Taloprojeti: meidän keittiön tasovalinta

Kaupallinen yhteistyö: Stala

Kävin muutama viikko sitten vierailulla Stalan tehtaalla Lahdessa, nimittäin  meidän keittiön tasoksi tulee teräs, ja nimenomaan Stalan taso, mittatilauksena. Tämä valinta on oikeastaan ollut kaikista pintoihin ja sisustuksiin liittyvistä asioista kaikkein helpoin. Sen ympärille onkin sitten ollut hyvä miettiä muuta kokonaisuutta.

Syitä valita terästaso:

Muutamia syitä, miksi valitsin nimenomaan terästason kaikista mahdollisista pintamateriaaleista joita on keittiöissäni ollut vuosien saatossa:

  • Teräs on äärimmäisen helppohoitoinen
  • kestävä
  • elämänsä lopussa täysin kierrätettävä joko uusiokäyttöön tai raaka-aineeksi
  • mittatilaustyönä täysin tarpeisiimme muovattavissa
  • ja tietysti: yksinkertainen ja kaunis

Meidän tasomme tulee olemaan yhtenäinen L:n muotoinen taso pienellä nostolla takaseinään. Eli aikalailla näiden ensimmäisten kuvien kaltainen, tosin integroitava induktioliesi vaatii hiukan paksumman tason.

Takaseinän nostoon miellyin jo edellistä keittiötä suunnitellessa (sitä kaunista marmoritasoista!) ja edelleen se tuntuu ajankohtaiselta. Pieni jippo muuten yksinkertaiseen välitilaan hyväksi havaitun maalin kaveriksi, ei siis tälläkään kertaa ole tulossa laatoituksia tai levyjä.

Suurin osa meistä varmasti muistaa Stalan ihan tavallisista tiskipöydistä tai erillisistä tiskialtaista. Historia tällä perheyrityksellä onkin pitkä, sillä se on perustettu jo 1970-luvulla, jolloin Reino Rajamäki osti Upolta sen rst-pesupöytien liiketoiminnan. Perheessä yritys on myös pysynyt, sillä vuosituhannen vaihteessa Stalan teräksiseen ruoriin tarttui Reinon tytär Tuija. Noihin aikoihin rosterista tuli myös ylipäätään salonkikelpoinen materiaali industrial-henkisten ammattikeittiöiden tyylin noustessa keittiötrendiksi.

Stalan tarjooma ei suinkaan ole pelkkiä teräsaltaita ja tavallisia rosteritasoja, sillä Stalan uusimpia innovaatioita on Stalatex, joka on ainutlaatuinen tapa käyttää rosteria koko maailmassa. Stalatex-malliston rosteri on kuvioitu ympäristöystävällisesti laserilla: tällaiset pinnat ovat rst-tasoissa jotain aivan uudenlaista visuaalisestikin. Kauniin ulkonäön lisäksi kuviointi häivyttää myös naarmujen erottumista. Stalatexiä on kuulemani mukaan asennettu paljon myös välitilaan kaunistukseksi ja peitelevyiksi.

Kuosit on suunnitellut muotoilija Harri Koskinen, ja ne ovat saaneet inspiraationsa, mistäs muualta, kuin Suomen luonnosta. Oma suosikkini näistä on käsin piirretty, yksinkertainen viivakuosi, ja myös kalanruoto miellyttää silmää.

PS. Yksi erityisen hauska juttu, mikä tuli vastaan, oli kovin tutut postilaatikot (minkä kaava meillekin on määrännyt). En tiennyt, että ne ovat aikanaan saaneet alkunsa siitä, että tehtaalla on mietitty, mitä tiskipöytien hukkapaloista on tehty – ja niin syntyivät postilaatikot. Niiden tuotekehitykseen osallistuivat 90-luvulla myös HS:n jakajat. Nykyään postilaatikot tehdään jo toisaalla, mutta edelleen oman tehtaan hukka menee 100% kierrätykseen. Ja hyvä asia hukan suhteen on myös se, että  vaikka teräksen valmistus kuluttaa luonnonvaroja sitä valmistettaessa, lopputuote on käytössä melkolailla ikuinen, ja jos joskus vuosikymmenten päästä vaikkapa terästason päätyy vaihtamaan toiseen, sen voi kierrättää täysin uusiokäyttöön. 

Kommentit (10)
  1. Wow, en seuraa aikaani ilmeisesti ollenkaan, sillä enpä ollut nähnyt kaipaamani terästasoja missään ikuisuuteen, kiitos siis tästä pläjäyksestä! En kestä, että useimmat altaat ovat pienehköjä ja matalia, sekä kaiken päälle vielä upotettuja. Olen siis etsinyt isoa ja syvää allasta menetettyäni toivoni vanhojen tiskipöytien suhteen. Mutta nyt! Teille tulee ihana keittiö!

  2. Meillä on ollut liedellä varustetussa saarrekkeessa Stalan sileä terästaso nyt kaksi vuotta. Tuntemukseni tätä tasomateriaalia kohtaan ovat hieman jakautuneet: taso on upean näköinen ja antaa muuten valkoiseen keittiöön kaivattua teollista tunnelmaa ja kontrastia. Tasomateriaali herättää yleensä myös vieraiden kiinnostuksen. Ulkonäön puolesta olen siis tyytyväinen terästasoon.
    Samalla tämä sileä terästaso on kuitenkin ehdottomasti työläin tasomateriaali, mitä olen koskaan kohdannut: jokainen vesipisarakin jättää tasoon näkyvän jäljen, käsin koskemisesta jää tasoon ikävät rasvaiset jäljet ja taso naarmuuntuu todella herkästi. Puiset/korkkiset pannunaluset ovat olleet meidän ratkaisumme naarmujen välttämiseen ja taso pysyy siistin näköisenä Fairyn ja mikrokuituliinan avulla. Myös tupperin ikkunanpesuliinat ovat terästason putsailuun aivan loistavat! =)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *