Iso ikäero

IMG_1075.jpg

Kolmekuukautiskatsauksen jälkeen ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, ja neljäs kuukausi täyttyi hilpeissä merkeissä. Uusimman tyypin valoisa persoona on kenties puskenut vielä selvemmin esille, pyörähdykset peräpuolelta julkisivulle sujuvat etistäkin sutjakkaammin, hekotus muuttunut vielä hersyvämmäksi ja päivärytmin tapainen on edelleen voimissaan. Jänskättämästäni rokotuskimarasta selvittiin sen kummemmitta tuskitta ja elo tuntuu nyt oikein rauhaisalta ja uomiinsa asettuneelta koko perheellä. Meidän nelikko on jo ihan normaali olotila, ei jotain, mitä enää täällä hämmästellään.

Odotusaikana sain vastaanottaa muutaman kerran päivittelyjä lapsillemme tulevasta kuuden vuoden isosta ikäerosta. Se tuntui vähän kummalta että kurjaltakin, sillä itse olimme juuri tällaista ikäeroa, kenties vielä jopa vuotta enemmänkin, toivoneet ja kovin kiitollisia että meille vauva suotiin. En itse kuutta vuotta edes kovin suureksi ajatellut, onhan noita kymmenen-viidentoistakin vuoden välein syntyneitä sisaruksia. Ylipäätään minusta on aika hoopoa puuttua toisten perhesuunnitteluun, taustallahan voi olla traumaa ja tragediaa, eikä ulkopuolisten asioiden taivastelu silloin helpota, päinvastoin. 

Voin tällä hetkellä ilokseni kertoa, että tämä tuntuu edelleen siltä aivan oikealta sisarusväliltä meille. Samoin varmasti olisi, jos ikäeroa olisi vuosi, kaksi tai kolme, uskoisin, luottaa siis kannattaa siihen ison iin Intuitioon näissä asioissa. Loppujen lopuksihan asiasta päättää luonto tai lääketiede ja auttaa toivottavasti mahdollisimman monet lasta kaipaavat toivottuun lopputulokseen, vuosien väleistä viis.  

Millaista se sitten on, kuusvuotiaan ja nelikuukautisen kanssa elo? Ensialkuun toki ilmassa oli hämmennystä perheen uudesta roolijaosta ja siitä, miten ajan niukkuutta nyt jaetaan siten, että jokainen saa oman osansa. Kun etsikkoajasta päästiin parin viikon pöhnällä, ovat asiat rullanneet todella hienosti. Isosisko ei ole ollut missään vaiheessa mustasukkainen pikkuisesta, vaan rakastaa pikkutyyppiä ehdoitta. Tolkuttoman ylpeä on myös isosiskon roolistaan. Pääsen toisinaan suorastan lällyn (eskarislangia, ettäs tiiätte) helpolla hoitamaan sellaisia asioita, joista esikoisen aikana vain haaveilin (tiskikoneen tyhjennys, pyykkikoneen lataus…), kun isompi niin auliisti kiirehtii vauvaa naurattamaan. Ja miten ihailevasti pieni ihminen katsoo siskoonsa, mikään muu ei saa niin nopeasti naurua kuulumaan kuin isosiskon (taukoamaton) höpötys. Oman jaksamisen kannalta, etenkin edelleen etelämaan vuorokausirytmiä noudattavan vauvan kanssa on ihan mahdottoman hyvä järjestely, että isä vie aamulla isomman tytön esikouluun, ja me pienemmän kanssa paikataan alkuyöstä uupumaan jääneet tunnit unta nukkumalla pitkälle aamuun, ja kun saadaan päivä rullaamaan, päästäänkin jo noutamaan esikoululainen kotiin ja aloittamaan yhteiset puuhat.

Harmeja tai riesoja ei vielä ole ilmennyt ikäeron suhteen, niitä otetaan vastaan ja taklaillaan sitten sitä myötä, kun mahdollisesti ilmaantuvat. Itse en laske harmiksi sitä, että leikit ja kiinnostuksen kohteet eivät mene tytöillä ihan yksi yhteen, vaikka se varmasti jossain vaiheessa helpottaisikin päiviä, sitä en epäile laisinkaan. Yksi mietityttävä asia on kyllä jo nyt se, kuinka kesät tullaan hoitamaan, kun hoivaa kaipaavia ala-astelaisia tulee olemaan kesät pitkät kaksitoista vuotta putkeen.

Mutta eiköhän näistä selvitä – kuuden kymmenen vuoden sisällä syntyneen lapsen perheestä kun tulen, osaan ainakin osapuilleen aavistella, mitä kaikkea tuleman pitää vuosien saatossa. Asia, joka sekä huvittaa että hitusen hirvittää.

 

Kommentit (21)
  1. Heh mulla on vanhempaan isoveljeen 13 vuoden ikäero. 😀  se tuntuu tosiaan ainakin suomessa tosi harvinaiselta, esimerkiksi italiaanoperheissä jo huomattavasti tavallisempaa.

  2. Lapsi ei ainakaan siitä ikäerosta kärsi, aivan kuten ei ainokainenkaan sisaruksen puutteesta. Eihän sellaista osaa oikeasti kaivata mitä ei ole kokenut! Itselläni on vuosia vanhempi sisko, jonka kanssa lapsena riitelimme paljon mutta oli hän melkoinen idolikin. Aikuisiässä on ollut ihanaa että toinen on jo kokenut ja nähnyt tietyt vaiheet ja on tukena kun niitä samoja juttuja on käynyt itse läpi. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *