Fokus ja tasapaino

PB280473.jpg

Se hiipi pikkuhiljaa. Halu irrottautua siitä suunnasta, mihin blogimaailma on matkalla. Hidastaa ainakin, jos ei ihan jarruja lyödä pohjaan. 

Koetan selittää.

Kun luen ystävieni, tuttujen sekä minulle tuntemattomien uusien bloggaajien blogeja, antaudun täysin katselemaan upeita kuvia ja täydellisiä asukokonaisuuksia. Otoksia, joita on lähdetty vartavasten kuvaamaan, ehkä lainattu vaatteet, tehty upea meikki, ja todella panostettu niin kuviin, kuvankäsittelyyn kuin sommitteluun. Suurella palolla ja taidolla tehtyä sosiaalisen median ammattilaisten työtä, tai sellaiseksi intohimolla haluavien. Silmiä hemmottelevia, täydellisiä otoksia yksi toisensa perään. 

Tuo maailma, se on kuitenkin kovin kaukana minusta ja omasta arjestani. Ensisijaisesti olen kahden lapsen äiti, jolla on hyvin haastava, mielenkiintoinen ja aikaa sekä energiaa vievä työ -ja joka sen päälle on myös kiinnostunut kirjoittamisesta, muodista, kosmetiikasta ja sisustamisesta, ja jolla on näistä ”aika paljon asiaa”. En koskaan ole halunnut tunnetuksi tai kuuluisaksi (enkä herraparatkoon sitä olekaan, mutta ymmärtänette, mitä ajan takaa?). Halusin kirjoittaa, halusin jutella, halusin kuunnella, jakaa vinkkejä, saada niitä, höpötellä turhanpäiväisyyksiä -ja jostain te, kahdeksan vuoden aikana, tulitte virtuaaliystävikseni, ja muutama ruudun takaa ihan oikeiksi kavereiksi. 

Edelleen bloggaaminen on minulle rakkainta vapaa-aikaa ja erittäin mieluisaa työtä. Haluan, että ne kuvat ja hetket, ne vinkit ja kokemukset, asut ja meikkivinkit, mistä ikinä mieleeni juolahtaakin jutustella, säilyvät yhtä aitona kuin aloittaessani -joskus vähän nukkavieruina, joskus viimeisen päälle nätteinä paketeina, mutta yhtä kaikki, minulta juuri sinulle, joka tätä kirjoitustani nyt luet.

Joten esimerkiksi juuri nyt, kun koen vaateväsymystä, en napsi asukuvia vain ”koska kuuluu”. Et todennäköisesti näe täällä tuorepuuroa tai smoothiebowleja, koska vaikka näyttävät ihanalta, en niiden syömisestä tykkää. En avaa koko elämääni, en näytä lapsiani, vaikka se, tai pieni draama, voisi tuoda lisää lukijoita, kuulin. Sen sijaan, palan halusta kertoa remonttikuulumisia, vaikka väsyttääkin. 25 euron kirjakaappilöydöstäni. Edelleen etsin täydellistä huulipunaa. Haluan kertoa pienestä vipstaakkelista, joka on saanut minut liikkumaan. Ongelmista ajankäytön ja unen suhteen. Siitä tunteesta, kun joka päivä on kiva mennä töihin. Jakaa kuvia, jotka ystäväni kohta ottaa portfolioonsa. Suunnitelmia parvekkeen varalle. Miten sydäntä puristaa, kun taaperosta on tulossa pieni tyttö, ja meillä ei enää koskaan ole vauvaa. Ajatuksia siitä, miten ystävyys voi muuttua. Ja kysellä, mistä helkkarista voin löytää tälle kropalle istuvat mutsifarkut! Tai udella, millaiset valot kylppärissä ovat parhaat meikkaamiseen. Ehkä myös hehkutan vähän lisää Mielensäpahoittajaa, koska se kuulostaa ihan isäpuoleltani.

Tasapainoa. Sitä tässä haeskelen. Että säilytän fokuksen ja ilon ja oikeat syyt kirjoittaa. Yksi suurimmista syistä olet juuri sinä.

Kommentit (63)
  1. Hei, mä haluan ainakin lukea JUST noista vikan kappaleen asioista! <3 oonkohan koskaan sanonut, että sun on yksi niitä ensimmäisiä blogeja, joita aikoinaan aloin seuraamaan? No nyt sanon.

    Kivaa pääsiäisviikonloppua sinne

    - Konkistadori -

  2. Muutama ihana blogi on säilynyt lukemistossani jo vuosien ajan. Lilou’s Crush on seuraamistani blogeista se kaikkein sympaattisin. Kiitos kaikista hetkistä, jotka olen voinut viettää aidon ja lämpöisen blogisi parissa. Mukavaa kevättä sinulle, Hertta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *