseni ei ole tällä postauksella ärsyttää tai loukata ketään, vaan tuoda esiin omaan elämääni liittyvää henkilökohtaista kriisiä, jonka olen voittanut. Olen nuoruudessa ollut aina hyvin pienikokoinen, joten vaatii paljon, että pystyn julkisesti sanomaan olevani nykyään kokoa 42.

 

Kommentit (38)
  1. Voi kauheeta melkein itku tuli… 🙁 En voisi koskaan kuvitella, että oma isä sanoisi mitään vastaavaa. Kuten itsekin varmasti tiedät, olet kaunis ja hyvällä tavalla näyttävä nainen (uskon että ymmärrät pointtini)!! Arvostan jälleen miten avaudut henkilökohtaisesta asiasta. Olen kaivannut sun postauksia, kävin viimeksi viikonloppuna katsomassa onko tullut uutta 🙂

    1. Kiitos ihanasta kommentista! <33

  2. En tiennytkään että fibromyalgiaan voi liittyä turvotusta tai aineenvaihdunnan muutoksia! Olisiko sinulla joku lähde tälle tiedolle :)?

    1. Fibromyalgia oireilee laaja-alaisesti ja hyvin yksilöllisesti. Siihen voi liittyä tosiaan myös vatsa-ongelmia ja turvotusta. Mun tapauksessa vuosia koholla ollut kortsoli todennäköisesti laukaisi fibromyalgian ja siitä saakka on nestettä kertynyt ympäri kehoa selkeästi. Oma lääkärini itse ehdotti juuri kipuilun, turvotuksen ja heikkolaatuisen unen perusteella, että aletaan tutkia fibromyalgian mahdollisuutta ja parin lääkärikäynnin jälkeen teki diagnoosin konsultoituaan muita lääkäreitä. Olen itse lukenut aika paljon sairaudesta tässä muutaman kuukauden aikana ja seuraillut omia oireita.

      Esim. näillä sivuilla on kerrottu fibromyalgiasta enemmän:

      https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00016

      http://180degreehealth.com/fibromyalgia-disease-metabolism/
       

      1. Facebookin fibromyalgia-ryhmässä yksi puhutuimmista oireista on turvotus ja painonnousu. Kaikki lääkärit eivät näitä silti myönnä fibron oireiksi.

        1. Tämä! Kuulun myös kyseiseen ryhmään ja olen huomannut saman eli ei ole tuulesta temmattu nämä oireet 😀 Juu, vanhan koulukunnan lääkärit eivät myönnä montaakaan oiretta fibromyalgiaan liittyen tai edes koko sairauden olemassaoloa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *