Yhden aikakauden loppu

Edellisviikonloppu oli samaan aikaan sekä surullinen että iloinen. Lähisukumme äidin puolelta kokoontui viimeisen kerran 2.9 minulle äärettömän rakkaaseen ja tärkeään paikkaan, joka on ollut osa elämääni syntymästäni lähtien.. mammalaan. Vietimme jäähyväisjuhlaa reilun 15 hengen porukalla (vaikka juhla ei ole täysin oikea sana kuvaamaan tapahtumaa.)

Mamma (äidin äiti) ja pappa muuttivat taloon vuonna 1974. Papan menetimme kaksi vuotta sitten, mutta mamma ehti asua talossa 43 vuotta. Vuosiin mahtui hurjasti tapahtumia; Mamma ja pappa kasvattivat talossa 4 lasta. Minut ja siskoni sekä kaikki serkkuni on kastettu mammalassa. Kaikki joulut on vietetty siellä lähisuvun kesken. Moni sukulainen on asunut vuorollaan talon toisessa päässä, jossa on pieni asunto; talo on tavallaan paritalo.

Itse talo kaipaa remonttia; katto pitäisi uusia, ikkunat vaihtaa jne., mutta se on silti kodikkain talo, jossa olen ikinä ollut. Joka ikinen huone ja esine on täynnä tunnearvoa ja muistoja.

Suurin osa lapsuuteni hyvistä muistoista liittyy mammalaan.

Minun ja siskoni kaikki lemmikkieläimet hamstereista marsuihin on haudattu mamman takapihalle. Viimeisin eläin, jonka jouduimme pihaan hautaamaan helmikuussa, oli minun ensimmäinen kissani, Luna.

Olen aikuisiälläkin käynyt  mammalassa joka viikko vähintään 1-2 kertaa viikossa. Olemme jo parin vuoden ajan käyneet siellä saunomassa lähes joka viikonloppu Tulee muuten parhaat löylyt ikinä.

Kaikki tulevat varmasti muistamaan mamman monet kukkamaat ja upeat istutukset.

Mamman ja papan pihalla on kaupunkilaistyttö voinut bongailla jos jonkin näköisiä eläimiä. Mammalla on lintukirja, jota selattiin välillä tuntikausia, kun yritettiin tunnistaa lintulaudan linnut.

En pysty sanoin kuvaamaan miten raskasta on luopua paikasta. Ei ole kyse pelkästään mamman muutosta, vaan me kaikki joudumme luopumaan suvun kokoontumispaikasta. Tämä on todella yhden aikakauden loppu. Onneksi on muistot ja valokuvat. Tuleva joulu tosin ahdistaa. Ei ole enää sitä paikkaa, johon automaattisesti mennä. Jää nähtäväksi miten joulua tänä vuonna vietetään ja millä porukalla.

Vaikka tämä asia on itselle vaikea, haluan silti tukea mammaa. Muutto on hänelle varmasti hämmentävä ja raskas. Elämäntyyli muuttuu täysin kun muutaa maalta omakotitalosta keskustaan kerrostalokaksioon.

Tässä hieman jäähyväisjuhlien kuvasaldoa:

Juhlien jälkeisinä päivinä kaikki osallistuivat (todella pirteinä) enemmän tai vähemmän auttamaan mammaa muutossa. Mielestäni se oli todella tärkeää tehdä yhdessä… oli todella tunteellista, kun tavaraa kannettiin pois mammalasta. Suuri osa päätyi kierrätykseen/kaatopaikalle, mutta tärkeimmät esineet päätyivät mamman uuteen asuntoon. Mamman talo on vielä viikon verran hänellä ennen luovutusta uusille omistajille. Vielä on jäljellä siivoamista. Aion käydä talolla fiilistelemässä viimeisen kerran ja sanomassa Lunalle hyvästit takapihalla.

// My grandmother is moving out of the house where she has lived for 43 years. It’s a very special place to me and the whole family. The house is full of history and wonderful memories. 

Oletko joutunut jättämään pysyvät hyvästit mummulalle tai lapsuuden kodillesi?

-Lilies