Painoni ei määritä minua

Olen seuraillut #bodypositive-kampanjaa, mutten ole varsinaisesti kirjoittanut aiheesta. Nyt tuli sen aika, sillä aiheesta tuli itselle ajankohtainen. Nyt on kuulkaa niin, että mä olen kyllästynyt painokeskeisyyteen.

 

Vähän pohjustusta; Olen lapsena ja teininä ollut aina hoikka. Vielä lukiossakin käytin suht pienikokoisia vaatteita. 20-vuotiaana jouduin käyttämään hetken aikaa masennuslääkkeitä ja paino nousi niistä melko nopeasti. Se oli painon suhteen ensimmäinen kriisin paikka mun elämässä.

Seuraavana syksynä minulta poistettiin toinen munasarja, mikä sekoitti hormonitoiminnan täysin aiheuttaen jälleen parin kilon painonnousun. Sain muutaman kilon pois parin seuraavan vuoden aikana, mutta fyysinen sairastelu vaikeutti liikuntaharrastuksia ja vei jopa työkyvyn joksikin aikaa.

Nelisen vuotta sitten vaa’an ensimmäinen numero oli 7, mikä oli mulle suuri järkytys. Hyvin pian tajusin sovituskopissa, että mun olisi ostettava vaate, jonka koko alkaa numerolla 4. Olin siihen saakka pitänyt kaikkia koosta 38 ylöspäin isojen tyttöjen vaatteina (i know…). Nykyään tiedän, että 40 on täysin ”normaali” (vihaan sanaa normaali) koko, eikä tarkoita, että henkilö on ylipainoinen.

Olen tässä muutaman vuoden aikana ostanut miettimättä niitä oikean kokoisia eli koon 40 vaatteita, kunnes viime talvena löysin pitkästä aikaa itseni kunnon kriisin keskeltä. Minulla puhkesi fibromyalgia ja paino nousi muutamia kiloja melko nopeasti.

Painonnousun aiheutti voimakas nesteen kertyminen joka puolelle kroppaa. Huomasin, ettei edes koon 42 housut menneet enää kiinni ja L-koon paita oli liian tiukka. Oli sanoinkuvaamattoman vaikeeta hyväksyä se, että olin kokoa 44/XL. Olin ihan rikki, tunsin epäonnistuneeni elämässä. Miten hyvinvointineuvoja ja hyvinvoinnista kirjoittava bloggaaja voi olla kokoa XL?

Alkukesästä turvotukseni lähti laskuun ja mahduin jälleen 42-kokoisiin vaatteisiin. Aloitin toukokuussa uudessa työpaikassa ja minulle tilattiin 42-kokoinen työpaita. Kun paita saapui, se ei kuitenkaan mennyt kiinni. Kyseessä on joustamaton, tyköistuva kauluspaita, joka ei siis anna mitään anteeksi. Olin niin nolona, kun mun piti pyytää esimiestä tilaamaan isompi, koon 44-paita.

Uusi, isompi työpaitani ei ollut vieläkään saapunut viime viikon loppuun mennessä ja meillä alkoi työpaikalla juhlavuoden kampanja. Koitin ihan piruuttani päälle aiemmin tilattua työpaitaa, joka oli ollut mulle selkeästi liian pieni kuukausi sitten. Nyt se sopi täydellisesti! Ainoastaan rintojen kohdalta paita on vielä hieman tiukka. Turvotukseni on vähentynyt lymfaterapian ja siihen yhdistetyn kaliumkuurin ansiosta. Myös stressitasoni on ollut yllättävän alhainen, joten korkea kortisoli ei ole omalta osaltaan aiheuttanut niin voimakasta turvotusta. Olin niin fiiliksissä, kun vanha työpaita menikin päälle!

 

bodypositive11.jpg

 

Se ilo ja onni oli kuitenkin nopeasti tuhottu. Seuraavana päivänä eräs perheenjäseneni tokaisi: ”onko sulle taas tullut kiloja lisää, aiaiai…” Olin aivan järkyttynyt ja mietin hetken aikaa kuulinko oikein. Juurihan mahduin vanhaan työpaitaan eli kiloja on kaiketi lähtenyt pari?

Hän jatkoi aiheesta puhumista ja tuijotin vain suu auki. Olin loukkaantunut, surullinen, vihainen ja pettynyt. Lamaannuin ihan täysin, en kyennyt muuta kuin tuijottamaan puhelinta. Laitoin ystävälleni viestiä. Istuin varmaan 15 min kuin patsas, sain liikutettua ainoastaan sormiani kun vastailin viesteihin.

Viimein muut kysyivät olenko kunnossa ja aloin itkeä. Menin sisälle mökkiin yksin. Telkusta sattui tulemaan Cheekin keikka livelähetyksenä ja se vaan piti yllä yliherkkää tilaani.

Kului noin vartti, kunnes tämä kommentin sanonut henkilö tuli huikkaamaan ”sori ny, en tiennyt että se paino johtuu jostain sairauksista”. Äitini oli kertonut, että turvotukseni ja hidastunut aineenvaihduntani johtuvat fibromyalgiasta sekä kohonneesta kortisolista. Vaikka painonnousuni olisi johtunut mistä tahansa, ei hänellä ole sitä oikeus kommentoida. 

Tämä tilanne on vain yksi esimerkki. Olen koko ikäni ollut arvostelun ja valtavien odotusten kohteena. Koen, ettei mikään  ole koskaan riittänyt. Onko se mikään ihme, että minusta kasvoi ylisuorittava perfektionisti, joka ei osaa koskaan olla ylpeä omista saavutuksistaan?

