Ensivisiitti oopperan penkkiin: Sevillan Parturi Savonlinnassa

Nyt on kotiuduttu loman hienolta kotiseudun turneelta, ja pääsin koneen ääreen naputtelemaan fiiliksiä ja muistoja. Tai no, on tässä oltu kotona jo peräti reilu vuorokausi,mutta tontin touhut vei oman aikansa tässä välissä. Ihan ensin haluan kertoa turneemme pääetapista, eli  Savonlinnasta ja Oopperajuhlista!

Pääsin siis viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni nauttimaan oopperan taiasta, kun osallistuin torstaina Savonlinnan Oopperajuhlien Sevillan Parturin näytökseen pr-vierailun merkeissä. Paljastan lopputuleman heti: kerta ei varmasti jää viimeiseksi.

Kari Heiskasen  ohjaama Sevillan parturi oli riemukas, eikä tuntunut sellaiselta, miksi ooppean olin ajatellut. Esitys oli  jollain tapaa helposti lähestyttävä ja hyvällä tapaa kotikutoinen. Shown aikana näkyi erikoinen vilaus paljasta pintaa,  ja kiihkeä Rosinan ja Kreivi Almavivan laulutuntirynkytys seinää vasten herätti itsessäni ennemminkin myötähäpeää kuin eroottista värinää, mutta muutoin kokemus oli kertakaikkisen ikimuistoinen. Pääosan Figaron esittäjä, yksi esityksen harvoista suomalaisista Ville Rusanen, oli todella hyvä lavalla, ja Teemu Muurimäen puvustus tuki erityisen hyvin juuri hänen hahmoaan.

Paikkamme olivat toisessa rivissä keskikatsomossa aivan orkesterimontun reunassa hyvin lähellä lavaa. Antoisinta olikin, kun kuuli sekä upean musiikin että näki esiintyjien ilmeet. Ensikertalaiselle oopperauntuvikolle oli hyötyä myös ruuduilla näyttämön molemmissa yläkulmissa kulkevasta suomennoksesta, italia kun ei ole tuttu kieli. Paljon olisi voinut arvatakin, mutta kyllä dialogin ymmärtäminen toi paljon.

Itselleni tuotti hiukan päänvaivaa reissuun pakatessa, että kuinkas sinne Oopperajuhlille pitäisi pukeutua. Pikainen googlailu kertoi, että tyyli on vapaa, ja niin se todentotta olikin, ihan normaaleja siistejä vaatteita ja osalla väestä hyvinkin juhlavaa.

Itse päädyin tuohon ensimmäisessä, vähän suhmuraisessa kuvassa näkyvään Gannin mekkoon. Illan viileyteen varauduin farkkutakilla ja villashaalilla. Jälkimmäistä ei edes tarvittu, ja asu oli oikein toimiva. Koska Olavinlinna on tosiaan linna mukulakivineen ja epätasaisine lattioineen ja portaineen, korkkarit kannattaa jättää kotiin.

Illan päätteeksi seurueemme suuntasi vielä sattumalta minulle hyvin tuttuun paikkaan eli Olavinvirran viereiseen Riihisaareen Mustanvirran Panimon Panimobaariin Oopperaolusille -olipa hauska päätös tälle illalle tutussa seurassa.

kulttuuri tapahtumat-ja-juhlat
Kommentit (3)
  1. Oi tunnen itseni aivan moukaksi, koska tunnustan, että Ville Rusanen oli aikaisemmin vain nimi lehdessä! Ja samoin tuo mainitsemasi Kansallisoopperan kuohunta, ihan vierasta! Sivistyin taas 🙂 ja tosiaan, Rusanen oli kyllä niin kiinni roolissa että ei tosikaan, oli ilo katsoa!

  2. Oi, upea Ville Rusanen, olen sinulle Hertta nyt niin kateellinen!!😁❤❤
    Paras suomalainen oopperalaulaja, nimenomaan näyttelijänäkin. Olen nähnyt ja kuullut muutamassa produktiossa, ja ero on huima vielä nykyäänkin tavalliseen klassispönötykseen. Siinä vain laulu näyttää merkitsevän eikä vähintään yhtä tärkeä tarinan kuljetus näyttelemällä. Se on suuri syy miksi itseä oopperat liian harvoin innostaa.
    Suoraan sanottuna boikotoin Kansallisoopperaa tällä hetkellä luokattoman henkilöstöjohtamisen vuoksi; pelolla ja henkisellä väkivallalla harvemmin on loistavia tuloksia saatu. Mikä surku tuhlata loistavia osaajia!🙄 Heiskanenkin heillä oli varaa hylätä ja maksaa palkka kotiin?! Tämä Savonlinnan produktio ehkä osoittaa sen suureksi virheeksi mutteivät toki kuunaan sitä myönnä, Esa-Pekka tai Lilli. Isot egot. Huokaus.

    1. Tulikohan tuo kommenttini näkyviin, takkuaa hiukan yhteys!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *