Parannuksia

Lilies & Life

Tämä taisi olla ensimmäinen vuodenvaihde, jolloin en tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia. Toki mietin itsekseni mitä voisin tulevana vuonna tehdä paremmin, mutten kirjottanut niitä ylös tai sanonut ääneen kenellekään, enkä ottanut niistä mitään paineita. Nyt on päässyt käymään niin, että olen alitajuisesti/vahingossa/huomaamattani parantanut tiettyjä tapojani! 

 

Myöhästely

Huonoja tapoja miettiessäni tulee ensimmäiseksi mieleen myöhästelyni. Mulla on aina ollut vaikeuksia olla ajoissa, ihan aina. Useimmiten syynä on ollut yksinkertaisesti se, etten pääse sängystä ylös ajoissa, varsinkin jos takana on painajaisten/kipujen täyteinen tai muuten huonosti nukuttu yö. Tämä on melko inhimillistä. Olen siitä ihmeellinen, että saan lähes poikkeuksetta unta kun päivä alkaa sarastaa, valoisaan aikaan. Siinä on vaan se ongelma, että yleensä puoleenpäivään tai pidempään nukkuminen ei ole mahdollista (eikä terveellistä).

En mielelläni jätä aamiaista väliin vaikka olisi kiire, joten olen melkeinpä mieluummin hieman myöhässä kuin nälkäinen aamuisin.

Sitten nämä pinnallisemmat syyt, jotka olivat ajankohtaisempia kun olin nuorempi, yläaste- ja lukioiässä: en löytänyt mitään päällepantavaa, naamassa oli epäpuhtauksia, joiden peittämiseen meni aikaa tai sitten bad hair day.

Yläaste- ja lukioajat olivat tosi kaoottisia. Lyhyet seurustelusuhteet ja muuttuvat kaverisuhteet veivät opiskelua enemmän huomiotani. Silti halusin olla hyvä koulussa ja minulta myös vaadittiin sitä kotona. Koulu kyllä oikeesti kiinnosti, mutta aika ei riittänyt kaikkeen. Koulutehtävät, esseet ja tunteihin valmistautuminen jäivät usein viime tippaan, monesti ihan kouluaamuun. Se oli yksi myöhästymisen syy. 

Mikä sitten on syy myöhästelyyn nykyään? Tänä päivänä pystyn lähtemään ovesta ulos ilman meikkiä ja tarvittaessa kotivaatteissa, mutten tosiaan ilman sitä aamupalaa (paitsi vesijuoksemaan.) Olen tullut siihen lopputulokseen, että myöhästely on vain tapa. Vanhasta tottumuksesta en osaa lähteä ajoissa. Keksin jotain olematonta tekemistä, kun ajattelen, ettei vielä tarvitse lähteä. En tiedä montako kertaa olen ollut töissä neljää minuuttia vaille 9 avaamassa liikettä, lounastapaamisesta 5 min myöhässä, leffateatterin edessä etsimässä parkkipaikkaa minuuttia ennen näytöksen alkua tai astunut fysioterapeutin huoneeseen minuutilleen aikani alettua. 

...vaan ei enää! Viimeisten viikkojen aikana olen löytänyt itseni monesti niinkin erikoisesta tilanteesta, että minä odotan toista henkilöä. Olen ollut ravintolan edessä 5 min ennen kaveria ja fysioterapiassa sekä tärkeässä tapaamisessa 10 min ennen aikaani. Paras oli se, kun kävin hiljattain kasvohoidossa ja olin paikalla niin ajoissa, että jouduin odottamaan rappukäytävässä (kauneuskeskus on kerrostaloasunnossa) :D 

Luulen, että pitkä sairausloma (jolla olen ollut marraskuusta lähtien) tuli tarpeeseen siinäkin mielessä, että kiire loppui ja olen pystynyt priorisoimaan menoja. Nyt mulla on todella ollut sitä aikaa tehdä omia juttuja, nukkua ja ihan vaan olla. Kun sellaista on riittävästi, tuntuu hyvältä, kun joku välillä odottaa sua johonkin tiettyyn aikaan. On ollut mahtavaa huomata ihmisten positiiviset (ja tuttujen yllättyneet) reaktiot minun ollessa ajoissa paikalla. Haluan tehdä ajoissa olemisesta uuden tavan - satunnaiset, inhimilliset virheet sallittakoon - ja näyttää ihmisille, että arvostan heitä sen verran, että olen ajoissa tapaamassa heitä. 

 

 

Säännöllinen liikunta

Muutama kuukausi meni niin, että liikunta oli hyvin epäsäännöllistä ja viimeisenä tehtävälistalla. Nyt olen saanut uutta virtaa ja löytänyt jälleen liikunnan ilot ja hyödyt! Pyrin harrastamaan liikuntaa monipuolisesti 2-4 kertaa viikossa. Olen myös lähiaikoina kävellyt autoilemisen sijaan useammin. Yksi tärkeä osa liikkumista on lihashuolto, jossa olen kunnostautunut: venyttely, lihaskalvojen rullaus, hieronta, sauna, kylmäpussi sekä tarvittava ravinto lihaksille!

 

Kasvikset

Pyrin jokaisella aterialla syömään kasviksia joko salaatin, smoothien, viherjuoman, tuorepuristetun mehun tai jälkkärihedelmän muodossa. Olen alkanut tutustua paremmin 100% kasvisruokiin ja pyrkinyt pitämään lihattomia päiviä. 

 

 

Lankaus

Pienillä asioilla on merkitystä! Olen koko ikäni pessyt hampaat vähintään 2 kertaa päivässä ja käyttänyt usein suuvettä, mutta lankaamisen aloitin vasta käytyäni suuhygienistillä n. puoli vuotta sitten (uskomatonta kyllä!). Nyt olen ihan koukussa siihen. Lankaan hampaat 1-2 kertaa päivässä, joskus kolmekin. Rakastan sitä puhtauden tunnetta! En osaa enää kuvitella elämää ilman hampaiden lankausta :D

 

Ei

Tämä kohta eroaa hieman aiemmista syvällisyydellään, ja saattaakin jopa olla merkittävin. Olen opetellut sanomaan useammin EI.  Täällä kerroin, että olen yliempaattinen ja autan ihmisiä oman hyvinvointini kustannuksella. Olen psykoterapian (joka päättyi n. vuosi sitten) myötä uskaltanut pitää omia puoliani yhä enemmän. Olen jatkanut samalla linjalla terapian jälkeen, silläkin uhalla, että se vaikuttaa ihmissuhteisiini (vaikka sen ei siis pitäisi.) En ole kuitenkaan täysin päässyt syyllisyyden tunteesta, joka kieltäytymisestä seuraa, mutta huomattavaa edistystä on tapahtunut. Ylikiltteydestä pois oppiminen on pitkä ja vaikea prosessi. 

 

// I didn't make any New Year's resolutions, but I just realized that I've broken some bad habits recently and replaced them with better ones. This has happened almost unintentionally and subconsciously!

I guess my new and improved habits like being on time rather than late and exercising more regularly have got a lot to do with my long sick leave. I haven't been in hurry all the time like before and I've had time to sleep long, relax and do what I want when I want. When you have enough of that, it feels nice (and not distressing) to know someone expects you to be somewhere at certain time.

I've also added a lot of vegetables and fruit to my diet and now I floss my teeth several times per day.

Perhaps the most significant improvement in my life is the fact that I've learnt to put myself first and to say NO more often. I've been too kind and selfless for too long. It is a long journey to become selfish in a healthy way, though.   

 

Tässä ei todellakaan ollut kaikki huonot tapani. Vielä on monissa parantamisen varaa, joten jää mahdollisuus toiselle samanlaiselle postaukselle.

Kerro jotain sun huonoja tapoja, jotka haluaisit parantaa!

-Lilies

Kommentit

Yhtä sirkusta!

