Näillä ajatuksilla uuteen vuoteen

Miten te visualisoitte vuoden mielessänne? Minulle se on harmaa suorakaiteen muotoinen palkki, joka tummenee loppuvuotta kohden. Tämä palkki sisältää 12 laatikkoa, eli kuukaudet, alkaen vasemmalta ja päättyen oikealla. Vuosien välissä on saumakohta, mutta palkit ovat kuitenkin toisissaan kiinni. Menneen vuoden palkki jää historiaan sumeana. Tämä saattaa kuulostaa todella erikoiselta, enkä ihmettele vaikka olisin ainoa, joka hahmottaa vuoden mielessään näin.

Olen lukenut, että jotkut mieltävät vuoden ympyräksi tai lineaariseksi viivaksi. Tämä on mielestäni hyvin loogista. Muistan, kun koulussa piirreltiin elämänjanoja eli viivoja, joihin sijoitettiin merkittäviä tapahtumia elämän varrelta. Toiset taas eivät ”näe” aikamääreitä mielessään millään tavalla. Näistä aikamääreiden hahmottamisesta saisi tehtyä ihan oman postauksen! (Ja olisi mielenkiintoista kuulla psykologin ajatuksia tähän liittyen.)

Viime vuosi jäi siis sumeaan historiaan, vaikka on vielä toistaiseksi kirkkaana mielessä. Vuosi 2021 oli omassa historiassani yksi tasaisimmista. Isoja asioita tapahtui, mutta arkielämä ja mieli olivat hyvinkin tasaiset. Tämä on pelkästään hyvä asia. Olen  kaivannut elämääni pysyvyyttä ja tasaisuutta vuosien vuoristoradan jälkeen. Vihdoinkin tuntuu, että elämä on muovautumassa sellaiseksi, mistä olen haaveillut ja mihin olen tyytyväinen.

Positiivisista asioista, kuten avoliitosta ja omakotitaloon muuttamisesta, vakituisesta työsopimuksesta sekä uudesta kummilapsesta olen kertonut somessa. Olen kertonut myös huonoista asioista, kuten terveyshaasteistani fyysisellä puolella eli skolioosista ja leikkauksen jälkitilasta, jotka vaikuttavat elämääni päivittäin. Olen oppinut hyväksymään, että näihin en pysty itse vaikuttamaan kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Terveys on kuitenkin aina laitettava ykköseksi ja pitää elää omien voimavarojen mukaan. Viime vuoteen sisältyi myös sellaisia vaikeita ja haastavia henkilökohtaisia asioita, joita en ole valmis jakamaan julkisesti.

Paras asia viime vuodessa oli ihan se tasainen arki.

Tasainen arki ja hieman tylsältäkin vaikuttava elämä tekee hyvää silloin, kun taustalla on ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö. Sain viime vuonna muistaakseni yhden paniikkikohtauksen ja ”normaalia” suurempaa ahdistusta en tuntenut edes viikoittain. Tästä tulkitsen, että olen tehnyt viime aikoina oikeita valintoja.

Nuorempana kuvittelin, ettei ahdistukseen voi juurikaan vaikuttaa omalla tekemisellä tai valinnoilla, vaan siitä pitää vain kärsiä. Osittain tämä on totta, sillä ahdistuneisuushäiriöni juuret ovat lapsuuden aikaisissa traumaattisissa kokemuksissa. Olen silti vanhemmiten huomannut, että itse pystyy vaikuttamaan yllättävän paljon. En kuitenkaan väitä, että tämä on mahdollista jokaisen kohdalla. Tilanteita on erilaisia.

Omalla kohdallani terapiasta oli apua, sain purettua pois osan traumoista ja ennen kaikkea työkaluja niiden käsittelyyn. Olen syönyt n. 2,5 vuotta pientä annosta ahdistuslääkettä paniikkikohtausten estoon. Nyt loppuvuonna lopetin lääkityksen lääkärin ohjeiden mukaan vähitellen kokonaan, mikä oli pelottavaa. Olen ollut kolmisen viikkoa täysin ilman ahdistuslääkitystä enkä ole saanut paniikkikohtausta. En ole tuntenut lääkityksen lopettamista olossa oikeastaan mitenkään – tosin käyttämäni annoskin oli pienin mahdollinen. Tästä tulee ihan superhyvä fiilis. Jälkikäteen mietittynä olisin voinut ehkä lopettaa lääkityksen jo paljon aiemmin, jos vaan olisin uskaltanut. Resepti on silti edelleen voimassa, jos tilanne jossain kohtaa muuttuu.

Nykyään osaan antaa paljon arvoa elämän perusasioille, koska niistä se jokapäiväinen arki koostuu. Tärkeimpiä asioita ovat terveys, ihmissuhteet, koti ja työ. Siis niin perusjuttuja, mutta niistä pitää olla kiitollinen ja arvostaa joka vuosi ja ihan joka päivä. Viimeiset kaksi epidemiavuotta ovat opettaneet arvostamaan mainitsemiani perusasioita entistä enemmän. Mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Mitä vain voi tapahtua. Pitää varovasti toivoa, että pääsemme joskus palaamaan vanhaan normaaliin, mikäli se on vielä mahdollista.

Tänä vuonna en tee muita lupauksia, kuin seuraavan:

Pidän huolta itsestäni ja ihmissuhteistani. Olen itselleni armollinen.

Kuvat: Eveliina Nokelainen

Millä ajatuksilla suuntaat tulevaan vuoteen? Teitkö lupauksia?

Hyvää uutta vuotta! 🤍

-Lilli

P.S. Uusi vuosi, uusi kansikuva blogissa! Kuva: Eveliina Nokelainen

FOLLOW:  FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI