Ladataan...
Lilies & Life

Työhyvinvointi on asia, josta puhutaan jatkuvasti enemmän, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Henkinen hyvinvointi työssä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että työntekijä viihtyy ja voi toteuttaa itseään. Työn tulisi vastata tekijänsä valmiuksia selvitä hommasta. Sekä työnantajalla että -tekijällä on vastuu työhyvinvoinnin ylläpitämisestä sekä edistämisestä - työntekijän tulisi tuoda ilmi selkeät epäkohdat.

Työhyvinvointi on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat mm. työympäristö ja -yhteisö, esimiestoiminta sekä työmäärä. Hyvinvoinnin tulee näkyä työn arjessa, sitä ei pysty parantamaan pelkillä TYKY-päivillä tai muulla vapaa-ajan toiminnalla.

 

 
Hyvinvoivassa työyhteisössä:
  • työolot on järjestetty hyvin, työssä on viihtyisää
  • vuorovaikutus työntekijän ja -antajan välillä on hyvä
  • aikaa ja henkilökuntaa on tarpeeksi työn tekemiseen, työmäärä pidetään aisoissa
  • ollaan avoimia, ongelmistakin voidaan puhua
  • innostetaan ja kannustetaan, ilmapiiri on hyvä
  • annetaan myönteistä palautetta
  • työkaverit tukevat toisiaan
  • informaatio kulkee
  • luotetaan

Hyvinvoiva työntekijä tulee mielellään töihin, on motivoitunut sekä kokee itsensä tarpeelliseksi. On tärkeää, että työntekijä pääsee hyödyntämään osaamistaan ja vahvuuksiaan sekä saa työstään palautetta. Pitäisi pyrkiä siihen, että jokainen työyhteisössä kokee kuuluvansa yhteisöön.

 

 
Miten pahoinvoiva työntekijä oireilee?

Tämän päivän työelämässä on kovat tehokkuusvaatimukset. Työmäärä saattaa olla liiallinen, eikä työ välttämättä vastaa työntekijän osaamista tai odotuksia. Työ voi alkaa rasittaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Stressi voi aiheuttaa monenlaisia oireita; esim. unihäiriöitä, heikentynyttä keskittymiskykyä, hajamielisyyttä, ahdistusta, aloitekyvyttömyyttä, jopa masennusta. Fyysisistä oireista yleisimmät ovat pääkipu, vatsaoireet, erilaiset sydäntuntemukset, selkäsärky ja flunssa-/tulehduskierteet. Nämä ovat psykosomaattisia oireita, joiden voimakkuus ja kirjo vaihtelee hyvin yksilöllisesti. Jopa hiustenlähtö on mahdollista liiallisen kuormituksen seurauksena.

Jos tuntuu, ettei enää jaksa työssä, voi ensimmäinen askel olla keskustelu asiasta luotettavan työkaverin kanssa. Työkaverit voivat olla tukena, jollakin voi jopa mahdollisesti olla samoja tuntemuksia. Ongelmaa ei kuitenkaan voi yleensä ratkaista ottamatta sitä puheeksi työnantajan kanssa. Työnantajan ja -tekijän tulisi yhdessä keskustella miten ongelma voidaan ratkaista tai miettiä miten työstä voisi tehdä vähemmän kuormittavaa. Vaikeassa tapauksessa voi olla hyvä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon tai aikuispsykiatrian vastaanotolle. Joskus ongelma voi olla yksityiselämässä ja se vain heijastuu työelämään - tai sitten ongelmaa on molemmissa. Tällöin voi olla paras vaihtoehto käydä asioita läpi ulkopuolisen kanssa.

Työpaikkakiusaaminen on vakava ja monesti vaiettu asia. Ristiriidat ja väärinymmärrykset työpaikalla ovat normaaleja, mutta työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan jatkuvaa ristiriitaa tiettyjen henkilöiden välillä, (seksuaalista) häirintää, alistamista tai huonoa kohtelua. Se voi olla toisen ihmisen vähättelyä, puuttumista ulkonäköön tai naurunalaiseksi saattamista. Työntekijästä saatetaan puhua selän takana pahaa ja häntä kritisoidaan, jopa ilman syytä. Työtä voidaan jakaa liikaa tai liian vähän ja tärkeät asiat jätetään kertomatta.

Huonoa käytöstä ei saa sallia - siihen tulee puuttua välittömästi. Jos tiedät, että työkaverisi on joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi, yritä puuttua tilanteeseen. Työntekijä itse ei välttämättä osaa tai uskalla puolustautua tai kertoa kenellekään miltä tuntuu. Tällainen tilanne on ahdistava ja nöyryyttävä. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa korjaamaan tilanteen saatuaan tiedon työpaikkakiusaamisesta. Se on silti monesti helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos kiusaaminen tapahtuu työnantajan toimesta. Jos itse koet olevasi kiusaamisen kohteena (varsinkin esimiehen taholta), kerää rohkeutta ottaa yhteyttä esim. työsuojeluvaltuutettuun, luottamusmieheen tai ammattiliittoosi. Työterveyshuollosta löydät myös apua ja sitä kautta voi saada lähetteen esimerkiksi psykologille. Heillä on vaitiolovelvollisuus; voit keskustella luottamuksella työhösi liittyvistä ongelmista.

 

 

Jos sinulla on jatkuvasti tunne, että työ rasittaa liikaa tai homma ei vaan yksinkertaisesti suju, on liian kiire ja olet stressaantunut, etkä jaksa hoitaa muita arkisia asioita, mieti, onko kyse selkeästä ongelmasta työpaikalla tai itse työhön liittyen. Voisiko työhyvinvointia edistää tai parantaa? Oletko tauon tarpeessa? Auttaisiko asioiden selvittely jonkun ulkopuolisen kanssa? Onko työ sittenkään sopiva, haluatko jotain muuta?

Tämä aihe on minulle tuttu. Olen joutunut kokemaan työpaikkakiusaamista ja olen työskennellyt parissakin paikassa, joissa työhyvinvoinnille ei annettu painoarvoa. Sitä jaksaa jonkin aikaa  liian kauan ennen kuin mitta täyttyy lopullisesti. Silloin vasta tajuaa, että hitto, mulla on oikeus nostaa itseni ja terveyteni ykköseksi. Haluaako joku jakaa kokemuksia tästä aiheesta?

 

// When we invest in well-being at work, it benefits everyone. When a working individual feels competent and satisfied in their role, they put more effort in working. A healthy employee feels motivated and important. They should be able to use their skills and strengths at work. If any work-related problems come up, they should be addressed by the employer. Bullying and harrashment of any kind are never acceptable in working environment (or anywhere else.) If you are experiencing this, I recommend contacting occupational health care or a safety representative. Remember to take care of your well-being!

 

Muista huolehtia jaksamisestasi,

-Lilies

 

P.S. Postauksen kuvat on otettu aiemmin kesällä (poikaystävästä on kuoriutunut todellinen blogikuvaaja :D) Halusin laittaa asiapostaukseen iloisia, kesäisiä kuvia keventämään (jos joku ihmettelee miten kuvat liittyy tähän)

Ladataan...
Lilies & Life

Perjantai / Friday:

Vaatehaaveilua Vilassa. Edelleen vaaleanpunainen kausi vaatteissa (ja sisustuksessa.)

Nepalilainen lounas. Ilman viiletessä tekee mieli mausteista ja tulista ruokaa.

Night out with K ♥

 

Lauantai / Saturday:

Suomen luonnon päivä.

"Kevyt" iltapala Reposaaren Merry Monkissa (jaksoin vain puolet omastani) :D Jos liikut Porissa, suosittelen! Ei mitään perushampparia vaan lähiruokaa laadukkaista aineksista.

 

Sunnuntai / Sunday:

Rentoutumista saunan jälkeen.

Vihreää teetä ja poikaystävän äidin leipomaa punaherukkapiirakkaa oman pihan tuoreista marjoista.

 

 

Viikonloppu oli stressin hoitoa parhaimmillaan. Tänäänkin oli vielä vapaapäivä, joka kului mukavasti.

Kyllä taas jaksaa arkea :)

Ihanaa tätä viikkoa  ♥

- Lilies

Ladataan...
Lilies & Life

Olen luonteeltani positiivinen ihminen, vaikka otsikko kertoo muuta. En olisi varmaan selvinnyt kaikista vaikeista asioista elämässäni jos olisin pohjimmiltani negatiivinen. Mulla on kuitenkin pidempään jo ollut vaikea kausi ja se on näkynyt blogissakin (esim. tämä ja tämä  postaus.) Selkein oire on välinpitämätön asenteeni lähes kaikkeen - olen osittain turta. Olen viime aikoina ollut myös kyyninen ja pessimistinen. Pelottavaa on se, että arjen mukavat pienet asiat tai tulevat isot positiiviset asiat saavat mielialani nousemaan vain hetkellisesti. Tiedän, että tämä on vain oireilua vaikeista asioista, sillä ei ole yhtään minua olla sellainen. Voi melkein sanoa, että elän tietynlaista kriisikautta tällä hetkellä. Tähän on olemassa muutama selkeä syy. Osa on sellaisia juttuja, joihin voin itse vaikuttaa ja olenkin miettinyt ja miettinyt ja vielä kerran miettinyt mihin suuntaan lähden asioita viemään. Pelkään koko ajan, että teen väärän ratkaisun. Olen vielä luonteeltani vaaka, joka rakastaa asioiden pohtimista ja punnitsemista: "toisaalta tää vaihtoehto, mutta sit tuossa on ne puolet"... back and forth.

Olin tehnyt omalta osaltani päätöksen yhden minua vaivanneen asian suhteen, mutta se ei sitten mennytkään kuten olin suunnitellut. Siksi otsikko kohti uusia pettymyksiä.

Tuntuu, että olen samalla sekä jumissa että levoton. Jännä tunne.

Näiden minusta riippumattomien, selkeiden ongelmien lisäksi (tai juuri niiden takia) olen alkanut ajatella elämää ja tulevaisuutta laajemmin. Pitäisikö minulla olla jo tiettyjä asioita tämän ikäisenä? Täytän ensi kuussa 27. Olen nuori, mutta lähestyvä 30 on alkanut pyöriä mielessä. Kuuluisiko mun tietää mitä työtä todella haluan tehdä, haluanko vielä opiskella, haluanko naimisiin tai lapsia. Tässä ne klassiset. Koskaan ei saisi verrata omaa elämää muiden elämään, mutta kyllä sitä silti tulee tehtyä. Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka tuntuvat löytäneen elämälleen selkeän suunnan (ainakin se näyttää siltä muille). Onneksi en ole ikinä ollut kovinkaan kateellinen ihminen. En ajattele, että olisipa mulla asiat niinkuin tuolla (paitsi talo Kreikassa, siitä olisin kateellinen.)

Lähipiiriini kuuluu myös ihmisiä, jotka ovat ihan hukassa. Joskus on laitettava itsensä ykköseksi, eikä huolehtia/auttaa/kuunnella muita niin paljon kuin ennen - tämän olen oppinut kantapään kautta. Tuntuu, ettei ole kovinkaan paljon annettavaa muille, kun on itse niin tyhjä. On ollut hienoa huomata, että se ei haittaa. Ihmiset haluavat silti viettää kanssani aikaa ja he tukevat minua - ainakin tietyt ihmiset. Olen liian kauan tehnyt sitä, etten näytä muille miten mulla oikeesti menee, koska pelkään, että olisin heille taakka vaikeiden asioideni kanssa. En enää tee sitä. En halua sellaista ihmistä elämääni, joka ei ole paikalla silloinkin, kun asiat ovat huonosti tai mieli maassa. Enkä sellaista, jota kiinnostaa asiani vain kun tietää, että ne ovat hyvin.

Olen jutellut tilanteestani kolmen hyvän ystäväni kanssa. He ovat korvaamaton tuki. Nyt kun mietin, niin heillä on kaikilla haasteita tietyissä samoissa asioissa ja se auttaa, että on kohtalotovereita (vaikka on siis sanomattakin selvää, että toivoisin kaikille - varsinkin ystävilleni - pelkkää parasta kaikessa.) Tottakai myös poikaystäväni on tukena. Hänen kanssaan tulee pohdittua tulevaisuutta lähes päivittäin jossain muodossa.

 

// I guess I'm going through a life crisis at the moment. I've been thinking about how to deal with life when bad things keep on happening. I'm able to change some things myself but the rest are out of my hands. I believe that everything happens for a reason and things will always work out somehow in the end. These thoughts keep me going. My boyfriend and my dear friends are my most precious assests right now.

 

Uskon, että asiat järjestyvät aina ja menevät niin kuin niiden on tarkoitus. Jos yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Karma tekee myös tehtävänsä; tee hyvää, niin saat hyvää ja päinvastoin. Näistä olen puhunut ennenkin. Nämä ajatukset kantavat välillä päivästä toiseen.

Onko joku samankaltaisessa tilanteessa? Tai kärsitkö esim. kaamosmasennuksesta?

-Lilies

 

P.S. Lue myös On my way -blogista hyvä ja laaja kirjoitus samasta aiheesta.

 

 

Pages