Sä muutut yhä enemmän mun mieleiseksi!! :D. Nimittäin en voi sietää odottamista, en koskaan, en missään. Itse olen aina ajoissa. Ihan aina. Olen paikalla 5-15 min aikaisemmin kuin pitäisi riippuen matkan pituudesta. Palaverihuoneessa olen 5 min. Aikaisemmin. Eri kaupungissa, siellä saatan kyllä olla jopa 30 min aikaisemmin (että varmasti en myöhästy). Tapaaminen kaupungilla, istun 15 min. Aikaisemmin jo siellä ja sitten joudun aina odottomaan, jota siis vihaan :D
Kun menin eka treffeille poikakaverini kanssa ja olin paikalla 10 min aikaisemmin. Niin oli poikaystävänikin. Vihille mennessä olimme liian aikaisin paikalla. Siitä lähtien olemme aina olleet paikalla liian aikaisessa, yhdessä. Jos löytää samanlaisen, on siitä pidettävä kiinni! Nyt vihaamme yhdessä odottamista :D. Olemme vihanneet jo vuosikymmeniä <3

Tuo hampaiden puhdistaminen on minunkin intohimoinen harrastus!!!

Lilies
Lilies & Life

Haha, ihanasti sanottu :D Eikä miten suloista että olitte ensitreffeillä ja naimisiin mennessäkin molemmat liian ajoissa paikalla! :D <3 Yritän todella jatkossakin olla itse aina ajoissa paikalla, on se niin paljon mukavampaa kuin juosta hengästyneenä viime tipassa tapaamiseen!

Saaranen__ (Ei varmistettu)

Siis miten onnistuit opettelemaan myöhästelystä pois, kerro!! :D Se on mun pahin tapa. Ja kynsien pureskelu toinen...

Lilies
Lilies & Life

Mä en tiedä... :D Oon vaan opetellut lähtemään aikasemmin, etten venytä lähtöä viime tippaan. Yksi hyvä on pyytää jotain toista henkilöä siirtämään asunnon ja puhelimen kellot muutama minuutti eteenpäin :D mulla on toiminut ihan sekin et siirsin itse (vaikka tiedän että ne on siirretty :'D). 

Mulla on sellainen ystävä, joka söi kynsiään aika radikaalisti. Hänellä auttoi kynsien lakkaaminen! Ja varmaan joku toinen stressinpurkukeino kannattaa etsiä :) 

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Mulla on sama tuo ylikiltteys - pikkuhiljaa oon oppinut sanomaan ”ei”. Ylikiltteys vie ihan hirveästi omia voimavaroja, sen olen todennut ja en halua että niin on. Pitää olla välillä itsekäs ja ajatella omaa napaansa, kaikenlaisiin kissanristiäisiin ei ole pakko suostua, jos todella sitä ei halua.
Pääasia, että on tiedostanut oman herkän luonteen ja yrittää päästä liiasta kiltteydestä eroon. Kyllä se ajan kanssa, uskon. :)
xx

Lilies
Lilies & Life

Se todellakin vie voimavaroja hirveästi! Sitä ei voi muuttaa mitä ei tiedosta/myönnä. Silloin on tosiaan kaikki mahdollisuudet muuttua, kun tiedostaa ylikiltteyden :) pikkuhiljaa...

sharks
by a mile

Mulle on käynyt vähän toisin päin, en koskaan ennen ollut myöhässä mistään, mutta nykyisin on vaikea lähteä ulos ovesta ajoissa! :D Kipitän lähes juosten töihin joka kerta. Pitäis ottaa itseäni niskasta kiinni.

Mulla on toi ihan sama, että jos on unettomuutta niin saan helpommin unen päästä kiinni kun alkaa valostua. Ihan kummallista.

Lilies
Lilies & Life

Ai, voi vitsi! Myöhästely on kyllä sellanen tapa et siihen jää kiinni jos alkaa lipsua :D

Meillä toimii keho jotenki ihan omalla kummallisella tavalla ilmeisesti :D 

Kommentoi