Ladataan...
Lilies & Life

 

Miraz lähetti minulle Ecodentan uusia hampaidenhoitotuotteita. Paketista paljastui valmis setti, johon kuuluu aamu- sekä iltahammastahna ja näiden lisäksi suuvesi. 

Ecodentan tuotteet sisältävät luonnollisia ainesosia, kuten kasveja, yrttejä, vihreä tee-pohjaista Teavigoa sekä kalsiumpitoista Kalidentiä. Nämä ainesosat hoitavat suun herkkiä limakalvoja, vahvistavat hampaita, ehkäisevät hammaskiveä sekä tulehduksia. Hammastahnat on kehitetty yhteistyössä Liettuan yliopiston terveystieteiden laitoksen ja hammaslääkäreiden kanssa.

Olen jo pari vuotta käyttänyt aamuisin ja iltaisin eri hammastahnoja. Toinen on sisältänyt fluoria ja toinen ei. Tämä yhdistelmä on toiminut minulla äärimmäisen hyvin. Hampaat eivät ole reikiintyneet, kiille voi hyvin, eikä kurkkuun enää kerry proppuja (joita kertyi silloin, kun käytin pelkkää fluoria sisältävää tahnaa 2 krt päivässä.) Tiedän, että fluori on tärkeä aine hampaiden terveyden kannalta, mutta muulle keholle se on haitallinen aine - varsinkin, jos sitä saa liikaa. Tästä on runsaasti tutkimuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan, joten kerron nyt vain, että olen itse päätynyt kulkemaan kultaista keskitietä tässä(kin) asiassa.

En voi enää käyttää lainkaan markettitahnoja, sillä ne polttavat suuni limakalvoja. Olen käyttänyt tähän saakka kahta eri luonnonkosmetiikan tahnaa, joista toinen on siis fluorillinen. Suuvesi on jo pitkään ollut luonnonkosmetiikkaa. Innostuin välittömästi tästä Ecodentan uutuussetistä. Vihdoinkin samalta valmistajalta aamu- sekä iltatahna, jotka täydentävät toisiaan! 

 

 

Aamutahna Pineapple Mornings on raikas, ananaksen makuinen. Se sisältää entsyymejä valmistaen hampaita päivää varten. Tahna suojaa hampaita plakkia vastaan sekä vahvistaa hammaskiillettä. Tykkään aloittaa suunhoidon aamulla miedolla hammastahnalla, joka kuitenkin pitää puhtauden tunteen pitkään. 

 

 

Iltatahna Bilberry Nights on lempeän makuinen, suorastaan herkullinen. Maun kerrotaan olevan mustikka, ja kyllä siitä pienen häivähdyksen maistaakin. Iltatahna rauhoittaa hampaita sekä ikeniä päivän jälkeen. Se vähentää hampaiden herkkyyttä. Tahna sisältää fluoria, joka on tärkeä ainesosa hampaiden hoidossa, erityisesti kiilteen vahvistamisessa. Fluorillinen tahna hoitaa hampaita yön aikana.

 

 

Sain tahnojen lisäksi myös valkaisevan Extraordinary Whitening Mouthwash -suuveden, joka viimeistelee hampaiden suojan plakkia vastaan. Vaikuttavat ainesosat ovat musta hiili, suola sekä minttuöljy. Suuvesi muuttuu mustaksi ravistettaessa. Pullo sisältää kätevän annostelijan ja on todella riittoisa. Tämä suuvesi on todella tehokas! Se polttelee suussa sopivasti (muttei liikaa) ja raikastaa hengityksen koko päiväksi. Tämä luontainen suuvesi on suun limakalvoille huomattavasti hellävaraisempi kuin alkoholia sisältävät markettisuuvedet. Musta, kylmä sävy selkeästi neutralisoi mahdollisia keltaisia sävyjä hampaissa. Olen ennenkin käyttänyt hiiltä sisältävää hampaidenvalkaisijaa, joten olen jo valmiiksi vakuuttunut hiilen valkaisevasta vaikutuksesta. 

 

 

Olen totaalisen tykästynyt näihin Ecodentan uutuuksiin, ja aion tilata näitä itse lisää, kun blogin kautta saamani tuotteet loppuvat. Mielestäni hammastahnasetin hinta-laatusuhde on hyvä; yhteishinta on 8,99 €. Molemmat tuubit ovat 100 ml. Suuvesi on 14 €, joka on myös maltillinen hinta, sillä pullo on iso (500 ml), riittoisa ja ainesosat laadukkaita. Ecodentalla on näiden lisäksi muitakin hampaidenhoitotuotteita, jotka löytyvät Mirazin verkkokaupasta.

 

Oletko tutustunut luontaisiin hampaidenhoitotuotteisiin vai tuleeko napattua ruokaostosten yhteydessä marketista ihan perustahna?

-Lilli

 

*tuotteet pr-näytteitä

 

 

Ladataan...
Lilies & Life

Luvassa kohtalaisen sekava postaus päässä liikkuvista ajatuksista. Sekavuutta selittää siis ero parisuhteesta ja erittäin nopean aikataulun muutto, mistä kirjoittelin viime viikolla.

 

Alkuvuoden suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Tänä viikonloppuna oli tarkoitus matkustaa Helsinkiin ja osallistua Vegemessuille, mutta jaksaminen ei yksinkertaisesti riittänyt, eikä taloudellinen tilanne antanut sitä myöden. Tammikuun piti olla vegekuukausi, mutta täytyy myöntää, että se epäonnistui totaalisesti. Mieleen ei todellakaan mahtuneet vegereseptit, kun elämä muuttui täysin. Ensimmäisen viikon jaksoin, mutta ero oli tiedossa jo silloin  (enemmän tai vähemmän) ja rahaa paloi vegeruokiin enemmän kuin olin ajatellut. Valmiit vegeruuat ovat oikeasti kalliimpia, enkä jaksanut joka päivä tehdä ruokaa alusta saakka puhtaista, tuoreista raaka-aineista.

Olen syönyt todella huonosti viimeiset kolme viikkoa, ruoka ei yksinkertaisesti ole maistunut ahdistuksen takia. Olen siis sallinut itseni syödä ihan mitä vaan tekee mieli, jotta kroppa saisi edes jostain energiaa. Tosi yllättävää huomata, ettei ole tehnyt mieli epäterveellisiä herkkuja. Suurin heikkouteni on aina ollut sipsi+dippi-combo, mutten ole kertaakaan ostanut uuteen asuntooni sipsipussia. Punaista lihaa en ole juurikaan syönyt tammikuun aikana. Muuttopäivän iltana vedin heseaterian ystäväni käskystä ja viime viikolla ostin suklaalevyn  - myös ystävän käskystä. Musta on tosi ihanaa, että ystävät huolehtivat mun syömisestä ja endorfiinin saannista <3

 

 

Alkoholi ei ole maistunut. Jotenkin Suomessa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että iloon ja varsinkin suruun "kuuluu" juoda. Sitä ihmetellään jos juot liian vähän, mutta myös siitä ollaan huolissaan (aiheellisesti) jos juot liikaa. Muuttopäivänä avattiin muuttoporukan kanssa skumppapullo, josta kaikki joivat lasillisen. Loppupullo oli jääkaapissani viikon, kunnes kaadoin sen pois. Viime viikonloppuna ostin yhden Coronan ja join sen leffaa yksin katsellessani. Muutama päivä sitten join saunassa myös yhden oluen. Enempää ei olisi edes tehnyt mieli. Täytyy todeta, että alkoholiongelmaa en näköjään itselleni osaa ainakaan kehittää, vaikka juominen olisi hyvinkin helppoa ja "sallittua" vaikeassa elämäntilanteessa. Olen ylpeä siitä, että suhteeni alkoholiin on terve. Voisi olla toisinkin. Lähipiirissäni on alkoholisti, joten olen nähnyt mitä suruun juominen pahimmillaan tekee. En halua koskaan samaan pisteeseen.

 

 

Tykkään mun uudesta vuokra-asunnosta. Sijainti on ihan täydellinen, asunto on kivan kokoinen kissaakin ajatellen, mulla on iso walk-in-vaatehuone, asunto sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa - eli tämä on mun oma yksityinen ja valoisa penthouse (I wish)! Taloyhtiö on tosi rauhallinen, vuokranantaja on maailman ihanin ja huoltomies superavulias, mikä on hyödyllinen asia yksinäiselle naiselle. Torille on matkaa 600 m ja takapihalta näkyy lähikauppa. Paras asia on se, että kissa tuntuu viihtyvän todella hyvin. Päädyimme siis sellaiseen ratkaisuun, että toinen kissa jäi minulle ja toinen exälle, mutta otan toistakin kissaa välillä tänne hoitoon.

Uskallan jo hieman suunnitella kevättä. On asioita, joita haluan tehdä ja tiedossa onkin muutamia kivoja juttuja. Alkuvuosi on sinänsä "paras aika erota", sillä valon määrä lisääntyy päivä päivältä, sitä alkaa toipua kaamosmasennuksesta, ultimaattinen perhejuhla nimeltä joulu on ohi ja yleisesti energiataso alkaa kohota - itselläni ainakin. Kevät on täynnä toivoa ja sitä odottaa jo hieman mitä vuosi tuo tullessaan. En muista, milloin olisin viimeksi ollut innoissani tulevasta. On vähän jopa perhosia vatsassa, kun en tiedä mitä elämä heittää seuraavaksi eteen! Työpaikkaa kovasti jo kaipailen, ihan jo tämän taloudellisen tilanteenkin takia. Onneksi alkuvuodesta on tullut uusia työpaikkailmoituksia. 

 

 

Olen kuunnellut musiikkia enemmän kuin koskaan. Mulle on muodostunut ihan oma break up -lista, joka on täynnä voimabiisejä, mutta myös muutamia sydäntäriipaisevia balladeja. On ihan parasta, kun voi kuunnella musiikkia kotona 24/7 ilman, että se häiritsee ketään (korkeintaan naapureita.) Saatan kuunnella samaa biisiä repeatilla 15 kertaa ja laulaa mukana kaikkein noloimpia lempparibiisejä. Ihan huippua.

Positiivista on myös se, että asunto on juuri siinä kunnossa, kuin itse haluan sen olevan. Olen aina tykännyt siivoamisesta ja siitä, että koti on siisti. Keittiössä on ainoastaan omat tiskit, makkarin lattialla omat pyykit, kaapeissa vain omat tavarat jne. Päätän kaikesta. Hyvin vaikea kuvitella, että haluaisin pitkään aikaan asua kenenkään kanssa. Olen oikeastaan todella itsenäinen ihminen, olin vain unohtanut sen.

 

// I broke up with my fiancé about three weeks ago. I moved into a rental apartment alone with my cat. My thoughts have been mixed and confused, but mostly I've felt relieved. I actually love living alone - even though my financial situation is horrible, to be honest. I think that the beginning of the year is "the best possible time" to break up with someone; Christmas is over, the days slowly start getting longer, the energy levels start to rise and Spring is the season of hope. I'm anticipating what's to come.

 

Tällaisia sekalaisia ajatuksia pyörii tällä hetkellä mielessä. Haluan tässä julkisesti kiittää sydämeni pohjasta joka ikistä ihmistä, jolta olen saanut kommentin, viestin, sähköpostin, puhelun ja henkistä tukea eron jälkeen tai fyysistä apua muuton aikana. En pysty koskaan kertomaan, miten iso merkitys niillä on ollut ja tulee olemaan vielä pitkään. Ihan aiheesta kirjoitin hetki sitten postauksen ystävistäni.

Vaikka nautin yksinäisyydestä ja olo on suurimman osan päivistä helpottunut, koen joka päivä myös heikkoja, ahdistavia, kyseenalaistavia ja surullisia hetkiä. Ja ne voivat olla todella voimakkaita. Monta kertaa päivässä pitää etsiä niitä toivon siemeniä. Ystävät ovat auttaneet sekä ajatusten purkaminen tekstiksi blogiin. 

-Lilli

 

P.S. Onneksi tietokoneelta löytyy "täytekuvia" luonnosta, sillä omaa naamaa ei ole tehnyt mieli kuvata.

Ladataan...
Lilies & Life

 

Tämä vuosi alkoi hieman eri tavalla kuin olin ajatellut. Erosin ja muutin yksin vuokra-asuntoon. Muutokset tapahtuivat parin viikon sisällä.

 

Kun koko elämä menee uusiksi, menee pää sekaisin, vaikka asioita olisikin työstänyt mielessään jo pidemmän aikaa. Olen silti toiminut hämmentävän tyynesti, vähän kuin autopilotilla. Tuntuu, kuin en itse tekisi näitä asioita vaan katselisin elokuvaa. 

Luulen, että nyt on päällä itsesuojelumekanismi, joka estää romahtamisen mullistusten keskellä. Olen melko varma, että jossain vaiheessa tulee kuitenkin se hetki. Se, kun sisäistän tämän kaiken ja stressi, ahdistus, suru sekä hämmennys purkautuvat. Tottakai jo nyt tulee kahlattua syvissä vesissä ja tunteet vetävät melkoista vuoristorataa joka päivä. 

Toisaalta olen helpottunut ja nautin yllättävän paljon yksinäisyydestä, mutta samalla tuntuu niin helvetin pahalta, kun parisuhde, jota rakennettiin vuosia, on hetkessä ohi. Siinä meni niin monta asiaa samalla kertaa, mm. tulevaisuuden suunnitelmat ja ihana koti. Sormessa on vielä painauma sormuksesta.

Tuntuu, että sisimpäni on pieninä sirpaleina, joita koitan keräillä kasaan päivä päivältä. Olo on sama kuin Taylor Swiftillä Out of the Woods-videossa. Olisin muuten voinut itse kirjoittaa biisin sanat, niin paljon niihin samaistun.

 

 

Muuttopäivän iltana muuttoporukan lähdettyä istuin uuden asuntoni lattialla. Katselin huonekaluja, jotka olivat vielä edellisenä päivänä olleet vanhassa asunnossa, jossa yhdessä asuimme. Ne näyttivät niin erilaisilta tässä vieraassa asunnossa. Jotain tuttua, mutta ei sitten kuitenkaan. Niitä fiiliksiä ei voi pukea sanoiksi.

Olen ollut aivan hämmästynyt ja älyttömän kiitollinen siitä tuen määrästä, mitä olen saanut. Perheenjäsenet, ystävät, sukulaiset, ja someystävät ovat olleet ihan käsittämätön voimavara. Toisaalta, olen saanut myös pari negatiivista, arvostelevaa ja suorastaan syyllistävää kommenttia, joita en todellakaan kaipaa tällä hetkellä. Olen rajannut sellaiset ihmiset pois elämästäni, sillä mielenterveyteni ei kestä nyt mitään turhaa paskaa suoraan sanottuna - eikä tarvikaan kestää.

Kaikkein yllättävin asia kaikista on silti ollut minä. Mistä hitosta ammensin voimaa viedä loppuun tämän ratkaisun? Miten ihmeessä olen hoitanut kaikki asiat, etsinyt heti puuttuvat huonekalut, soitellut virastoihin, vastannut videohaastatteluun mahdollista työpaikkaa varten, siivonnut uutta asuntoa ja muistanut jopa onnitella ystävää nimipäivänä? Sitä niin helposti aliarvioi itsensä.

Vaikka en tiedä mitä elämässäni tapahtuu seuraavaa puolta tuntia pidemmälle, enkä sitä miten selviän henkisesti tai taloudellisesti, niin sen tiedän, että tämä on se mitä tarvitsen juuri tällä hetkellä.

 

 

"On suuri valhe, että joku muu voi tehdä sinut onnelliseksi. Ei voi. Onnellisuus kumpuaa meistä, se on meissä. Se syntyy syvällä sisimmässä - on jokaisen henkilökohtainen valinta olla onnellinen. Tiedostaa, ottaa ja pitää se asenne, elämän ikävistä asioista huolimatta."

'When nobody else celebrates you, learn to celebrate yourself. When nobody else compliments you, then compliment yourself. It's not up to other people to keep you encouraged. Or happy. It's up to you. Encouragement and happiness should come from the inside.''

Nämä Vilhelmiinan sanat kolahtivat niin kovaa, että oli pakko lainata niitä tähän postaukseen <3

 

Kirjauduin eilen blogiin ensimmäisen kerran melkein kahteen viikkoon. En ole pystynyt hetkeen miettimään yhtään mitään some-elämää. On ahdistanut ajatus siitä, että kaikki puolitutut saavat tietää tilanteen.

Nyt tämän postauksen kirjoittaminen ei enää tuntunut pahalta, vaan se tuli tarpeeseen. Palailen tässä pienin askelin, mutten ota siitä mitään paineita.

-Lilli

Pages