They got my back until the end

Lilies & Life

Vuoden lopussa alkaa aina käydä mielessään läpi kulunutta vuotta. Ei pelkästään omaa, vaan myös lähipiirin. Millainen vuosi ystävilläni on ollut? Elämässäni on ollut niin paljon hetkiä, joista en olisi selvinnyt ilman ystäviäni, että he ansaitsevat oman postauksen. Olen sivunnut ystävyys-aihetta ennen muutamassa vanhassa postauksessa, mutta en ole koskaan kirjoittanut postausta pelkästään ystävistäni.

 

 

Ystävät ovat minulle kuin perheenjäseniä. Jos tiedän, että joku heistä kärsii, olen myös ahdistunut. Jos jollekin tapahtuu hyvää, olen onnellinen. Vaikka en olisi nähnyt jotain heistä pitkään aikaan, on hän ajatuksissani.

Olen saanut pitää samat rakkaat ystävät kuin viime vuonnakin tähän aikaan ja saanut jopa pari lisää. Olen tuntenut suurimman osan ystävistäni vähintään 10 vuotta, sillä uusien ihmisten lähelle päästäminen on lievästi sanottuna haasteellista. Itsesuojeluvaistoni on ylivirittynyt ja luottamuksen rakentaminen kanssani on äärimmäisen hidasta. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin muodostanut uusia syviä ystävyyssuhteita, minkä luulin olevan mahdotonta aikuisiällä. Tiedän melko nopeasti, onko uusi kohtaamani tuttavuus sellainen persoona, jonka kanssa haluaisin edes yrittää rakentaa syvällisempää suhdetta. 

 

 

Vuoden lopussa olen saanut ihania uutisia kahdelta ystävältäni. Niistä tulee itsellekin niin hyvä mieli ja olen innoissani heidän puolestaan. 

Parilla ystävälläni on tällä hetkellä melko tasainen elämä ja kaikki asiat ovat hyvin, arjen haasteita lukuunottamatta. Myös se on mukava kuulla.

Sitten on yksi, jota koetellaan enemmän kuin on inhimillistä. Halusin jotenkin piristää häntä, joten lähetin yllätyspaketin jouluksi. Toivottavasti se kertoo, että hän on ajatuksissani.

Yksi ystäväni on varsinainen maailmanmatkaaja, joka asuu tälläkin hetkellä toisella puolella maapalloa. Vaikka emme ole nähneet vuoteen, mietin häntä usein. Kun radiossa soi Rihanna, tulee mieleen kaikki ne vaahtobileet, joissa käytiin vajaa 10 vuotta sitten.

Tapasin ennen joulua pitkäaikaisimman ystäväni. Meidän keskustelumme ajautuvat aina syvällisiksi. Hän sanoi jotain, mihin en osannut reagoida silloin, mikä merkitsi valtavasti. Hän sanoi, että olen hänen idolinsa, sillä vaikka olen kärsinyt henkisesti ja fyysisesti paljon, tulen aina hymyillen vastaan. Häkellyin tuosta kohteliaisuudesta. Se oli niin ihanasti sanottu, että ihan sydämestä otti. Sama henkilö on 10 vuotta sitten sanonut voivansa luottaa minuun kuin kiveen (:D <3)

Lähiaikoina olen saanut myös kuulla, että olisin hyvä äiti, jos koskaan hankkisin lapsia. Se oli valtava kohteliaisuus - varsinkin henkilöltä, joka tietää minusta enemmän kuin kukaan muu; hyvät sekä huonot ominaisuudet. En tosiaan vaan osaa vastata henkilökohtaisiin kohteliaisuuksiin niissä tilanteissa, mutta muistan nuo sanat aina!

Sanojen lisäksi en koskaan unohda tekoja. Esimerkiksi sitä hetkeä, kun makasin sairaalassa munasarjan poiston jälkeen ja silmät avatessani paras ystäväni seisoi sängyn vierellä. Tai päivittäisiä viestejä/soittoja vaikean eron jälkeen. Tai ystävääni, joka otti kissani viikoksi hoitoon, kun sille ei ollut mitään muuta hoitopaikkaa. Näitä on vaikka kuinka paljon..<3

 

 

Ihmiset muuttuvat. Itsekin olen muuttunut monessa asiassa radikaalisti vuosien aikana, ja se koettelee kaikkia ihmissuhteita. Myös vaihtuvat paikkakunnat ja elämäntilanteiden muutokset testaavat ystävyyssuhteen lujuutta. Kahden ihmisen tulee hyväksyä muuttunut dynamiikka heidän välillään, sopeutua toisen uuteen tilanteeseen ja löytää uusia puheenaiheita, jotta ihmissuhde voi jatkua. Aina näin ei käy.

Ajattelen usein ystäviä, jotka joskus kuuluivat elämääni. Juurikin ne elämänmuutokset, aika, riidat ja mustamaalaus (onneksi näitä on vähän) sekä muut tekijät ajavat joskus ystäviä sen verran erilleen, että ihmissuhde kuivuu kasaan. Se kuuluu elämään, mutta muistelen erityisesti muutamaa ihmistä lämmöllä.

On muutamia asioita, joita kadun omassa käytöksessäni tietyissä ystävyyssuhteissa ja tekisin mitä vaan, että saisin mentyä ajassa taaksepäin, mutta se ei tietenkään ole mahdollista. Toisaalta, itselleen pitää osata olla armollinen ja antaa itselleen anteeksi vanhoja asioita, joita ei enää tänä päivänä tekisi uudestaan. Minuakin on kohdeltu kuin paskasäkkiä, liian useasti, koska olen ollut hyväuskoinen. En kuitenkaan halua takertua vihaan tai katkeruuteen, sillä ne tuhoavat ihmisen sisältä. Yritän unohtaa vääryydet ja ymmärtää ihmisten pahaa oloa. Tärkeintä on keskittyä tähän hetkeen ja nykyisten ihmissuhteiden huoltamiseen.

 

// My dearest friends mean the world to me. They are my second family. I can be myself around them and I know they've got my back no matter what. I don't easily let new people in, but when I do, I already trust them completely. If my friend is happy, I'm happy and if my friend is going through a hard time, I'm beyond concerned. I know for a fact that I would not be here writing this blog post if I didn't have my friends.

 

Ensi vuoden tavoite on pitää samat ystävät edelleen mukana matkassa ja mahdollisesti muuttaa muutamia kaveruuksia ja someystävyyksiä aidoiksi ystävyyksiksi (mikäli niin on tarkoitettu). Kaikista ihmisistä ei tule ystäviä, vaan ihmissuhde jää pinnallisemmalle tasolle, mutta sekin on okei.

-Lilli

 

P.S. Postauksen kuvat liittyvät vahvasti aiheeseen, sillä yleisin aktiviteetti kavereiden kanssa on syöminen! Otsikon teksti Aura Dionen Friends-biisistä <3

 

Kommentit

Emiliila (Ei varmistettu)

Ihana teksti!

Lilies
Lilies & Life

Kiitos :) 

Kommentoi