Ladataan...
Lilies & Life

 

Jouluksi ei ollut alunperin mitään kummempia suunnitelmia. Meidän suvun jouluperinteet päättyivät, kun mamman ja papan talo myytiin reilu vuosi sitten ja mamma muutti pieneen kerrostaloasuntoon. Ennen kokoonnuimme lähisuvun kesken joka vuosi. Viime joulu oli ensimmäinen, jonka vietimme uusissa merkeissä, mutta onneksi tekemistä riitti ja kaikilla oli todella mukavaa.

Tänä vuonna aloin jo marraskuun alussa huokailemaan, että mitähän tästäkin joulusta tulee. Laitoin joulujutut esille kotona jo marraskuun lopussa ja aloin syödä jouluruokia, jotta pääsisin joulufiilikseen. Kun joulu lähestyi, alkoi suunnitelmia yhtäkkiä muodostua kuin itsestään!

Koska tänne toivottiin arkisia kuvia/postauksia, niin tässä pääosin puhelimella napattuja pikaotoksia joulun ajalta:

 

 

Muutama päivä ennen joulua kävimme mamman luona glögillä ja vaihtamassa lahjoja. Siellä olikin monta sukulaista, joten ilta muistutti vähän vanhoja hyviä jouluja. Tunnelma oli tiivis, mutta oli silti niin kiva minijoulu. Aatoksi kutsuimme perheeni meille syömään. Kävimme myös hautausmaalla, availimme lahjoja ja pelailimme hieman lautapeliä. Yksinkertaista, mutta mukavaa.

 

 

Iltaisin katselin perinteisiä joululeffoja ja söin lemppareitani eli Enkeli-suklaapatukoita <3

 

 

Joulupäivänä rentouduimme maalla. Siellä on aina niin ihanan rauhallista ja hiljaista keskustaan verrattuna. Kävimme hautausmalla, joulusaunassa, söimme, avasimme lahjoja ja pelasimme tietopeliä. Illalla kävin vielä kummitätini luona viinillä ja juustoilla.

 

 

Tapaninpäivänä purin lahjoja kotona ja laitoin niitä paikoilleen. Sain yllättävän suuren määrän paketteja, joista suosikkini esittelinkin jo instastoryssa. Lähes kaikki saamani lahjat olivat tarpeellisia ja osa etukäteen toivottuja, ja mukana oli myös aineettomia lahjoja. 

Iltapäivällä vierailimme perheystävän luona glögillä. Hänellä on ihana koira, jota olemme ulkoiluttaneetkin mieheni kanssa. Ostimme koiralle puruluun ja köysilelun.

 

 

Kissatkin ihan joulufiiliksissä. Heillä on omat tonttulakit (jotka olivat päässä 5 sekuntia) <3

 

// Our Christmas was unexpectedly perfect! Family, friends, pets, presents, games, sauna, relaxing, eating, movies and quality time. <3

 

Odotan vielä tulevaa viikonloppua, jolloin suuntaamme Kangasalle. Juhlimme vielä hieman joulua ja samalla uutta vuotta. Pääsen antamaan kummitytölle joululahjat <3

Toivottavasti teidänkin joulu oli rentouttava ja rauhallinen! :)

-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

 

Jokainen tuntee tai tietää sen yhden henkilön, jolle sattuu ja tapahtuu ihan uskomattomia asioita koko ajan. Sellasia asioita, joita ei aina edes meinaa uskoa. Ja yleensä juuri negatiivisia tai tapaturmallisia juttuja.

Mä oon just se tyyppi, jolle sattuu ja tapahtuu. Useimmiten sattuu.

Kuvailisin mun elämää tapahtumarikkaaksi vuoristoradaksi.

 

 

Oon koko mun elämän ajan miettinyt, onko tää ihan normaalia vai olenko jotenkin poikkeava. Välillä oon ajatellut vaan kuvittelevani, että koko ajan tapahtuu niin paljon kaikkea tai että mun mieli jotenkin suurentelee asioita. Ehkä mulle ei satu yhtään sen enempää kuin muillekaan, mutta otan asiat eri tavalla? 

Täytyy todeta näin 27-vuotiaana, että eipä ole ollut liioittelua tai suurentelua se, mitä kaikkea tässä matkan varrella on ollut.  Perheenjäsenet ja pitkäaikaiset ystävät ovat ihan yhtä ihmeissään miten yhdelle ihmiselle voi sattua niin paljon ja miten kaikki paska kaadetaan yhteen niskaan. Mun ystävät osaa jo valmiiksi odottaa mun suusta ihan mitä vaan, kun tavataan pienen tauon jälkeen. Yksi ystävä sanoi kerran, että mun täytyisi kirjoittaa joskus omaelämäkerrallinen kirja :D

Uusille tuttavuuksille en edes voi harkita kertovani kaikkia asioita elämästäni, en edes tiettyjä isompia juttuja. Oon muutaman kerran löytänyt itseni tilanteesta, jossa "ystävänä" pitämäni henkilö on esittänyt kovinkin myötätuntoista ja ymmärtäväistä ja myöhemmin saan kuulla, ettei hän ole uskonut mitä olen kertonut. Parissa tapauksessa tällainen henkilö on myös juorunnut eteenpäin ja naureskellut näitä mun erittäin henkilökohtaisia asioita.

Tämä on isoin syy siihen, miksi mä oon niin hemmetin varovainen nykyään uusien ihmisten kanssa. Mun on äärimmäisen vaikea rakentaa syvempää suhdetta ja luottaa uuteen ihmiseen huonojen kokemusten perusteella. Oon viime vuosien aikana onnistunut luomaan pari syvempää ystävyyssuhdetta ja nyt uuden työpaikan myötä olen huomannut olevani avoimempi kuin ennen. Edelleen varon ja harkitsen mitä kerron, mutta haluan samalla uskoa ja toivoa, että ihmiset ovat luottamuksen arvoisia. En voi olettaa kaikista ihmisistä pahinta muutaman luottamuksenpettäjän takia.

 

 

On tietysti selvää, etten aio myöskään julkisesti kertoa näitä kaikkia isoja elämääni muokanneita asioita, mutta melko paljon olen jo täällä blogin puolellakin avautunut - paljon enemmän kuin koskaan oli tarkoitus. Olen kertonut mm. skolioosistani, munasarjan poistosta, fibromyalgiasta, araknofobiasta, henkisestä yksinäisyydestä, perheongelmista, läheisen menettämisestä, mammalan myymisestä, huonoista työpaikoista, järkyttävän huonoista lääkärikokemuksista ja identiteettikriisistä sekä maininnut ohimennen esim. tässä postauksessa ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä. Olen kertonut käyneeni läpi intensiivisen vuosien mittaisen psykoterapiajakson, jota ilman en edes tiedä missä olisin.

Näiden lisäksi pari läheistä ystävyyssuhdetta on katkennut muutama vuosi sitten ja kesti ihan helvetin kauan päästä niistä yli. Tähän mennessä pisin parisuhteeni tuli muutama vuosi sitten päätökseen ja tajusin myöhemmin miten paljon se oli vaikuttanut muhun negatiivisesti ja syönyt sisältä. Lähipiirissäni on myös alkoholin kanssa kamppaileva henkilö, jonka sairautta joudun seuraamaan voimattomana vierestä. Näistä en ole kirjoittanut aiemmin.

Isojen asioiden lisäksi tuntuu, että mulle tapahtuu jatkuvasti kaikkea pientä. Pelkästään tänä kesänä olen saanut fibromyalgiadiagnoosin (josta mainitsinkin jo aikaisemmin), ollut sairaslomalla varpaan pahan kynsivallintulehduksen takia (mun isovarpaiden kynnet on liian isot), halkaissut varpaani lasipulloon joka räjähti itsekseen jääkaapissa, saanut migreenikohtauksen alakerran naapurin parveketupakoinnista, soitellut monet kerrat poliiseja alakerran naapurin takia, menettänyt yöunia huonon isännöitsijän takia, siivonnut paskavesiä vessan lattialta toimimattoman viemäriputkiston takia (vanha talo, alkuperäiset putket), hoitanut kissojen ruokamyrkytystä, stressannut läheisten terveysongelmista, selvitellyt perheongelmia, juonut työpaikalla vettä johon oli sekoittunut pesukoneen jätevedet ja kolmisen viikkoa sitten jouduin punkin uhriksi, minkä seurauksena jalkaani tuli massiivinen tulehdus ja siitä vahva borrelioosiepäily. Jouduin syömään kaksi viikkoa vahvoja antibiootteja 6 tablettia päivässä. Kuuri loppui juuri ja olen pari päivää kärsinyt ilmeisesti jostain detoxilmiöstä. Olo on ollut oikeesti niin huono ja heikko, eikä helle auta asiaa yhtään. Ensi viikolla tiedossa borrelioosikokeet. Hmm mitäköhän mun skolioosi ja fibro tykkää jos/kun kaveriksi tulee/tuli vielä borrelioosi...

 

 

Läheiset ja tutut aina nauraa, että "eipä ole ihme että Lillille taas sattui jotain". Onhan se hauskaa, ei voi itsekään oikeen muuta kuin nauraa. Toisaalta, useimmiten on kyse tapaturmista tai negatiivisista asioista, joten välillä on loukkaavaa jos aina nauretaan mun tuurille. Mä haluaisin joskus mennä kaverin kanssa kahville ja sanoa, että "mulle ei kuulu mitään ihmeellistä, ihan perusarkea vaan." En ees muista milloin olisin viimeksi sanonut noin jollekin.

Työkaveri totesi mun olevan kävelevä Murphyn laki. Se oli ehkä paras kuvaus ikinä! Jos jokin voi mennä pieleen, se menee. (Tiedän, ettei tämä ole alkuperäisen Murphyn lain periaate, mutta se tunnetumpi nykyään.)

Pitää vielä todeta, että tämän postauksen tarkoitus ei ole julistaa, että ainoastaan mulle tapahtuu koko ajan. Tiedän, että kaikille tapahtuu jatkuvasti asioita; on sairautta, läheisten menetyksiä, eroja, tapaturmia ja onnettomuuksia. Ihmettelen vain ääneen omalla kohdalla sitä, miten usein näitä  tuntuu sattuvan ja suurin osa niistä jutuista on niin erikoisia tai vaikeita, ettei tiedä mitä pitäisi ajatella ja uskooko niitä edes kukaan. 

 

LUE MYÖS:

Rohkeus ei aina ole suurieleistä

Oikeus tunteisiin

 

 

Uskotteko te siihen, että joillekin ihmisille tapahtuu enemmän kuin muille?

Oletko itse poikkeuksellisen tapaturma-altis ihminen tai sattuuko sulle aina kaikkea kummallista?

-Lilli

 

P.S. Seuraavaksi tulossa kevyempiä postauksia mun kesästä ja kesäreissuista tähän mennessä! Kuvat Helsingin Tuomiokirkolta.

Ladataan...
Lilies & Life

Toukokuussa tapahtui paljon. Kuukausi oli melkoista tunteiden vuoristorataa; siihen mahtui ahdistusta ja kriiseilyä, mutta pääosin kaikki oli positiivista, innostavaa ja mukavaa! <3

 

 

Uusi työ

Aloitin 2.5 uudessa työssä. Muutos vaati sopeutumista ja totuttelemista, mutta nyt olen jo päässyt melko hyvin sisälle uuteen työhön ja fiilis on tällä hetkellä tosi hyvä. Parasta työpaikassa on rento meininki, ihanat, avuliaat työkaverit ja uudet haasteet. Tästä on hyvä jatkaa :) 

 

 

Mökkeily 

Siis vitsi miten upea toukokuun sää oli! Jatkuvasti hellepäiviä vaan hellepäivien perään, joten ollaan vietetty iso osa vapaa-ajasta mökillä. Mökissä parhaita asioita ovat ulkosauna sekä läheinen merenranta <3 

 

 

Siskon synttärit

Pikkusiskoni täytti 24 v. toukokuun puolessa välissä. Leivottiin juhliin yhdessä voileipäkakku (ensimmäinen koskaan) ja vegaaninen juustokakku. Oli kiva päivä <3

 

 

Kummitytön synttärit

Suloinen, rakas kummityttöni täytti vuoden ihan muutama päivä sitten! <3 En päässyt varsinaisiin synttärijuhliin töiden takia, mutta kävin moikkaamassa häntä jo etukäteen :) 

 

 

Yhteistyöt

Toukokuun yhteistyöt mm. Kauneuskeskus Kolibrin, Natumerin, Sudion ja Rimita Greenin kanssa olivat ihan mahtavia! Olen iloinen ja kiitollinen, että olen päässyt testaamaan hyviä tuotteita ja palveluita :)

Suuntaan tänään aamupäivällä erääseen kivaan kahvilaan suunnittelemaan paikallisen yrityksen kanssa hieman erilaista blogiyhteistyötä, mistä olen todella innoissani. Tapasin kyseisen firman edustajat Naisyrittäjien Hyväntekeväisyystempauksessa viime kuussa. Lisää aiheesta pian!

 

 

Koulutusreissu

Olin juuri Lahdessa kolmen päivän koulutusreissulla uuden työn myötä. Palasin kotiin eilen illalla. Päivisin opiskeltiin mielenkiintoista asiaa (aivot ihan puuduksissa) ja illat juhlittiin otettiin rennosti ihanien ihmisten seurassa. Syötiin liikaa hyvin ja päästiin nauttimaan myös kauniista säästä vapaa-ajalla eli nauttimaan virvokkeita firman piikkiin :D Tutustuin reissun aikana paremmin yhteen työkaveriini, ja suorastaan hämmästeltiin miten paljon yhteistä meillä on! 

 

 

 

Kesän suunnittelu 

Olen ihan superinnoissani kesäkuusta ja tulevista suunnitelmista, vaikkei mulla ole edes kesälomaa eikä mitään kovin suurta tiedossa (vielä). Avomieheni täyttää nyt viikonloppuna 30 v., joten se on nyt päällimmäisenä mielessä :) 

 

Saan nauttia koulutusreissun jatkoksi vapaasta viikonlopusta, joten ehdin taas keskittymään blogiin sekä lukemaan muidenkin juttuja! Luonnoksia on jo muutamia valmiina, mutta postauksista puuttuu vielä kuvat. Olen kyllä todella yllättynyt siitä, miten uusiksi kaikki rutiinit ja aikataulut ovat menneet uuden työn myötä ja rytmitys vaatii tosiaan vielä hiomista :D

Kurkkasin mielenkiinnosta Google Analyticsia ja huomasin, että blogin kävijämäärät ovat pysyneet lähes muuttumattomina, vaikka postaustahtini on ollut väliaikaisesti jäätävän hidas. Kiitos siis mielenkiinnosta ja kärsivällisyydestä! <3

 

Mitkä on sun elämässä viime aikojen parhaita asioita? :)

-Lilli

 

Pages