Tavallinen eli täydellinen elämä

lilies blogi

Välivuonna-blogin Anna lähestyi minua ja muutamia muita bloggaajia Instagramissa hiljattain. Hän kyseli kiinnostaisiko minua lähteä kirjoittamaan ajatuksia täydellisen elämän tai onnellisuuden tavoittelemisesta, sosiaalisen median vaikutuksesta ja tavallisesta elämästä. Ajatuksena siis vähentää sosiaalisen median tuomaa painetta näiden asioiden suhteen.

Halusin ottaa osaa tähän ”kampanjaan”, koska olen miettinyt samoja asioita itsekin ja kirjoitellut niistä blogiin aiemmin.

Olen oppinut nauttimaan tavallisesta arjesta, jota elämäni pääasiassa on tällä hetkellä. Käyn töissä arkisin 8-16 ja vapaa-ajalla teen kotitöitä, tapaan ystäviä sekä sukulaisia ja liikun. Rutiinit sopivat minulle. Viikonloput ovat aina vapaat. Ne pyrin käyttämään rentoutumiseen ja palautumiseen sekä kaikkeen kivaan tekemiseen. En (enää) kaipaa jännitystä ja vaarallisia tilanteita, juhlia joka viikonloppu tai täyttä kalenteria. Voin rehellisesti sanoa, että minulle elämä on juuri nyt melko täydellistä.

Tämän kaiken ohella kirjoittelen blogia – säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä onkin yksi minua stressannut asia, nimittäin postaustahti. Olen kuitenkin päättänyt tietoisesti vähentää paineita sen suhteen. Olen huomannut, ettei väkisin synny koskaan mitään hyvää. Kirjoitan vain silloin, kun minulla oikeasti on jotakin sanottavaa tai sovittu yhteistyö ja ennen kaikkea aikaa sekä energiaa. Välillä tykkään jakaa ihan sitä tavallista arkea kevyempien postausten muodossa.

  lilies blogi

Katselen mielelläni somessa ammattimaisia, käsiteltyjä kuvia, koska ne inspiroivat. Samalla ne kuitenkin ahdistavat tietyllä tavalla ja lisäävät paineita. Tästä syystä haluan myös nähdä aivan tavallisia, puhelimella otettuja, muokkaamattomia kuvia. Aitoa elämää. Niissä on aivan eri tavalla samaistumispintaa. On helpottavaa nähdä, että muillakin on tummat silmänaluset, sotkuinen koti, lounaaksi makaronilaatikkoa tai koti-ilta lauantaina.

Täytyy myöntää, että käytän Instagramin feedissä ja blogissa nykyään pääasiassa valokuvaajaystäväni tai toisen ystäväni järkkärillä ottamia kuvia. Ostin uuden minijärkkärin itselleni pari kuukautta sitten. Pidän laadukkaita kuvia kauniina ja olen perfektionisti (tietyissä asioissa).

Someen tulee julkaistua mieluummin kuva salaattiannoksesta kuin pizzasta tai viinilasista kuin pussikaljasta. Selfieistä tulee valittua se, jossa on paras kuvakulma ja valo. Enpä ole koskaan tainnut julkaista itsestäni täysin meikitöntä kuvaa kotivaatteissa perjantai-iltana. Mieluummin sitä julkaisee kuvan illanvietosta laittautuneena ystävien kanssa.

Mutta.

Feedini ei kuitenkaan ole täydellinen, hiottu tai liian mietitty. En ole esimerkiksi ostanut mitään bloggaaja-presettiä Lightroomiin. Otan myös paljon kuvia puhelimella. Arkisemmat kuvat päätyvät lähinnä Instagram Storiesiin, jossa jaankin sitä ”aitoa” elämää, mutta silloin tällöin myös feediini. Kissani IG-tilillä on sen sijaan paljon puhelinkuvia, jopa huonolaatuisia, jos Manun ilme on hauska.

Blogissa itse asiassa edellisen postaukseni kuvat ovat kaikki puhelimella otettuja tilannekuvia. Tämänkin postauksen kuvat ovat hetken mielijohteesta napattuja puhelinkuvia.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että olen viime aikoina lakannut seuraamasta joitakin liian täydellisiä, ahdistusta lisääviä tilejä IG:ssä. Tällaisia ovat mm. mallit, fitnessharrastajat, sisustajat tai vaikuttajat, joiden feedit näyttävät kaikki samalta. Sen sijaan  seuraan  jatkuvasti enemmän ja enemmän tilejä, joiden käyttäjät jakavat rehellisiä, aitoja kuvia – monesti kehopositiivisuuteen liittyen. On selluliittia, vatsamakkaroita, kaksoisleukoja ja arpia. Lapsia ja kaaosta. Kissoja ja kaaosta (aina pitää seurata kissoja 😍).

Olen kirjoittanut kehopositiivisuudesta itsekin ja lisännyt aiheeseen liittyen kuvia Instagramiin. En ole läheskään nollakokoinen ja skolioosini on vaikuttanut minä-kuvaani ja itsetuntooni. Olen kuitenkin itsevarmempi tällä hetkellä kuin milloinkaan aiemmin. Tunnen oloni naiselliseksi ja seksikkääksi. Olen hyväksynyt ”virheeni” osana minua.