 

bodypositive22.jpg

 

Reagoin tähän edellä kerrottuun kommenttiin painosta vahvasti, koska olen päättänyt, ettei minulle puhuta enää noin. Se 27 vuotta riitti, kiitos.

Mitä vaikutusta sillä on kenenkään elämään, vaikka painoni olisi 50, 70, 90 tai 120 kg? Sillä ei myöskään pitäisi olla merkitystä johtuuko paino sairauksista vai ei.

Minulla on oikeus päättää kehostani, hiuksistani, vaatteistani, koulutuksestani, työstäni, parisuhteestani ja muusta elämästäni ilman, että kukaan näkee vaivaa. Tärkeintä on, että olen itse onnellinen. Ja olenkin tyytyväinen tällä hetkellä.

Olen oppinut vihdoin hyväksymään itseni kokonaan; painoni, ulkonäköni sekä muut ominaisuuteni. Tunnen oloni naisellisemmaksi kuin koskaan ennen. En usko, että olisin onnellisempi esim. 36 kokoisena. Välillä toki toivon, ettei turvotus ja painonheittely olisi niin voimakasta, mutta niihin en pysty ihan hirveesti vaikuttamaan, joten parempi olla miettimättä asiaa. Harrastan liikuntaa jaksamisen sallimissa rajoissa ja pyrin kiinnittämään huomiota siihen, mitä syön ja kuinka usein. Pakonomaista tarvetta laihduttaa tavoitellakseni pienempää vaatekokoa minulla ei kuitenkaan ole. 

Olen oppinut sen, että vaatekaupasta kannattaa ostaa oikean kokoisia vaatteita eikä ahtaa väkisin päälle sitä pienempää, jonka luulee sopivan. Vaatteiden koko on ainoastaan numero, jota 95 % ihmisistä ei tule koskaan tietämään. Ja mitä merkitystä sillä toisaalta on vaikka kaikki tietäisivätkin? Itse käytän tällä hetkellä 40-42 -kokoisia vaatteita ilman mitään kriisiä. Sitä paitsi on hyvä muistaa, että eri valmistajien koot eivät aina ole vertailukelpoisia keskenään. Käytän esimerkiksi itsekin tiettyjen valmistajien S-kokoisia vaatteita ja toisilta ei taas mene edes XL-kokoiset housut kiinni.

 

bodypositive33.jpg

 

Oletteko joutuneet kokemaan arvostelua ulkonäön tai painon suhteen?

Mitä mieltä olette body positive -kampanjasta?

-Lilli

 

P.S. Tiedostan sen, että on itseäni isompia ihmisiä, jotka joutuvat elämään ylipainon kanssa ja taistelemaan siihen liittyviä sairauksia ja monia muita haasteita vastaan. Tarkoitukseni ei ole tällä postauksella ärsyttää tai loukata ketään, vaan tuoda esiin omaan elämääni liittyvää henkilökohtaista kriisiä, jonka olen voittanut. Olen nuoruudessa ollut aina hyvin pienikokoinen, joten vaatii paljon, että pystyn julkisesti sanomaan olevani nykyään kokoa 42.

Kommentit (38)
  1. Voi kauheeta melkein itku tuli… 🙁 En voisi koskaan kuvitella, että oma isä sanoisi mitään vastaavaa. Kuten itsekin varmasti tiedät, olet kaunis ja hyvällä tavalla näyttävä nainen (uskon että ymmärrät pointtini)!! Arvostan jälleen miten avaudut henkilökohtaisesta asiasta. Olen kaivannut sun postauksia, kävin viimeksi viikonloppuna katsomassa onko tullut uutta 🙂

    1. Kiitos ihanasta kommentista! <33

  2. En tiennytkään että fibromyalgiaan voi liittyä turvotusta tai aineenvaihdunnan muutoksia! Olisiko sinulla joku lähde tälle tiedolle :)?

    1. Fibromyalgia oireilee laaja-alaisesti ja hyvin yksilöllisesti. Siihen voi liittyä tosiaan myös vatsa-ongelmia ja turvotusta. Mun tapauksessa vuosia koholla ollut kortsoli todennäköisesti laukaisi fibromyalgian ja siitä saakka on nestettä kertynyt ympäri kehoa selkeästi. Oma lääkärini itse ehdotti juuri kipuilun, turvotuksen ja heikkolaatuisen unen perusteella, että aletaan tutkia fibromyalgian mahdollisuutta ja parin lääkärikäynnin jälkeen teki diagnoosin konsultoituaan muita lääkäreitä. Olen itse lukenut aika paljon sairaudesta tässä muutaman kuukauden aikana ja seuraillut omia oireita.

      Esim. näillä sivuilla on kerrottu fibromyalgiasta enemmän:

      https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00016

      http://180degreehealth.com/fibromyalgia-disease-metabolism/
       

      1. Facebookin fibromyalgia-ryhmässä yksi puhutuimmista oireista on turvotus ja painonnousu. Kaikki lääkärit eivät näitä silti myönnä fibron oireiksi.

        1. Tämä! Kuulun myös kyseiseen ryhmään ja olen huomannut saman eli ei ole tuulesta temmattu nämä oireet 😀 Juu, vanhan koulukunnan lääkärit eivät myönnä montaakaan oiretta fibromyalgiaan liittyen tai edes koko sairauden olemassaoloa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *