Ladataan...
Lilies & Life

Kun en vaan tiedä mitä tekisin elämälläni.

 

Okei aika diippi aloitus, mutta täysin totta. Olen ollut nyt 3 viikkoa työttömänä. Määräaikainen työsuhteen päättyi 30.9. Ensimmäinen työttömyysviikko oli helppo sillä olimme Kreikan Lefkaksella. Matkalla ei tarvinnut murehtia juuri mistään.

Nyt ahdistus on nostanut päätään. Olen hakenut muutamaan työpaikkaan ja kahdessa rekryssä pääsin seuraavaan vaiheeseen. Kävin jopa yhdessä työhaastattelussa, mutta kokemus oli niin kamala, että laitoin haastattelun jälkeen firmaan sähköpostiviestiä, etten ole enää kiinnostunut työpaikasta. Oikeesti se järkytyksen määrä, kun ensimmäiseksi kysytään lapsentekosuunnitelmista ja mahdollisista kroonisista sairauksista sekä muista henkilökohtaisista asioista, jotka vaan meni liian pitkälle JA on laittomia kysymyksiä. Tuli niin puun takaa, etten osannut edes sanoa mitään järkevää takaisin!

Siitä toisesta paikasta ei sitten enää kuulunutkaan toisen vaiheen jälkeen mitään, mikä yllätti. Hain kyseiseen yritykseen töihin jo viime keväänä, jolloin pääsin ryhmähaastatteelun saakka. Hain kolmattakin työpaikkaa, josta sain erittäin tylyn vastauksen takaisin. Tämä oli myös sellainen firma, johon olin hakenut ennen töihin ja päässyt haastatteluun. Ajattelin, että näiden kahden yrityksen rekrytoijat ottaisivat positiivisesti sen, että olen edelleen kiinnostunut samasta työpaikasta ja arvostaisivat lisäkokemusta, jota olen tänä vuonna kerryttänyt. No, eipä se sitten mennytkään niin...

 

 

Olen pohtinut kovasti tuliko siinä kaameassa työhaastattelussa ilmi se asia, jota muutkin potentiaaliset työnantajat pohtivat kohdallani; olen 28-vuotias lapseton, kihloissa oleva nainen. En todellakaan ole ihanteellinen valinta työmarkkinoilla. Vaikka sen ei pitäisi, eikä se saisi, vaikuttaa (!). Olen miettinyt sitäkin onko joku haastattelija esimerkiksi päätynyt blogiini, onhan tämä pieni kaupunki. Jo blogin kuvauksessa kerron taistelusta skolioosia ja fibromyalgiaa vastaan (mitä en kyllä kadu yhtään.) Se ei silti tarkoita, että olisin työkyvytön. Olen ollut selän takia sairaslomalla viimeisen vuoden aikana yhteensä 2 päivää.

Uskon siihen, että kaikki tapahtuu syystä. Ehkä minun ei ollut tarkoitus päästä töihin niihin paikkoihin, joihin hain. Toisaalta haluanko edes mennä takaisin asiakaspalvelutyöhön?

Minulla on jonkin aikaa ollut sellainen olo, että potentiaalini valuu hukkaan. Tiedän, että minusta olisi paljon vaativampiinkin tehtäviin - asiakaspalvelutyötä yhtään väheksymättä! Ainoa tapa valjastaa tämä hukattu potentiaali olisi opiskella lisää. Opiskelu taas ei varsinaisesti houkuttele, ainakaan rahan kannalta. Elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, etten pysty jättäytymään pelkän opintotuen varaan todellakaan.

Ainoat vaihtoehdot olisivat siis aikuiskoulutus jollain vaihtoehtoisella rahoitustavalla, oppisopimuskoulutus tai sitten avoin yliopisto ja työskentely sen ohella. Ideaalisin olisi ehdottomasti oppisopimus, mutta se on myös se hankalin vaihtoehto. Ihan kaikkea ei voi opiskella oppisopimuksella ja pitäisi tosiaan löytää se työpaikkakin, joka sitoutuu oppisopimuskoulutukseen. Tuntuu, että nykyään joka puolella on resurssipula tai henkilöstöbudjetti ylittynyt, eikä oppisopimuspaikaa saati työpaikkaa irtoa.

 

 

Olen viimeiset pari päivää miettinyt tosissani avointa yliopistoa. Tykkään työskennellä ja opiskella kotona omien aikataulujen mukaan. Lisäksi osa-aikatyö olisi mahdollinen opiskelun ohella. Opinnot toki maksavat avoimella puolella, mutta hinta on varsin kohtuullinen.

Se mitä mietin avoimessa yliopistossa on opintojen kannattavuus. Onko perusopinnoista (+aineopinnoista) toisaalta hyötyä, sillä koko tutkintoa ei voi suorittaa avoimella puolella. Ala, joka kiinnostaa minua eniten on vielä sellainen, että tutkinto-opinnot voi suorittaa ainoastaan yhdessä ainoassa Suomen yliopistossa, joka sijaitsee todella kaukana kotikaupungistani. Muutto ei ole mahdollinen pitkään aikaan. Eli hyödynkö opiskelusta loppujen lopuksi kovinkaan paljon? Tottakai kaikki opiskelu on aina kannattavaa, mielenkiintoista ja mieltä avartavaa, ja saattaa ohjata oikeaan suuntaan elämässä sekä mahdollisesti auttaa löytämään sen oman jutun, mutta silti mietityttää.

 

// I don't really know what I wanna do with my life. I've been unemployed for 3 weeks now. I've applied for different jobs but I've been turned down or never heard back from them. Well, I was invited to one job interview but it went horribly wrong and I turned the possible position down myself. Now I'm thinking should I go back to school or continue looking for a job?

 

Nyt saa kertoa kokemuksia avoimesta yliopistosta!

Vertaistukea kaivataan muutenkin jos joku on samanlaisessa elämäntilanteessa.

Miten sinä päädyit omalle urallesi?

-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

Olimme viikon Kreikan Lefkaksella lokakuun alussa. Lue ensimmäinen juttu täältä. Teimme matkan aikana muutamia retkiä, joista ensimmäinen oli matkatoimiston järjestämä kokopäiväretki pieneen Vassilikin kylään sekä Lefkaksen kuuluisimmalle rannalle Porto Katsikille. Valitsimme valmiin retken, sillä emme halunneet vuokrata omaa autoa. Retki oli käytännössä pelkästään kuljetus paikasta toiseen, sillä opasta ei ollut mukana. Siirryimme paikasta toiseen pikkubussilla. Onneksi emme tosiaan ajelleet omin päin, sillä Kreikan liikenne on jokseenkin päätöntä ja kapeat serpenttiinitiet ylhäällä vuoristossa aiheuttivat (ainakin minulle) tykytyksiä ihan bussissakin.

 

VASSILIKI

 

Vassiliki on pienehkö kalastajakylä Lefkaksen lounaisrannikolla, mutta samalla toiseksi suosituin paikka majoittua Lefkaksen saarella. Kesällä Vassiliki on yksi Euroopan purjelautailukeskuksista.

Meidän "kotikylästä" Nidristä oli noin tunnin matka kylään. Oli (matkan ainoa) sateinen ja hieman viileähkö päivä, mutta Vassiliki oli silti kaunis ja tunnelmallinen. Saavuimme kylään 11 aikaan, jolloin paikalliset vasta availivat kahviloita. Koulussa sen sijaan oli jo täysi tohina päällä, kun lapsilla oli liikuntatunti koulun pihalla.

Kävelimme satamakadun päästä päähän, jonka jälkeen istahdimme brunssille mukavaan pikkukahvilaan. Joimme cappuccinot, tuoreet appelsiinimehut, pirtelöt ja söimme puoliksi club sandwichin.

Tunnelma Vassilikissa oli ihan erilainen kuin esim. Nidrissä tai saaren pääkaupungissa Lefkas Townissa. Vassilikissa (ainakaan rantakadulla) ei juurikaan ollut krääsäkojuja, mikä oli mukava huomata. Ainoastaan kahviloita ja tavernoja, joissa istuskeli paikallisia aamukahvilla ja -ouzolla.

 

 

 

 

PORTO KATSIKI

 

Kun Googleen kirjoittaa "Lefkas" tai "Greek beaches", pamahtaa näytölle juurikin tämä kuuluisa pikkukiviranta, jota ympäroivät valkoiset, jyrkät kallionseinämät. Porto Katsiki on joka vuosi valittu Kreikan ja koko Euroopan parhaimpien rantojen top kymppiin, eikä ihme. Käsittämättömän turkoosi vesi, valkoiset kalliot ja hienoksi hioutuneet vaaleat kivet ovat yhdessä vaikuttava näky. Koko Lefkaksen saari on nimetty näiden eteläosien valkoisten kallioiden mukaan. Valkoinen on kreikaksi Lefko.

Porto Katsiki tarkoittaa muuten "the port of the goat", sillä ennen rannalle pääsivät vain vuohet kallionseinämiä pitkin. Nykyään ihmisetkin pääsevät laskeutumaan rannalle rappusia pitkin (n. 80 kpl) tai saapumaan vesiteitse veneellä.

 

 

HUOMIOITAVAA PORTO KATSIKIN RANNALLA:

Saavuitpa rannalle mistä päin saarta tahansa, on vuoristotie mutkikas, jyrkkä, kapea ja ajoittain huonokuntoinen - tosin pitkä pätkä tietä on uusittu tänä vuonna. Varsinkin kesän sesonkiaikaan saa olla tarkkana jos lähtee teille vuokra-autolla, sillä paikoitellen kaksi autoa ei mahdu rinnakkain ja toinen joutuu väistämään.

Pysäköintimaksu on 5 euroa, vaikka vain käväisisit rannalla.

Alhaalta rannalta ei voi ostaa mitään. Ennen portaita rannan ylätasanteella on 3 kojua, joista saa juotavaa, snackseja, hedelmiä sekä pieniä matkamuistoja, mutta niihin ei mahdu sisälle istumaan. Ulkona on pöytiä ja tuoleja katoksen alla. Lokakuussa sateisena päivänä oli välillä hieman viileää neuletakista huolimatta, sillä katokset eivät estä tuulta. Heti, kun aurinko näyttäytyi, oli taas lämmin.

Wc:t on sijoitettu niin ikään ylätasanteelle ulkorakennukseen mutta eivät ole häävissä kunnossa. Ovissa ei ollut lukkoja, pytyissä ei ollut istuimia, vesihanoista ei tullut vettä ja seinillä kiipeili hämähäkkejä ja torakoita. Sopii toivoa, että vessoja siistitään ja kunnostetaan seuraavaa kesää varten. Me vierailimme paikalla sesongin ulkopuolella, mikä saattoi vaikuttaa asiaan.

Rannalla ei ole lifeguardia. Vesi on äkkisyvää ja vedestä nousu takaisin rannalle saattaa olla hankalaa liukkaiden pikkukivien ja aaltojen takia. Iltapäivisin aallot saattavat voimistua. Ranta ei ole kovin lapsiystävällinen eikä paras mahdollinen vanhoille ihmisille.

Rannalta saa vuokrata kesäaikaan aurinkotuoleja ja -varjoja.

Itse rantaosuus kallioiden ja vesirajan välissä on melko kapea. Jossain vaiheessa päivää osa rannasta jää kallioiden varjoon. Osa rannasta on aidattu niin, ettei kallioiden seinämien viereen pääse, sillä kallioilta saattaa pudota kiviä.

Kallion kärkeen ei enää pääse katselemaan maisemia, sillä kapea, aidattu tie vaurioitui vuoden 2015 maanjäristyksessä ja kaiteet roikkuvat vieläkin kallion seinämällä. Porto Katsiki on myös yksi niistä rannoista, joissa on jatkuvasti sortumisvaara. Viime kuussa Zakynthoksen kuuluisalla Navagion rannalla eli shipwreck beachilla koettiin kauhun hetkiä, kun osa kalliota sortui yllättäen (mtv.fi). Onneksi kukaan ei hautautunut kivimassan alle ja selvittiin lievillä loukkaantumisilla.

 

 

Kaikesta huolimatta Porto Katsiki on todellakin näkemisen arvoinen paikka, eikä sitä suotta hehkuteta. Meidän reissulle sattui puolipilvinen ja tuulinen päivä, mutta aina auringon pilkahtaessa muuttuivat kalliot vitivalkoisiksi ja vesi syvän turkoosiksi. Jos olisi ollut aurinkoinen päivä, olisimme varmasti käyneet uimassakin.

 

// We travelled to Lefkada, Greece at the beginning of October. We made a few day trips on the island. We visited the picturesque fisher village of Vassiliki. It was a charming little village full of cafeterias and taverns. In the summer Vassiliki becomes a popular windsurfing centre in Europe.

Of course we had to also see the most famous beach of the island: Porto Katsiki. The beach has been selected as one of the best beaches in Greece and all Europe every year and no wonder! The white cliffs and turquoise water are breathtaking. Lefkada is actually named after the white cliffs. Lefko means white in greek.

You should know a few details when visiting Porto Katsiki. First of all the serpentine roads are narrow and steep. The parking fee is 5 euros. To get to the actual beach, you need to walk down the stairs (80 steps). There are no amenities down at the beach. You can buy some snacks, drinks and souvenirs before you go down. The toilets are also on top but they are horrible. There's no lifeguard on duty on the beach and the waves can be quite strong. It's probably not the best possible beach for children or old people. Despite all these facts it's still a place worth visiting, definitely!

 

Lefkaksen matkaan liittyen tulossa vielä postauksia veneretkistä ja muista kohokohdista!

-Lilli

 

 

P.S. Meidän minibussi hajosi ennen paluumatkaa ja lähtömme viivästyi puolella tunnilla. Joukko kreikkalaisia miehiä sekä poikaystäväni saivat bussin lopulta käynnistymää työntämällä! Ajoimme koko matkan ilman ilmastointia ja radiota, etteivät ne vie akusta virtaa. Ihan kuin niille vuoristoteille olisi tarvittu yhtään lisäjännitystä! :'D

Ladataan...
Lilies & Life

Yhteistyössä: HerSecret

 

Kirjoitin pari kuukautta sitten Painoni ei määritä minua -postauksen, joka nousi yhdeksi tämän vuoden luetuimmista postauksistani. Kertauksena: Olin koko lapsuuteni ja teini-iän hyvin pienikokoinen aina lukioon saakka. Painoni nousi ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, kun jouduin käyttämään muutaman kuukauden masennuslääkkeitä. Samoihin aikoihin toinen munasarjani poistettiin ja hormonitoimintani meni täysin sekaisin, mikä kiihdytti painon kertymistä. Tämän jälkeen painoni pysyi muutaman vuoden hyvin pitkälti samana. Tänä keväänä sairastuin fibromyalgiaan, joka on sekoittanut aineenvaihduntaani (varsinkin alkuvaiheessa) ja painoa on tullut muutamia kiloja lähinnä turvotuksen takia. Tällä hetkellä käytän vaatekokoa 42 tai 44. Aluksi oli todella vaikea suhtautua kehon muutoksiin, mutta ne oli vain pakko hyväksyä vähitellen ajan kanssa.

Nyt olen saavuttanut sellaisen pisteen, jossa olen tyytyväinen itseeni. En piilottele kroppaani tai häpeä vaatekokoani. Tunnen itse asiassa itseni naisellisemmaksi kuin esim. 36 kokoisena, kuten tässäkin postauksessa totesin. Välillä turvottelu on pahempaa, mikä ärsyttää, sillä vaatteet kiristävät. Olenkin joutunut uusimaan vaatekaappini sisältöä jonkin verran tänä vuonna. Olen huomannut, että hormonitoiminta, stressi ja jopa säätilat vaikuttavat enemmän fibromyalgian puhjettua. Nyt osaan jo varautua tähän, joten suhtaudun asiaan paremmin kuin aluksi.

 

 

Varasimme syyskuussa matkan Kreikan Lefkakselle. Sain samoihin aikoihin HerSecretiltä lahjakortin, jolla sain valita itselleni vaatteita blogiyhteistyönä. HerSecret on suomalainen naisten vaatteiden verkkokauppa, jonka valikoimasta löytyy niin alusasuja kuin neulepaitojakin.

Matkaan oli vajaa kuukausi aikaa ja mietin tekisinkö parin viikon detox-kuurin, jotta näyttäisin paremmalta bikineissä ja kuvissa. Hylkäsin ajatuksen melkein yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Ketä varten tekisin pikalahdutuskuurin, kun itse olen tyytyväinen itseeni ja pudotetut pari kiloa nestettä tulisi kuitenkin matkalla takaisin? Söin siis ihan normaalisti ilman mitään kuureja ja valitsin itselleni oikean kokoisia vaatteita. HerSecretillä löytyy kokoja Xs:stä aina 5XL:ään saakka ja heillä on hyvät kokotaulukot.

Mittasin pitkästä aikaa strategiset mittani ja täytyy sanoa, että järkytyin hieman. Senttejä oli tämän vuoden aikana tullut enemmän kuin edellisen viiden vuoden aikana yhteensä. Varsinkin rinnan- sekä lantionympärysmitat yllättivät. Ei todellakaan tullut hyvä fiilis ja kauhistelin miten isoja kokoja joutuisin tilaamaan. Sitten kokosin taas ajatukset ja totesin, että sillä ei loppujen lopuksi ole kenellekään merkitystä minkä kokoisia vaatteita käytän, kunhan ne istuvat minulle.

 

 

Valitsin pääasiassa matkalla (ja ensi kesänä) käytettäviä vaatteita sekä pari uima-asua. Viimevuotiset ovat tosiaan liian pieniä, enkä yleensä löydä Kreikasta oikean kokoisia tai mallisia vaatteita, sillä keskivartaloni on epäsymmetrinen skolioosin takia. Samasta syystä on vaikea löytää Suomestakin ihan perusarkivaatteita saati alusvaatteita. Käyn aina tietyissä liikkeissä, joista saatan löytää istuvan vaatteen. Yleensä ne ovat vielä juuri tietyn merkkisiä. Monesti paras vaate on löytynyt kirppikseltä tai omasta kaapista - käytän arkena tosi usein samoja asukokonaisuuksia. Vähän siis jännitti, sopiiko mikään HerSecretin vaatteista minulle.

Paketti toimitettiin ihan supernopeasti ja pääsin testailemaan valitsemiani vaatteita. Koot vastasivat taulukkoja, mutta täytyy myöntää, että oli tullut tehtyä parit hutivalinnat, eikä osa vaatteista sopinut ollenkaan tai vastannut kuvitelmaani. Vaihdoin pari vaatetta täysin eri tuotteeseen ja toisella kerralla olin todella tyytyväinen.

 

 

Tunsin itseni hyvännäköiseksi vaatteissa, jotka valitsin. Rakastan naisellisia mekkoja; vaaleanpunaista ja pitsiä. Nyöritetty kokouimapuku oli ehdottomasti lemppariasuni ja hengailin siinä matkan molempien venereissujen ajan. Kertaakaan ei käynyt edes mielessä paino tai vaatekoko! Toinen ehdoton suosikkini on musta, pitsinen off shoulder -mekko, joka on täysin minun tyyliseni. Tunsin itseni naiselliseksi ja seksikkääksi. Mekosta tuli samantien yksi luottomekoistani! Itsevarmuuteen liittyy myös vahva käsitys omasta tyylistä. Jos vaatteen tuntee "omaksi", kantaa sen ihan eri tavalla.

 

 

Uskon, että itsevarmuus näkyy päällepäin ja välittyy myös kuvista. Itsevarmaksi ihmiseksi ei lähtökohtaisesti synnytä, vaan sellaiseksi tullaan. Toki lapsuuden ja nuoruuden ajan sosiaaliset tilanteet, sairaudet sekä muut kokemukset vaikuttavat hurjasti, mutta niistäkin on mahdollista päästä yli. Olen kulkenut pitkän tien voidakseni sanoa, että hyväksyn itseni. Se on vaatinut mm. monen vuoden psykoterapian ja itsetutkistelun, hyppyjä tuntemattomaan sekä muutamia elämänmuutoksia. En olisi muutama vuosi sitten pystynyt julkaisemaan tilannekuvia, joissa keikistelen XL-kokoisessa uimapuvussa, joten kehitystä on ainakin tapahtunut! Vaikeinta tässä on ollut hyväksyä uusi vaatekokoni ja seisoa kameran edessä kropassa, jota en aina tunnista omakseni oireiden takia.

Itsevarmuus ei kuitenkaan liity pelkästään ulkonäköön, vaikka helposti ajattelemme niin. Itsevarmuus näkyy muissakin elämän osa-alueissa. Itsevarma ihminen on yleensä myös määrätietoinen, sietää jonkin verran epämukavuuksia, ei esitä, ei vedä muita alas nostaakseen itseään ylös, eikä tarvitse kiitosta kaikesta mitä tekee. Itsevarma henkilö ymmärtää olevansa oman elämänsä ohjaksissa, eikä ajelehdi jumittuneena, päämäärättömästi elämän vietävissä katsoen mitä tapahtuu. Hän ei tarvitse muiden hyväksyntää ja lupaa kaikkiin päätöksiin. Hän ei lannistu vastoinkäymisistä, vaan ottaa ne opettavaisina kokemuksina.

 

// I was always skinny as a child and as a teenager. I started to gain weight a little bit when I was 20. I had to use antidepressants for a few months and they caused some weight-gain fast. My left ovary was also removed almost at the same time, which increased the weight-gain. For a few years after that my weight remained pretty much the same. This spring I was diagnosed with fibromyalgia, which causes inflammation and swelling, for example. I gained a few pounds. Now I wear a size 42 (EU) or 44 (EU). Despite all this I've reached a point where I'm happy with myself. I've accepted my appearance, my weight and my size and I don't really care what everyone else think. I've never felt more feminine, sexy or self-confident.

 

 

Oletko kokenut epävarmuutta pukeutumisessa?

Oletko muissa asioissa itsevarma ihminen? 

-Lilli

 

 

Kuvissa näkyvät vaatteet saatu yhteistyönä HerSecretiltä

 

Pages