Ladataan...
Lilies & Life

 

BLOGIN LUETUIMMAT TÄNÄ VUONNA:

1. All Inclusive - ei enää koskaan! (julkaistu viime vuonna)

2. Mitä on kombucha? (julkaistu viime vuonna)

3. Kreikkalaistyylinen tomaatti-fetapiirakka  (julkaistu viime vuonna)

4. Palma de Mallorca

5. Kiusallinen tilanne uimahallissa

6. Glögi-piparijuustokakku (julkaistu viime vuonna)

7. Painoni ei määritä minua

8. Testissä kasvivärjäys

9. Uuteen työyhteisöön sopeutuminen

10. MENORCA MEMORIES

11. Miten skolioosi vaikuttaa elämääni?

12. Munasarjan poisto

 

Luetuimpien postausten lista on melko sekalainen seurakunta, sieltä löytyy monenlaista aihetta. On kiva huomata, että erilaiset asiat kiinnostavat. Viime vuoden luetuimmat postaukset listattuna täällä.

Saa muuten esittää postaustoiveita ensi vuodelle! Ihan tavallisia, arkisia postauksia on jo pyydetty ja niitä tulee jatkossa enemmän. Kiinnostaako teitä lukea esim. faktoja minusta, vastauksia kysymyksiin tai this or that-tyyppisiä postauksia välillä?

 

 

Ainakin hyvinvointijutut, luonnonkosmetiikka ja ekologisuus tulevat ensi vuonna jatkamaan postauksien aiheina. Viimeistään kesällä kotimaanmatkailu myös. Toivoisin, että voisin kirjoittaa ensi vuonna työelämästä ja/tai opiskelusta. Jos en, niin sitten löytyy ainakin kokemusta pitkästä työttömyysjaksosta, jota en itse halunnut!

 

 

Postaukset Välimeren matkoista ovat selvästi kiinnostavia, sillä niihin päädytään Googlesta joka viikko, mutta en vielä tiedä onko minulla ensi vuonna mahdollisuutta, aikaa tai varaa matkustaa ulkomaille. Jos on, niin (lentäen toteutettuja) matkoja tulee olemaan max. 1-3, ympäristön takia.

 

 

Olen saanut paljon viestejä blogin sähköpostiin ja instagramiin terveyteen/sairauksiin liittyen, joten ensi vuonna yritän kirjoittaa enemmän omista kokemuksistani skolioosiin, ahdistuneisuuteen sekä hormonitasapainoon liittyen. Piti jo alkusyksystä jatkaa skolioosi-postaussarjaa, mutta työt ja alkutalven aikaansaamattomuus jarruttivat paneutumista aiheeseen.

Näiden isompien teemojen lisäksi tulee aina silloin tällöin kirjoiteltua juttuja ihan randomaiheista, joita tulee mieleen mistä milloinkin. Välillä ne ovat kevyitä ja välillä syvällisempiä.

 

 

Heti tammikuussa olisi luvassa mm. käyttökokemuksia Zuiin meikeistä, asiaa hormonaaliseen ehkäisyyn liittyen ja ehkäpä muutama vegeresepti, sillä osallistun tammikuun vegaanihaasteeseen. Kirjoitan varmasti ainakin pari postausta vegaanihaasteen haasteista ja toteutumisesta!

 

Kiitos kaikille ihanille lukijoille, kommentoijille, seuraajille, yhteistyökumppaneille ja bloggaajakollegoille tästä vuodesta! Toivottavasti pysytte matkassa mukana ensi vuonnakin <3

Hyvää uutta vuotta! :)

-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

Vuoden lopussa alkaa aina käydä mielessään läpi kulunutta vuotta. Ei pelkästään omaa, vaan myös lähipiirin. Millainen vuosi ystävilläni on ollut? Elämässäni on ollut niin paljon hetkiä, joista en olisi selvinnyt ilman ystäviäni, että he ansaitsevat oman postauksen. Olen sivunnut ystävyys-aihetta ennen muutamassa vanhassa postauksessa, mutta en ole koskaan kirjoittanut postausta pelkästään ystävistäni.

 

 

Ystävät ovat minulle kuin perheenjäseniä. Jos tiedän, että joku heistä kärsii, olen myös ahdistunut. Jos jollekin tapahtuu hyvää, olen onnellinen. Vaikka en olisi nähnyt jotain heistä pitkään aikaan, on hän ajatuksissani.

Olen saanut pitää samat rakkaat ystävät kuin viime vuonnakin tähän aikaan ja saanut jopa pari lisää. Olen tuntenut suurimman osan ystävistäni vähintään 10 vuotta, sillä uusien ihmisten lähelle päästäminen on lievästi sanottuna haasteellista. Itsesuojeluvaistoni on ylivirittynyt ja luottamuksen rakentaminen kanssani on äärimmäisen hidasta. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin muodostanut uusia syviä ystävyyssuhteita, minkä luulin olevan mahdotonta aikuisiällä. Tiedän melko nopeasti, onko uusi kohtaamani tuttavuus sellainen persoona, jonka kanssa haluaisin edes yrittää rakentaa syvällisempää suhdetta. 

 

 

Vuoden lopussa olen saanut ihania uutisia kahdelta ystävältäni. Niistä tulee itsellekin niin hyvä mieli ja olen innoissani heidän puolestaan. 

Parilla ystävälläni on tällä hetkellä melko tasainen elämä ja kaikki asiat ovat hyvin, arjen haasteita lukuunottamatta. Myös se on mukava kuulla.

Sitten on yksi, jota koetellaan enemmän kuin on inhimillistä. Halusin jotenkin piristää häntä, joten lähetin yllätyspaketin jouluksi. Toivottavasti se kertoo, että hän on ajatuksissani.

Yksi ystäväni on varsinainen maailmanmatkaaja, joka asuu tälläkin hetkellä toisella puolella maapalloa. Vaikka emme ole nähneet vuoteen, mietin häntä usein. Kun radiossa soi Rihanna, tulee mieleen kaikki ne vaahtobileet, joissa käytiin vajaa 10 vuotta sitten.

Tapasin ennen joulua pitkäaikaisimman ystäväni. Meidän keskustelumme ajautuvat aina syvällisiksi. Hän sanoi jotain, mihin en osannut reagoida silloin, mikä merkitsi valtavasti. Hän sanoi, että olen hänen idolinsa, sillä vaikka olen kärsinyt henkisesti ja fyysisesti paljon, tulen aina hymyillen vastaan. Häkellyin tuosta kohteliaisuudesta. Se oli niin ihanasti sanottu, että ihan sydämestä otti. Sama henkilö on 10 vuotta sitten sanonut voivansa luottaa minuun kuin kiveen (:D <3)

Lähiaikoina olen saanut myös kuulla, että olisin hyvä äiti, jos koskaan hankkisin lapsia. Se oli valtava kohteliaisuus - varsinkin henkilöltä, joka tietää minusta enemmän kuin kukaan muu; hyvät sekä huonot ominaisuudet. En tosiaan vaan osaa vastata henkilökohtaisiin kohteliaisuuksiin niissä tilanteissa, mutta muistan nuo sanat aina!

Sanojen lisäksi en koskaan unohda tekoja. Esimerkiksi sitä hetkeä, kun makasin sairaalassa munasarjan poiston jälkeen ja silmät avatessani paras ystäväni seisoi sängyn vierellä. Tai päivittäisiä viestejä/soittoja vaikean eron jälkeen. Tai ystävääni, joka otti kissani viikoksi hoitoon, kun sille ei ollut mitään muuta hoitopaikkaa. Näitä on vaikka kuinka paljon..<3

 

 

Ihmiset muuttuvat. Itsekin olen muuttunut monessa asiassa radikaalisti vuosien aikana, ja se koettelee kaikkia ihmissuhteita. Myös vaihtuvat paikkakunnat ja elämäntilanteiden muutokset testaavat ystävyyssuhteen lujuutta. Kahden ihmisen tulee hyväksyä muuttunut dynamiikka heidän välillään, sopeutua toisen uuteen tilanteeseen ja löytää uusia puheenaiheita, jotta ihmissuhde voi jatkua. Aina näin ei käy.

Ajattelen usein ystäviä, jotka joskus kuuluivat elämääni. Juurikin ne elämänmuutokset, aika, riidat ja mustamaalaus (onneksi näitä on vähän) sekä muut tekijät ajavat joskus ystäviä sen verran erilleen, että ihmissuhde kuivuu kasaan. Se kuuluu elämään, mutta muistelen erityisesti muutamaa ihmistä lämmöllä.

On muutamia asioita, joita kadun omassa käytöksessäni tietyissä ystävyyssuhteissa ja tekisin mitä vaan, että saisin mentyä ajassa taaksepäin, mutta se ei tietenkään ole mahdollista. Toisaalta, itselleen pitää osata olla armollinen ja antaa itselleen anteeksi vanhoja asioita, joita ei enää tänä päivänä tekisi uudestaan. Minuakin on kohdeltu kuin paskasäkkiä, liian useasti, koska olen ollut hyväuskoinen. En kuitenkaan halua takertua vihaan tai katkeruuteen, sillä ne tuhoavat ihmisen sisältä. Yritän unohtaa vääryydet ja ymmärtää ihmisten pahaa oloa. Tärkeintä on keskittyä tähän hetkeen ja nykyisten ihmissuhteiden huoltamiseen.

 

// My dearest friends mean the world to me. They are my second family. I can be myself around them and I know they've got my back no matter what. I don't easily let new people in, but when I do, I already trust them completely. If my friend is happy, I'm happy and if my friend is going through a hard time, I'm beyond concerned. I know for a fact that I would not be here writing this blog post if I didn't have my friends.

 

Ensi vuoden tavoite on pitää samat ystävät edelleen mukana matkassa ja mahdollisesti muuttaa muutamia kaveruuksia ja someystävyyksiä aidoiksi ystävyyksiksi (mikäli niin on tarkoitettu). Kaikista ihmisistä ei tule ystäviä, vaan ihmissuhde jää pinnallisemmalle tasolle, mutta sekin on okei.

-Lilli

 

P.S. Postauksen kuvat liittyvät vahvasti aiheeseen, sillä yleisin aktiviteetti kavereiden kanssa on syöminen! Otsikon teksti Aura Dionen Friends-biisistä <3

 

Ladataan...
Lilies & Life

 

Vuosi 2018 alkoi ristiriitaisissa fiiliksissä. Olin sairaslomalla pitkittyneen ahdistuksen ja selkäkivun takia, mutta olin toiveikas alkavan vuoden suhteen. Olon hieman parannuttua ja sairasloman muututtua työttömyydeksi kävin innokkaana työhaastatteluissa, mutta sain kerta toisensa jälkeen sähköpostiin viestin "valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun", mikä ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. Päätin keskittyä blogin kirjoittamiseen ja koitin keksiä kivaa tekemistä jokaiselle viikolle.

 

 

Kevään kohokohtia olivat Luonnonkaunis-messut Helsingissä ja Toimitus suosittelee-leiman saaminen blogille. Samoihin aikoihin blogi täytti vuoden. Negatiivisin bloggaamiseen liittyvä asia oli yhden mielipidepostauksen riepottelu Facebookin Kreikka-ryhmässä. Muistan myös pohdiskelleeni miten paljon bloggaajan asuinpaikkakunta vaikuttaa bloggaamiseen. Loppukeväästä sain määräaikaisen työn, joka alkoi toukokuun alussa. Olin työpaikasta iloinen ja odotin työn alkua kovasti. 

 

 

Kesä oli for sure vuoden parasta aikaa monellakin tavalla. Kummityttöni täytti toukokuussa vuoden ja poikaystäväni kesäkuun alussa 30 v.  Työttömyydestä töihin siirtyminen oli aluksi haasteellista, mutta sopeuduin onneksi melko nopeasti. Koulutusreissu Lahteen entisen työkaverin, nykyisen ystävän kanssa oli huikea. Kesä oli työn takia erittäin kiireinen, mutta ehdimme tekemään siitä huolimatta monta kotimaanretkeä. Kesän kohokohta oli ehdottomasti juhannus, jonka vietimme upeassa Mustion Linnassa blogiyhteistyönä. Ikävä sinne! Kesään kuului myös mökkeilyä. Porin Jazzeilla tapasin vihdoin ihanan Netan <3 

Pelottava asia oli loppukesästä punkinpurema ja sitä seurannut vakava ihotulehdus. Päivystyksessä lääkäri määräsi elämäni rajuimman antibioottikuurin borrelioosin hoitoon. Kävin 2 kk myöhemmin borrelioositestissä ja se oli negatiivinen!! Käytän synteettisiä lääkkeitä aina vasta äärimmäisessä hädässä, ja tämä tilanne oli sellainen. Olin niin iloinen, että ab-kuuri tappoi bakteerin, että taisin juhlia lasillisella viiniä :D Suolisto on tosin romuna kuurin jälkeen, mutta onneksi keho korjaa itseään, kun sille antaa välineet siihen. 

 

 

Vanha tuttuni ahdistuneisuushäiriö palasi rytinällä taas syksyn myötä. Neo loukkasi tassunsa, mutta onneksi toipui nopeasti. Määräaikainen työni ei jatkunutkaan (minusta riippumattomista syistä), vaikka siihen oli pieni mahdollisuus. Tästä seurasi pienimuotoinen kriisi. Pohdin mitä haluaisin seuraavaksi tehdä ja mitä oikeastaan haluaisin elämältä. En osaa vieläkään täysin vastata kumpaankaan kysymykseen, mutta ajatuksia on jo hieman alkanut muodostua. Syksyllä tapasin ystäviä usein kahvittelun, lounastamisen, kuvailun tai illanvieton merkeissä.

 

 

Sain unohtaa huolet ja pettymykset hetkeksi, kun varasimme spontaanisti äkkilähdön Kreikkaan. Vietimme lokakuun ensimmäisen viikon Lefkaksella, mikä oli vuoden paras päätös! Juhlimme jälkikäteen synttäreitäni ja vain nautimme olostamme ennen synkkää talvea. Kreikalla on outo vaikutus minuun. Olen enemmän oma itseni siellä, se on tavallaan aina tuntunut enemmän kodilta kuin Suomi.

 

 

Alkutalvena on ollut vähän tyhjä ja aikaansaamaton fiilis. Olen taas hakenut erilaisia töitä vuoden lopussa ja odottelen vielä vastausta parista paikasta. Mikäli ei taaskaan tärppää, aion ilmottautua avoimeen yliopistoon ja aloittaa tammikuussa mielenkiintoisen aiheen opinnot. Rinnalle aion etsiä osa-aikaista työtä.

Mieltä ovat piristäneet ulkoilu ja illanvietot. Lokakuun lopussa käytiin ystävän kanssa ysäribileissä Porin Karhuhallissa ja siitä kuukauden päästä oli vuorossa Kaija Koon Hartwallin keikka. Molemmat tulivat hyvään saumaan. Joulukin oli onneksi yllättävän rentouttava!

 

 

Tänä vuonna heräsin entistä enemmän ajattelemaan asioita ekologisesta näkökulmasta. Olen ottanut asioista selvää ja tehnyt muutoksia omaan elämään. Teimme mm. tänä vuonna vain yhden ulkomaanmatkan, siirryin hiusten kasvivärjäykseen, ostimme käytetyn sohvan, kunnostimme kummitädin vanhan ruokailuryhmän  ja aloin syödä paljon kasvispainotteisemmin. Lahjoitan nykyään WWF:lle sekä SEY:lle kuukausittain ja annoin jouluna kaksi aineetonta lahjaa, kun lahjoitin Animalialle sekä Suomen Luonnonsuojeluliitolle kertalahjoitukset. Luonnonkosmetiikkaa olen käyttänyt jo 4 vuotta. Oletko muuten osallistunut blogissa tai instassa Zuiin meikkipaketin arvontaan

 

 

Vuosi siis päättyy samoin kuin alkoi eli ristiriitaisissa fiiliksissä töitä hakien. Olen ollut jälleen ahdistunut ja kärsinyt erilaisista fyysisistä oireista, mutta samalla olen innoissani uudesta vuodesta. Positiivinen ajattelu vaikeissakin tilanteissa vie pitkälle. 

 

Olen niin valmis vuoteen 2019!

Toivon, että työ- /opiskelutilanne selkeytyisi, tapaisin viimeinkin livenä muutamia someystäviä ja bloggaajakollegoita, tekisin paljon kotimaanmatkoja, viettäisin mukavia hetkiä ystävien kanssa ja että blogiin liittyen tapahtuisi jotain jännittävää!

-Lilli

Pages