En ole koskaan laihduttanut. Omistan vaa’an, mutta olen käynyt sillä 1-2 kertaa tänä vuonna. Se ei silti tarkoita, etten olisi kiinnostunut hyvinvoinnistani, söisin ihan mitä tahansa tai makaisin kaikki illat sohvalla.

Olen joskus aikoinaan ollut aivan liian laiha ja laittanut ylös kaikki kalorit ja ravinto-arvot syömistäni ruuista. Miten onneton silloin olinkaan. Kehonkuvani oli aivan järkyttävän huono ja vääristynyt tuolloin. En halua enää koskaan palata siihen.

Olen läpi elämäni kokenut arvostelua läheisten ihmisten tahoilta liittyen ulkonäkööni ja varsinkin painooni. Olen vasta hiljattain sisäistänyt kunnolla sen, ettei tämä ole hyväksyttävää. Kenelläkään ei ole oikeus kommentoida toisen painoa, on se sitten noussut tai laskenut. En voi sietää painokeskeistä ajattelumallia. Tämä on varmasti syy, miksi seurattavieni lista IG:ssä on hieman muokkautunut.

LUE MYÖS:

Painoni ei määritä minua

Itsevarmuus ja pukeutuminen

Hyvien alusvaatteiden merkitys

Lempiasiat ulkonäössäni

 karhuluoto

Instagramista vielä sen verran, etten kuulu siellä mihinkään vaikuttajarinkiin tai kommentointiryhmään, vaikka kutsuja välillä Directiin tuleekin (kaiken muun hämmentävän ehdottelun lisäksi.) Se on mielestäni harhaanjohtavaa toimintaa (varsinkin yhteistyökumppaneita kohtaan) ja ensinnäkin todella läpinäkyvää.

Kommentoin itse jonkun kuvaa vain, jos kuvassa on jotakin kommentoimisen arvoista. En seuraa ketään siinä toivossa, että joku seuraisi takaisin. En ole lukenut vinkkejä Instagramin algoritmin huijaamiseksi, vaikka välillä tuntuu, että se olisi fiksua 😅

On nimittäin jännä ilmiö, että blogillani on monta kertaa enemmän lukijoita kuin Instagramissa seuraajia. Blogiin tosin päädytään pääasiassa Googlen haun kautta, eivätkä kaikki lukijat käytä Instagramia tai ole huomanneet tai halunneet seurata siellä.

 

Postauksesta saattoi tulla hieman sekavaa ajatusvirtaa, mutta ainakin tämä on sitä aitoa! Pointti oli se, että minulle tavallinen elämä on täydellistä kaikkine haasteineen. Ja pyrin jakamaan sitä enemmän myös someen.

Jos haluat jakaa ajatuksia aiheesta:  Hashtagilla #tavallinen ja otsikon alkua ”Tavallinen – ” käyttämällä voit kirjoittaa aiheesta blogissasi. Instagramissa voit jakaa ajatuksiasi hashtagilla #tavallinenlily.

-Lilli

 

FOLLOW:  FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (9)
  1. vilhelmiina hellstén
    29.7.2020, 10:20

    Teksti täynnä asiaa, samaistun näihin ”tavallisiin ajatuksiin” sun kanssa Lilli! ❤️

    1. Kiitos, ihana kuulla! 🥰

  2. Mä poistin jossain kohtaa kanssa tiettyjä ihmisiä instan seuratuista. Saatan käydä kurkkaamassa heidän juttujaan, mutten halua seurata heitä.
    Jatkuvat yhteistyöt ovat yksi syy seuraamattomuuteen. Täydellisiä kuvia ja aina jonkun kanssa yhteistyössä. Tuli sellainen olo, että tässä ei ole mitään aitoa.

    Mä rakastan seurata just niitä ihmisiä, jotka näyttävät kaaosta, tai lapset höpisee taustalla. Ihmisiä jotka jakavat kyllä kivoja ja kauniita kuvia, mutta joiden feedin ilme ei ole yhtä ja samaa. Toki yhtenäinen värimaailma näyttää kivalta, mutta samalla siitä tulee jotenkin plääh olo. Mun oma feedini on sekalainen ja välillä oon miettinyt pitäisikö asialla tehdä jotain, mutta oon päättänyt olla ottamatta paineita. Niin blogissa kuin somessa yleensä. Teen niitä niinkuin tykkään ja ne seuraa jotka tykkää. Elämässä lienee tärkeämpiäkin asioita kuin seuraajamäärät. 😛

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/07/28/maalaislapsista-kaupunkilaisiksi/

    1. Ymmärrän hyvin. Jos jokainen kuva on yhteistyö ja/tai liian mietitty tai lavastettu, niin ei tunnu kovin aidolta.

      Tykkään seurata varsinkin muiden stooreja, joissa on sitä arkielämää. Pitäisi itsekin jakaa enemmän sitä kaunistelematonta arkea.

      Joo siis todellakin on tärkeämpiä asioita elämässä kuin seuraajamäärät!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *