Ladataan...
Lilies & Life

En ole päässyt tekemään ulkomaanreissuja tämän vuoden puolella. Sen sijaan tämä kesä on mennyt Suomea kierrellen. Upeita nähtävyyksiä ja vierailun arvoisia paikkoja löytyy ihan läheltäkin! 

Tässä postauksessa "pieni" tiivistelmä kuluneen kesän reissuista:

 

 

LAHTI

Vietin toukokuun lopussa työkaverini kanssa 3 päivää koulutusreissulla Lahdessa uuden työn myötä. Opimme paljon uutta työstä sekä toisistamme,  tutustuimme kollegoihin ympäri Suomen ja pidimme hauskaa. Yksi kesän kohokohdista ehdottomasti! Nykyään kutsun tätä naista jo ystäväksi <3

 

LUE MYÖS:

Ravintolasuositus: Popot, Lahti

 

 

 

 

MUSTION LINNA

Pääsimme avomieheni kanssa tutustumaan ihanaan Mustion Linnaan blogiyhteistyönä juhannuksen ajaksi.

 

MUSTION LINNA -POSTAUKSET:

Juhannus kartanolinnassa

Makuelämyksiä Linnankrouvissa

Ylellinen kartanohotelli

Mustion Linna: Näe & Koe

 

 

 

 

FISKARSIN KYLÄ

Mustion linnan vierailun yhteydessä tutustuimme lähistöllä sijaitsevaan valloittavaan Fiskars Villageen, johon haluan ensi kesänä päästä majoittumaan ainakin yhdeksi yöksi!

 

 

 

 

RAASEPORIN RAUNIOLINNA

Fiskarsin kylältä suuntasimme Raaseporin linnalle juhannusjuhlia seuraamaan, syömään sekä tutustumaan itse linnaan.

 

LUE LISÄÄ:

Kesänviettoa Raaseporissa

 

 

 

 

BRINKHALLIN KARTANO

Olemme seuranneet tv:stä tuttua Hovimäki-sarjaa, jota on kuvattu Turun Kakskerran saarella Brinkhallin kartanossa. Teimme päiväretken kartanoon heinäkuussa. Oli mielenkiintoista kuulla kyseisen kartanon historiaa ja päästä itse käymään "Hovimäessä" :)

 

LUE MYÖS:

Kartanoelämää Suomessa 1800-luvulla

 

 

 

 

HELSINKI (KORKEASAARI)

Yhden vapaapäivän vietimme Helsingissä. Lähdimme aikaisin aamulla ajamaan Korkeasaarta kohti, jossa vierähtikin 5 tuntia. Sen jälkeen ajoimme Helsingin keskustan läpi ja pysähdyimme kuvailemaan Tuomiokirkolla.

 

 

 

 

TURUN LINNA

Käväisimme Turun Linnan edustalla samana päivänä, kun vierailimme Brinkhallin kartanossa. Tällöin linnan edustalla oli käynnissä keskiaikaistyyliset turnajaiset. Seurasimme kisoja ja ihastelimme pieniä kojuja. Kävimme linnan sisäpihalla, mutta päätimme tehdä linnakierroksen joku muu kerta paremmalla ajalla. Muutama viikko myöhemmin lähdimme yhtenä vapaana lauantaina (työvuorolistassa oli varmaan joku virhe?) ajelemaan uudestaan Turkuun. Kiersimme linnan ajan kanssa. Olen käynyt linnassa viimeksi ala-asteella luokan kanssa, joten kauheasti muistikuvia ei jäljellä ollut. Linnan koko yllätti!

 

 

 

 

NAANTALI

Turun linnan jälkeen ehdotin aviomiehelleni, että poiketaan vielä Naantalissa. Lähdimme siis sinne ja päädyimme syömään Hasta la Pastaan. Kävelimme laituria pitkin aina Muumimaailman portille saakka. Todettiin, että tarvitaan ensi kesäksi kulissilapsi (=kummityttö) mukaan ja mennään ihan sisälle saakka :D By the way, voitaisiin molemmat kuvitella muuttavamme Naantaliin asumaan!

 

 

 

 

KANGASALA

Paras ystäväni ja kummityttöni (+mies ja koirat :D) asuvat Kangasalla ja siellä tulee käytyä aina, kun vain aikataulut sopivat yhteen. Tykkään Kangasalasta, se on pieni, idyllinen ja rauhallinen kaupunki, mutta vain 10 min ajomatkan päässä Tampereesta. Olen jo lapsena käynyt siellä useasti sukulaisen mökillä ja mummuni (isän äiti) hauta on Kangasalan hautausmaalla.

 

 

 

 

YYTERI

En sano, että pitäisin Yyteriä ja muuta Porin rannikkoa itsestäänselvyytenä, mutta en vaan ikinä muista mainita niitä tämän kaltaisissa postauksissa. Lasken Yyterinkin kesäreissuihin, koska ajaa sinne meiltä kuitenkin 20 min :D Yyteri on Suomen upein hiekkaranta ja sen palveluihin on panostettu hurjasti viime aikoina. Olen käynyt siellä silti vain muutaman kerran tänä kesänä, vaikka säät ovat olleet paremmat kuin monena kesänä yhteensä. Olen ollut kesän aikana niin paljon töissä, ettei rannalla makoilu oikein ole ollut mahdollista, mutta välillä ollaan viikonloppuisin käyty syömässä mun töiden jälkeen ravintola Helmessä tai Dyynissä. Meillä on myös hieman Yyteristä pidemmälle pari "omaa paikkaa", joissa tykätään käydä oman rauhan takia.

 

 

 

Kesti hetken tottua ajatukseen, että kesä alkaa olla ohi. Kuumat hellepäivät loppuivat jotenkin ihan seinään. Tämä kesä oli erittäin antoisa, mutta pitää sanoa, että odotan jo syksyä. Syksyssä on taikaa ja se on vaa'an aikaa. Erityisesti syyskuu on aina itselle tärkeä, olen syntynyt 26.9. Syyskuu on mulle vähän kuin uusi alku joka vuosi, saan jostain käsittämätöntä energiaa tehdä erilaisia asioita. Aloitin taas vesijuoksun viime viikolla ja alan pikkuhiljaa palailemaan bloginkin suhteen aktiivisempaan postaustahtiin; pyrin postailemaan vähintään pari kertaa viikossa.

 

// So, summer is almost over here in Finland and fall is coming. This summer we travelled around Finland, which was nice for a change! It was a very warm summer, almost too hot. I'm already waiting for the cool, beautiful autumn mornings and nights. It's my favorite season. Fall is the time of Libras - my birthday is September 26th. I come alive in fall time and get this unbelievable energy to do things. I'm gonna put some of that energy into writing. I'm gonna post at least twice a week from now on!

 

 

Lähiaikoina tulossa postaus, jossa kerron mitä kaikkea kivaa syksy tuo tullessaan!

Kaipaatko kesää vai saako syksy jo tulla?

-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

Olen seuraillut #bodypositive-kampanjaa, mutten ole varsinaisesti kirjoittanut aiheesta. Nyt tuli sen aika, sillä aiheesta tuli itselle ajankohtainen. Nyt on kuulkaa niin, että mä olen kyllästynyt painokeskeisyyteen.

 

Vähän pohjustusta; Olen lapsena ja teininä ollut aina hoikka. Vielä lukiossakin käytin suht pienikokoisia vaatteita. 20-vuotiaana jouduin käyttämään masennuslääkkeitä muutaman kuukauden ajan ja mun paino nousi niistä n. 10 kg melko nopeasti. Se oli painon suhteen ensimmäinen kriisin paikka mun elämässä. Seuraavana syksynä mun oikea munasarja poistettiin ja se sekoitti hormonitoiminnan täysin aiheuttaen jälleen parin kilon painonnousun. Sain muutaman kilon pois parin seuraavan vuoden aikana, mutta fyysinen sairastelu vaikeutti liikuntaharrastuksia ja vei jopa työkyvyn joksikin aikaa. 

Nelisen vuotta sitten vaa'an ensimmäinen numero oli 7, mikä oli mulle suuri järkytys. Hyvin pian tajusin sovituskopissa, että mun olisi ostettava vaate, jonka koko alkaa numerolla 4. Olin siihen saakka pitänyt kaikkia koosta 38 ylöspäin isojen tyttöjen vaatteina (i know...). Nykyään tiedän, että 40 on täysin "normaali" (vihaan sanaa normaali) koko, eikä tarkoita, että henkilö on ylipainoinen.

Olen tässä muutaman vuoden aikana ostanut miettimättä niitä oikean kokoisia eli koon 40 vaatteita, kunnes viime talvena löysin pitkästä aikaa itseni kunnon kriisin keskeltä. Mulle puhkesi fibromyalgia ja paino nousi muutamia kiloja melko nopeasti. Painonnousun aiheutti voimakas nesteen kertyminen joka puolelle kroppaa. Huomasin, ettei edes koon 42 housut menneet enää kiinni ja L-koon paita oli liian tiukka. Mun oli sanoinkuvaamattoman vaikeeta hyväksyä se, että olin kokoa 44/XL. Olin ihan rikki, tunsin epäonnistuneeni elämässä. Miten hyvinvointineuvoja ja hyvinvoinnista kirjoittava bloggaaja voi olla kokoa XL??

No, alkukesästä turvotukseni lähti laskuun ja mahduin jälleen 42-kokoisiin vaatteisiin. Aloitin toukokuussa uudessa työpaikassa ja mulle tilattiin 42-kokoinen työpaita. Kun paita saapui, se ei kuitenkaan mennyt kiinni. Kyseessä on joustamaton, tyköistuva kauluspaita, joka ei siis anna mitään anteeksi. Olin niin nolona, kun mun piti pyytää esimiestä tilaamaan isompi, koon 44-paita. Siinä kävi sitten niin, että paita saapui eikä sekään mennyt kiinni. Toivoin, että olisin voinut vajota maan alle. Jouduin taas sanomaan esimiehelle, että vielä pitäisi tilata isompi paita. Pahinta oli se, että työvaatteita toimittavasta firmasta tuli vastaus, että niin isoa kokoa ei ole heti saatavissa. Voitte kuvitella mun fiilikset.

Uusi, isompi työpaitani ei ollut vieläkään saapunut viime viikon loppuun mennessä ja meillä alkoi työpaikalla juhlavuoden kampanja. Koitin ihan piruuttani päälle aiemmin tilattua työpaitaa, joka oli ollut mulle selkeästi liian pieni kuukausi sitten. Nyt se sopi täydellisesti! Ainoastaan rintojen kohdalta paita on vielä hieman tiukka. Turvotukseni on vähentynyt lymfaterapian ja siihen yhdistetyn kaliumkuurin ansiosta. Myös stressitasoni on ollut yllättävän alhainen, joten korkea kortisoli ei ole omalta osaltaan aiheuttanut niin voimakasta turvotusta. Olin niin fiiliksissä, kun vanha työpaita menikin päälle, eikä tarvinnut tilata isompaa kokoa! Sovin vihdoinkin joukkoon ja edustin vaatetuksenikin puolesta firmaa, jossa olen töissä.

 

 

Se ilo ja onni oli kuitenkin nopeasti tuhottu. Seuraavana päivänä menimme viettämään iltaa vanhempieni mökille. Olimme ehtineet olla pari tuntia, kun isäni tokaisi: "onko sulle taas tullut kiloja lisää, aiaiai..." ja heristi sormea. Olin aivan järkyttynyt ja mietin hetken aikaa kuulinko oikein. Juurihan mahduin vanhaan työpaitaan eli kiloja on kaiketi lähtenyt pari? Hän jatkoi aiheesta puhumista ja tuijotin vain suu auki. Olin loukkaantunut, surullinen, vihainen ja pettynyt. Lamaannuin ihan täysin, en kyennyt muuta kuin tuijottamaan puhelinta. Laitoin siskolleni ja ystävälleni viestiä. Istuin varmaan 15 min kuin patsas, sain liikutettua ainoastaan sormiani kun vastailin viesteihin. 

Viimein muut kysyivät mikä mulla on ja aloin itkeä. Menin sisälle mökkiin yksin. Telkusta sattui tulemaan Cheekin keikka livelähetyksenä ja se vaan piti yllä yliherkkää tilaani. Kului noin vartti ja mökin ovi kävi. Isäni tuli hakemaan jääkaapista jotain ja huikkasi keittiöstä "sori ny, en tiennyt että se paino johtuu jostain sairauksista". Poikaystäväni oli kertonut että turvotukseni ja hidastunut aineenvaihduntani johtuvat fibromyalgiasta sekä kohonneesta kortisolista. Äitini oli pakottanut isän pyytämään multa anteeksi. Vastasin isälleni vain: "kannattaa joskus oikeesti miettiä mitä sanoo, toinen voi loukkaantua pahasti." Ja se on ihan totta, yhdellä lauseella voi olla erittäin tuhoisat vaikutukset.

Tämä tilanne on vain yksi esimerkki. Olen koko ikäni ollut arvostelun ja valtavien odotusten kohteena paitsi isäni myös toisen sukulaisen toimesta. Mikään ei ole koskaan riittänyt mun kohdalla. Aina arvosteltiin painoa, vaatteita, hiuksia, koulumenestystä, mitä milloinkin. Onko se mikään ihme, että musta kasvoi ylisuorittava perfektionisti, joka ei osaa koskaan olla ylpeä omista saavutuksistaan? 

 

 

Reagoin isäni huomautukseen vahvasti, koska olen päättänyt, että mulle ei puhuta enää noin. Se 27 vuotta paskaa riitti, kiitos. Mitä helvetin vaikutusta sillä on kenenkään elämään, vaikka mun paino olisi 50, 70, 90 tai 120 kg? Sillä ei myöskään pitäisi olla merkitystä johtuuko mun paino sairauksista vai ei. Mulla on oikeus päättää kehostani, hiuksistani, vaatteistani, koulutuksestani, työstäni, parisuhteestani ja muusta elämästäni ilman, että kukaan näkee vaivaa -varsinkaan oma isä. Tärkeintä on, että olen itse onnellinen.

Ja olenkin tyytyväinen tällä hetkellä. Olen oppinut vihdoin hyväksymään itseni kokonaan; painoni, ulkonäköni sekä muut ominaisuuteni. Tunnen oloni naisellisemmaksi kuin koskaan ennen. En usko, että olisin onnellisempi esim. 36 kokoisena. Välillä toki toivon, ettei turvotus ja painonheittely olisi niin voimakasta, mutta niihin en pysty ihan hirveesti vaikuttamaan, joten parempi olla miettimättä asiaa. Harrastan liikuntaa jaksamisen sallimissa rajoissa ja pyrin kiinnittämään huomiota siihen, mitä syön ja kuinka usein. Mulla ei kuitenkaan ole enää sitä pakonomaista tarvetta laihduttaa tavoitellakseni pienempää vaatekokoa.

Olen oppinut sen, että vaatekaupasta kannattaa ostaa oikean kokoisia vaatteita eikä ahtaa väkisin päälle sitä pienempää, jonka luulee sopivan. Vaatteiden koko on ainoastaan numero, jota 95 % ihmisistä ei tule koskaan tietämään. Ja mitä merkitystä sillä toisaalta on vaikka kaikki tietäisivätkin? Itsehän käytän tällä hetkellä siitä työpaidasta kokoa 44, jottei se paina selkäni leikattua puolta ja että rintavarustus mahtuu siihen. Muuten mennään 40-42 -kokoisilla vaatteilla ilman mitään kriisiä. Sitä paitsi on hyvä muistaa, että eri valmistajien koot eivät aina ole vertailukelpoisia keskenään. Käytän esimerkiksi itsekin tiettyjen valmistajien S-kokoisia vaatteita ja toisilta ei taas mene edes XL-kokoiset housut kiinni.

 

// I was always skinny as a child and as a teenager. I started to gain weight a little bit when I was 20. I had to use antidepressants for a few months and they caused serious weight-gain fast. I wasn't able to work or exercise that much for a few years, so the weight remained pretty much the same. About three or four years ago I discovered that my weight was 70 kg and I had to buy clothes that were size 40 (EU.) I was shocked at first, but then I finally accepted it.

This spring I was diagnosed with fibromyalgia, probably caused by elevated cortisol levels. The symptoms are very individual. It causes inflammation and swelling, for example. I gained a few pounds. I couldn't handle the fact that I was now a size XL wellness advisor and wellness blogger. My self-esteem dropped quite a bit.

I started a new job last May. My swelling had subsided a little and I could use size 42 (EU) clothes again. Unfortunately my new work-shirt didn't fit and they had to order a bigger one (44 EU.) It didn't fit either and I was so embarrased. Soon I realized that I hadn't gained more weight but the shape of the shirt was quite unforgivable. I started lymph drainage therapy and taking potassium tablets. I felt slimmer so I tried my work-shirt on again last week and this time it fit! I was so happy, until my father made a comment about my weight a few days ago. I was hurt, but I decided that no-one would ever speak to me like that again. He apologized (or something like that), but it was too little too late since he has critisized me my whole life. Critical words from your family hurt the most.

Now I'm at the point where I'm happy with myself. I've accepted all of me and I don't really care what everyone else think. I don't feel the need to compulsively lose weight in order to fit in smaller clothes anymore. My well-being and happiness are the most important things at the moment. 

 

Oletteko joutuneet kokemaan arvostelua ulkonäön tai painon suhteen?

Mitä mieltä olette body positive -kampanjasta?

-Lilli

 

P.S. Tiedostan sen, että on itseäni isompia ihmisiä, jotka joutuvat elämään ylipainon kanssa ja taistelemaan siihen liittyviä sairauksia ja monia muita haasteita vastaan. Tarkoitukseni ei ole tällä postauksella ärsyttää tai loukata ketään, vaan tuoda esiin omaan elämääni liittyvää henkilökohtaista kriisiä, jonka olen voittanut. Olen nuoruudessa ollut aina hyvin pienikokoinen, joten vaatii paljon, että pystyn julkisesti sanomaan olevani nykyään kokoa 42.

 

Ladataan...
Lilies & Life

Olemme tänä kesänä kiertäneet Suomea enemmän kuin parina edellisenä kesänä yhteensä. Mustion Linnan vierailun yhteydessä tutustuimme lähistöllä sijaitseviin mielenkiintoisiin paikkoihin: Fiskarsin kylään ja Raaseporin rauniolinnaan. Päivä sattui olemaan pilvinen ja hieman sateinen, mutta se ei latistanut meidän tunnelmaa.

 

 

Fiskars Village

Mustion Linnalta oli vajaa 30 km Fiskars Villageen. Nappasimme infokojusta alueen kartan ja kävelimme ensin ruukkialueella, joka oli yllättävän iso. Punaiset, puiset maalaistalot, vanhat tuotantorakennukset ja idylliset pikkupuodit loivat ihanan vanhanaikaisen tunnelman. Osa puodeista tosin oli valitettavasti kiinni juhannuksen takia, kuten myös museo.

Ruukkialuuelta jatkoimme kyläkierrosta kaupungintalolle päin. Matkalla oli luomupuotia, pieniä käsityöpajoja ja sisustusliikkeitä sekä kahviloita. Kävimme Fiskars Shopissa, josta ostin puoleen hintaan pari Arabian mukia ja poikaystäväni katseli Fiskarsin kirveitä. Ihastuin Haltijatonttu-käsityöliikkeessä Design Vanhatalon sudenkorento-aiheiseen tinakaulakoruun, jonka poikaystäväni halusi sitten ostaa minulle <3

Kävimme myös kylän K-marketissa, joka oli tämän mennessä pienin ruokakauppa, jossa olen koskaan käynyt!

Fiskarsin kylä oli älyttömän tunnelmallinen ja sympaattinen. Se on muuten valittu Kotimaan parhaaksi matkakohteeksi!

Haaveilimme pienestä kakkosasunnosta, johon pääsisi pakoon kaupungin melua ja kiirettä. Fiskarsin kylässä on kyllä hotelleja, joten pääsemme ainakin ensi kesänä pienelle pakomatkalle :)

 

 

 

Raaseporin rauniolinna

Jatkoimme Fiskarsin kylästä vielä etelämmäksi Snappertunaan, jossa sijaitsi Raaseporin keskiaikainen rauniolinna. Oli juhannuspäivä ja linnan edustalla oli käynnissä ruotsalaishenkiset juhannusjuhlat. Kävimme ensin lounaalla Linnanvoudin tuvassa, jonka jälkeen ostimme liput linnaan. 

Ensimmäinen maininta linnasta löytyy vuodelta 1378. Se rakennettiin alunperin saarelle, mutta maankohoamisen takia linna on nykyään sisämaassa ja vieressä kulkee vain rehevöittynyt Raaseporinjoki. 1500-luvulla linna hylättiin olutkellarin romahtamisen vuoksi. Raaseporin linnaa on restauroitu 1800-luvun lopusta alkaen moneen otteeseen. Viimeisin entisöinti saatiin valmiiksi vuonna 1988. Linnan alkuperäisestä ulkonäöstä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta. (Lähde: Wikipedia)

Oli mielenkiintoista tutkia linnan sisäpihaa ja sisätiloja. Poikaystäväni kävi ties missä salakäytävissä paljon korkeammalla ja syvemmällä linnassa kuin itse uskalsin mennä :D

Game of Thrones, anyone?

 

Söimme Linnanvoudin tuvassa parhaat kalalautaset ikinä, suosittelen!

 

 

 

Onko Raasepori tuttu kaupunki?

Oletko käynyt Fiskarsin kylässä tai rauniolinnassa?

-Lilli

Pages