Hyvän- ja pahanpäivän varalle

PA020617.JPG

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Säästöpankki

Olen tainnut kertoa, että olen lähtöisin hyvin pienituloisesta perheestä. Kuusi lasta, vanhemmat taidealan ammattilaisia ja ysikytluvun lamassa nurin mennyt yritys, se sen ajan turhankin tavallinen tarina. Kenties siitä johtuen, olen aina säästänyt silloin, kun elämäntilanne on sen sallinut. Pelännyt sitä pahaa päivää, ehkä? Koululaisena säästin kesätyörahat omaan kotiin muuttoa ja opintoja varten, työelämään siirtyessäni asunnon käsirahaa varten, sen jälkeen vähän pienempiä tavoitteita varten kuten lomat, suuremmat kodin hankinnat ja sen sellaista.

Kun menimme kimppaan mieheni kanssa, huomasimme olevamme erilaisia rahankäyttäjiä (ei hän mikään huithapeli ollenkaan ole, erilainen vain). Löysimme pian meille sopivan tavan hoitaa raha-asiat: minä otan selvää, yhdessä jutellaan ja sitten päätetään, mikä on meille sopivin vaihtoehto. Tämä onkin toiminut kymmenen vuotta hyvin, niin hankinnoissa kuin säästämisessä. 

IMG_0181.JPG

Viimeisin suurempi säästökohteemme on ollut tämä aika, jota elämme juuri nyt. Olen jäämässä ihan pian päättyvän äitiysloma jälkeen hoitovapaalle, ja jo kun haave toisesta lapsesta tuntui vähän todemmalta, aloitimme varautumisen siihen, että jos tuo haave toteutuisi, voisin viettää myös tämän toisen pienen kanssa hiukan pidemmän ajan kotona kuin vain äitiysloman. Siinä samalla voin saatella esikoista koulutielle ja ottaa vastaan ainakin ensimmäisen puolen vuoden ajan, mahdollisesti vähän pidempäänkin. Säästimme siis näiden hyvin päivien varalle.

P8160248.JPG

Aika helposti hahmotettavia juttuja, ja konkreettisia, nuo edellämainitut säästökohteemme. Nyt kun koti on tässä ja perhe on tässä, mielessä on käynyt myös aika, joka tuntuu olevan jossakin noin viidentuhannen valovuoden päässä: ne kultaiset eläkevuodet. Tuntuu harvinaisen selvältä, että oma eläkekertymä ei tule aikanaan yksinään mahdollistamaan mukavia eläkevuosia, vaikka tässä painaisi hommia vielä niin kauan kuin ”alamus” kestää (esikoisen lanseeraama uudissana eiliseltä).  En ollut nuorena tyttönä niin kaukaa viisas, että olisin osannut aloittaa valtion avustaman eläkesäästämisen, ja jos totta puhutaan, ihan omanlaiselta säästäminen, jossa säästöihin ei pääse käsiksi kuin todella pakottavan syyn sattuessa, ei tunnukaan omalta. Olen niin kovin turvallisuushakuinen, myös säästämisessä. 

PA150755.jpg

Vaikka vuosissa mitattuna säästäjänä olen konkari, olen säästämisen tavoissa noviisi. Äitiysloman aikana olinkin päättänyt perehtyä myös muihin vaihtoehtoihin, ja ennätin jo hiukan tutustua kirjallisuuteen ja selailla netistä tietoa rahastosäästämisestä sun muusta. Vielä aika kinkkiseltä tuntui, kuten monen uuden asian opettelu tietysti alkuvaiheessa. Ehdotus osallistua Lilyn ja Säästöpankin kamppikseen ja tutustumaan Oman talouden tuokioon tuli siis kuin Manulle illallinen. Oman talouden tuokio on Säästöpankin kaikille avoin maksuton oman talouden kartoituksen noin tunnin visiitti pankissa, jossa voi kysyä apua säästämisessä tai suuremmissa hankinnoissa kuten asunnon ostossa askarruttaviin juttuihin. Minulla  mielen päällä  olivat siis nämä muuhun kuin säästötilille säästämiseen liittyvät asiat.

IMG_0884.JPG

Kerroin tuokiossa sijoitusasiantuntijalle taustaksi, että olen säästänyt pennoset aina ihan tavalliselle säästötilille, muutaman kerran tehnyt ennen asuntokauppoja vuoden-parin siirron korkeakorkoisemmalle määräaikaistilille, mutta siinä kaikki, mihin olen rohjennut. Riskin otto vaivoin säästetyillä pennosilla on aina tuntunut liian pelottavalta. Samalla olen  kuitenkin ymmärtänyt inflaation nakertavan säästöpossun paksuutta, mutta varovaisuus ja tiedon puute on estänyt tekemästä muutoksia tähän vanhaan tapaan. Vaikka säästäminen ei juuri nyt ole mahdollista, halusin tulevaa varten tietää, onko olemassa jokin tapa, jolla säästämistä voisi tehdä säännöllisesti, pitkäjänteisesti ja hiukan tuottoisammin, mutta silti turvallisesti ja vähäriskisesti, sitten kun taas palaan työelämään ja talous tasapainottuu.

Lähtötaso keskustelulle oli kuulemma mainio, koska olen sentilleen selvillä siitä, miten tulot ja menot taloudessamme menevät (kiitos excel-seurannan, jota teen kuukausittain. Tämä ei todellakaan ole odotettu lähtötaso keskustelulle, mutta mitä paremmin on tilanteesta kartalla, sitä tarkemmin tuokiossa asioista voidaan keskustella). Teimme kertomani perusteella minulle yhdessä säästäjä- sijoittajaprofiilin, ja totesimme sen olevan ”Ryhti”. Pelkkä säästäminen ei aivan riitä, vaan odotan myös tuottoa, koska pelkät talletukset eivät ole se mielekkäin tapa säästää rahaa, juuri tilillä makaavan rahan arvoa nakertavan inflaation vuoksi. Olen hyvin kaukana rohkeammista sijoittajatyypeistä, ohoi, riskit, pois ne meidän kukkarosta.

FullSizeRender.jpg

Profiilin ja kertomani perusteella sopivin säästötapa meille olisi ohjata puolet säästösummasta edelleen säästötilille, neljännes korkorahastoihin ja neljännes osakkeisiin, ja näistä valita vähäriskiset versiot. Kuukausittainen säästösummamme ei ole suurensuuri, sillä maksamme hartiavoimin vielä asuntolainaa yli kymmenen vuotta, mutta tällä tavoin palasteltuna rahastot ja osakkeet eivät tunnu enää pelottavilta, vaan kiehtovammilta nimenomaan tuon inflaation peittojina. Selkeän tuokion jälkeen tuli uutta intoa tutustua aiheeseen vielä syvemmin. Aikaisemmin mielessäni oli kajastellut asuntosijoittaminen, kun oman asuntolainamme joskus  tulevaisuudessa saamme sopivaan malliin, mutta pientä sijoittamista voisin lähteä toteuttamaan aikaisemmin.

P7060002.JPG

Jäin pohtimaan asiaa, tässä kun on vielä aikaa makustella ennenkuin palkka alkaa taas juoksemaan, tällä haavaa vain siis käytämme kertyneitä säästöjämme normaaliin elämään. Kenties villiinnyn ja kun tarpeeksi perehdyn asiaan, olen muutaman vuoden päästä ihan haka ja teen suoria osakeostoja itse. Mitä todennäköisimmin kuitenkaan en, tällä luonteenlaadullani.

Millaisia te olette säästäjinä? Onko kokemusta, ja millaista, rahastosäästämisestä, sijoittamisesta ynnä muusta, hyvin vihreä noviisi imee mielellään kaiken opin, koska näistä asioista ei paljoa ole yleensä juurikaan tapana jutella, päivänpolttavien asioiden viedessä huomion. 

Kuvituksena pääosin sen ”kaikkein kallehimman” eli oman kodin kuvia, tuntui jotenkin sopivalta aiheeseen liittyen, ja koska tuo kevätkin tuolta jollottelee. Sitähän sanotaan, että asuntolainan maksu on pakkosäästämistä, ja sinne ne meidän suurimmat eurot menee, joka kuukausi. Samalla se on sellainen säästökohde, josta syntyy väistämättä myös melkoisia menoja, jos siitä pidetään asianmukaisesti huolta.

 

Kommentit (23)
  1. Tärkeä aihe! Pankkien vinkeistä voinee ottaa suoraan vaarin, jos ei oikeasti ole _yhtään_ aikaa tai kiinnostusta selvitellä itse. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pankkien sijoitusneuvojien kuuluu myydä pankin tuotteita ja heidän tekemäänsä myyntiä seurataan. Heillä ei siis välttämättä ole vain asiakkaan sijoitusten maksimointi mielessä 🙂 Yllä vinkattiinkin jos rahastojen kuluista.

    Esim. Ninni Myllyojan ja Emilia Kunnaksen kirja ”Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulisi tietää sijoittamisesta” on ihan ok, jos ei ole aiempaa tietämystä aiheesta.

  2. Mulla on aina ollut ”ylimääräistä” sukanvarressa. Sitten kun ostin asunnon, muutin sitä ennen hetkeksi vuokralle ja maksoin ties mitä pääomaveroja, kun piti muuttaa omaisuutta rahaksi asuntoa varten, niin sukkaan ei ole jäänyt kuin reikiä. Hermostuttaa tilanne, jossa rahaa on vain 1 kk puskuriin ja kaikessa pitää yrittää säästää. Tämäkö on sitten sitä asunnonomistajan ihanaa arkea? Välillä toivoisin, etten olisi asuntoa yksin ostanutkaan. Klassisesti se mies löytyi heti kun sekä hän että minä olimme ostaneet omat kaksiomme. Täällä sitä seilaillaan kahden asunnon välillä. 

    Mut ehkä kamalin tilanne oli, kun ne asuntorahat oli sellai luottavan koron rahastossa pari vuotta. Kävin siellä kylmää hikeä pyyhkien tarkastamassa tilannetta, ettei mun rakkaat pennoset vain mene miinukselle. Sain ehkä just noiden indeksikorotusten verran voittoa, mut voi että se oli stressaavaa. Eivät onneksi kadonneet mihinkään. 🙂

    1. Rahasto oli tradenomilla valittu hyvin ammattimaisesti ”sijoitin siihen samaan kuin isikin” sanoin äidille kun kerroin rahastosta. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *